Yhdistys – STLY:n viides Tammiseminaari pidettiin 23.1.2009 Ässäkeskuksessa Helsingissä

Alkoholihaittojen ehkäisy ja työterveyshuolto, puheenjohtajana Tiina Kaarne

Työterveyshuollon erikoislääkäri Tiina Kaarne teroitti esitelmässään meille alkoholinkäytön riskirajat:

• miehet 40 g/vrk, naiset 20 g/vrk.

suurkulutuksen rajat:

• viikkokulutus: miehillä 24 annosta, naisilla 16 annosta
• kertakulutus: miehillä 7 annosta, naisilla 5 annosta

Huom. AUDIT ei tunnista 20 % suurkuluttajista! Suurkuluttajista on alkoholiriippuvaisia lähes kolmannes. Kuolleisuus lisääntyy, kun henkilön päivittäinen alkoholinkäyttö on enemmän kuin 1-2 annosta päivässä. Riskikuluttaja ei erotu muuten kuin selvittämällä!

Alkoholiongelmien tunnistamista työpaikoilla vaikeuttavat monet kovin inhimilliset tekijät, kuten ns. mukavan ihmisen oireyhtymä eli tarve olla kaikkien kanssa hyvissä väleissä. Yleistä on myös pelko ylireagoimisesta – omasta ja toisten. Myyttinä on, että mukavasta ihmisestä ei voi tulla päihdeongelmaista. On myös myytti ihmisen särkymisestä, näin ei uskalleta puuttua asiaan. Ihmiset myös sopeutuvat kovin helposti päihdeongelmaisen käyttäytymiseen – "virtahepo olohuoneessa". Vain 16 %:lla yrityksistä on toimintasuunnitelmassaan päihdeohjelma. 20 %:lla on hoitoonohjaussopimus.

Varhaisvaiheen tunnistaminen on olennaista. Seuraavien sairauksien yhteydessä tulisi tarkistaa alkoholin käyttö: masennus, unettomuus, ylävatsavaivat, verenpaine, rytmihäiriöt, ripuli, ekseemat ja tapaturmat. Hyväksi tulee käyttää strukturoituja kyselyjä. AUDITin spesifisyys ja sensitiivisyys ovat noin 90 %. Seurantaan käytetään laboratoriokokeita.

Työterveyshuollon hyvä sairaanhoitokäytäntö, puheenjohtajana Rea Lagerstedt

Esitykset: Rea Lagerstedt (Miltä työterveyslääkärin päivä näyttää?), Kimmo Räsänen (Terveydenhuolto – sairaanhoito), Annukka Kimanen (Työterveyshuollon sairaanhoito tutkimusten valossa), Kristiina Patja (Mistä terveyden edistämisen tunnistaa?) sekä Jukka Uitti ( Miten sairaanhoidon vaikuttavuutta voidaan arvioida?) Tärkeä osio oli ryhmätyöt ja niiden purku keskusteluineen.

Rea Lagerstedt kävi läpi tapausesimerkkejä työterveyslääkärin päivän peräkkäisistä sairaanhoitokäynneistä ja näiden yhteydessä todetusta tarpeesta ennaltaehkäisevään toimintaan. Käynneistä 20% tuli luokitelluksi I luokan toiminnaksi ja 80 % II luokan. -Kokoonpanotyötä tekevän niska-hartiaoireisen työntekijän työergonomiassa havaittiin korjattavaa ja hänet lähetettiin työfysioterapeutille; ylävatsaoireisella työntekijällä todettiin olevan paineita yksityiselämässä sekä lisääntynyttä alkoholinkäyttöä, asiat otettiin puheeksi ja ohjattiin jatkotoimenpiteisiin. Myös väsynyt henkilö, jolle mikään unimäärä ei riittänyt ja unilääkkeitä hakemaan tullut työntekijä olivat esimerkkejä siitä, miten työterveyspainotteinen sairaanhoito parhaimmillaan toimii ja asiat hoidetaan kokonaisvaltaisesti ja vaikuttavasti.

Kimmo Räsänen totesi työikäisten sairauksien olevan yleisiä. Joka seitsemännellä on työtä haittaava pitkäaikaissairaus. Hoitotoimet on suunnattava eniten tarvitseviin, työtä haittaavat pitkäaikaissairaudet ja työhön liittyvä oireilu ovat olennaisia panostuksen kohteita. Lyhyiden sairauksien todistelutaakkaa vähentämällä voitaisiin vähentää palvelutarvetta, ja näin on paljon jo tapahtunut. Palveluita on tarjottava kapasiteettiin suhteutettuna. Kimmo Räsänen totesi, että työterveyslääkärit hoitavat noin 50 % työssäkäyvien avoterveydenhuoltokäynneistä. Nyt yhteiskunta, esimerkiksi valtiontalouden tarkastusvirasto odottaa painotusta ennaltaehkäisyyn, samoin monet muutkin tahot. Kimmo Räsänen totesi lopuksi, että työterveyshuollossa toteutetaan nimenomaan työterveyspainotteista sairaanhoitoa.

Annukka Kimanen kertoi sairaanhoitokäyntien tutkimuksesta Helsingin Lääkärikeskusyhtymässä. Hän totesi sairaanhoidon osuuden työterveyshuollossa pysyneen varsin vakiona ja on nyt 61 %. Käynnit ovat lisääntyneet, mutta 100 työntekijää kohti hieman laskeneet 2005 verrattuna. Sama koskee terveystarkastuksia. Miehet käyttävät suhteessa enemmän työterveyslääkärin palveluja. Osittain tai täysin työperäisiksi arvioituja käyntejä on yli 40 %. 32 % on työperäisiä, 12 % osittain työperäisiä. 8 % on ei-työperäisiä, mutta työ pahentaa oireita. 0.3 % käynneistä on ammattitautien vuoksi, 1 % työtapaturmien. Tietoa terveyden edistämisestä annetaan 47 %:ssa käynneistä. Näistä neuvot koskevat ravintoa 16 % osuudessa, painonhallintaa 8, liikuntaa 26, alkoholia 3, tupakkaa 4 ja stressin hallintaa 7 %:ssa. Vaikutusta työkykyyn arvioidaan olevan 32 %:ssa.

Kristiina Patja totesi ennaltaehkäisyn olevan halpaa, mutta ei toki ilmaista. Uusia termejä: terveysasiakkuus, terveyden haltuunotto. Terveyden edistämistä on kaikki se, mikä mahdollistaa terveemmän valinnan ja terveemmän ympäristön. Terveyden edistämistä on vaikea havaita (rakenteet, kohtaamiset) ja hankala mitata – mitataan aina negaation kautta. Kustannukset toteutuvat nyt ja säästö vasta tulevaisuudessa. Entä investoinnin kuolettaminen? Terveys edistyy, jos yksilön mahdollisuus tehdä valintoja lisääntyy. Esimerkiksi lihavuuden hoidossa riittämätön tieto ei ole este siihen, ettei laihdu. Hän totesi nykyisen painonhallintatyön työterveyshuollossa perustuvan 85 % tiedon jakamiseen ja ainoastaan 10 % motivoivaan puheeseen. Kristiina Patja kysyi myös: tehdäänkö effortti näkyväksi? Kirjataanko se?

Jukka Uitti puhui vaikuttavuudesta. Vaikuttavuuden makro-, meso- ja mikrotasot leikkaavat toisiaan. Työterveys = henkilön toimintakyky, joka mahdollistaa työtilanteeseen sopivan (optimaalisen) tuottavuuden ja samalla hyvän terveyden ja pitkäikäisyyden. (Muokattu Koren 2005). Uudet käsitteet eivät paranna tilannetta!

Katso myös lehtemme aiempia artikkeita työterveyspainotteisesta sairaanhoidosta ja sairauksien työhön liittyvyyden luokittelusta : Työterveyslääkäri 4/2006 s. 38 (Nykänen referoiden Martimon ja Schugkin esitelmiä), s. 42 (Uitti, Martimo, Schugh) ja s. 126 (Seuri, Räsänen) sekä 1/2007 s. 56 (Räsänen, Seuri).