Luottamuslääkäritoiminta madaltaa lääkärin kynnystä hakea apua

Luottamuslääkäritoiminnan historiasta

Jo 1980-luvun loppupuolella lähes kaikkien tuntema työterveyslääkärikollega Vuokko Hupli herätti ajatuksen luottamuslääkäritoiminnasta ja otti yhteyttä Lääkäriliittoon, mutta aika ei ilmeisesti silloin vielä ollut kypsä eikä toiminta lähtenyt liikkeelle.

Muistaakseni ennen vuoden 1996 Lääkäriliiton kevätvaltuuskunnan kokousta olin sääntöjen mukaisesti lähettänyt kirjallisen ehdotuksen ylimääräisen asian ottamisesta valtuuskunnan kokouksen ohjelmaan. Ylimääräinen asia hyväksyttiin asialistalle ja ehdotin vuoroni tultua, että valtuuskunta velvottaisi Lääkäriliittoa 1) suunnittelemaan ja käynnistämään luottamuslääkäritoiminnan, jota Vuokko Hupli oli jo aiemmin ehdottanut sekä 2) miettimään keinoja, miten lääkärit saataisiin paremmin työterveyshuollon piiriin, erityisryhmänä vielä yksityislääkärit, joilla työterveyshuoltoa ei ollut edes teoriassa.

Perusteluina ehdotukselle oli tietysti lääkäreiden vaikeus hakea apua ja hakeutua hoitoon tavallisia reittejä pitkin, erityisesti mielenterveysongelmissa ja syöpää pelätessä, mutta myös tavallisissakin sairauksissa.

Kaikille meille on tuttua, kuinka apua haetaan konsultoimalla fiksuksi tunnettua kollegaa aloittamalla "minulla on potilas, jolla on...", vaikka puhutaan omista oireista. Samoin itselle kysytään neuvoja ja ohjeita käytävillä, seminaarien ja luentojen tauoilla, kokousten loputtua jne. Luottamuslääkäritoiminnan tarkoituksena oli ja on madaltaa kynnystä erityisesti niiden kollegoiden kohdalla, joille jostain syystä tavallisia reittejä pitkin hoitoon hakeutuminen on vaikeata. Ehdotuksen kakkoskohdan eli lääkäreiden työterveyshuollon piiriin saamisen perusteina olivat tietysti kaikenlaisen prevention piiriin pääseminen sekä työstä ja työyhteisöstä johtuvien kuormitustekijöiden että perityistä terveysriskeistä ja elintavoista johtuvien sairauksien preventioon ja varhaiseen hoitoon pääseminen.

SLL:n valtuuskunta hyväksyi kaksiosaisen ehdotukseni täysin yksimielisesti. Saman vuoden syksyllä liittomme hallitus nimesi pienehkön luottamuslääkäritoiminnan suunnittelutyöryhmän, jonka puheenjohtajana toimi SLL:n apulaistoiminnanjohtaja Santero Kujala. Jäseninä olimme mm. Vuokko Hupli ja minä.

Luottamuslääkärin tehtävät

Suunnittelutyöryhmä mietti alkuun luottamuslääkärin tehtäviä ja päätyi siihen, että luottamuslääkäri voi sekä neuvoa, että tarvittaessa myös hoitaa apua hakevaa kollegaa yhdestä kolmeen hoitokertaan. Luottamuslääkäri yrittää sinä aikana saada lääkäripotilaan ohjatuksi tavalliseen hoitoketjuun tai parantuneeksi. Suomen Lääkäriliitto otti vastatakseen kustannuksista eli luottamuslääkärille maksetaan korvausta ajankäytöstä suunnilleen yksityisellä lääkäriasemalla ammatinharjoittajana toimivan työterveyslääkärin tai yleislääkärin palkkiotaksan verran. SLL huolehtii myös potilaan anonymiteetin kunnioittamisesta.

" Valitut"

Suunnittelutyöryhmämme tuli myös siihen tulokseen, että näin tärkeään tehtävään, eli toimimaan lääkärikollegan luottamuslääkärinä, valitsemme ja kutsumme luottamuslääkäreiksi kollegoita, joiden tiedämme olevan sekä ammatillisesti laajasti arvostettuja että ihmissuhdetaidoiltaan hienoja lääkäreitä. Heitä on helppo lähestyä ja he suhtautuvat vakavasti ja kannustavasti lääkäripotilaan ongelmaan ja jaksavat kantaa hoitovastuuta "lääkärin lääkärinä". Lähes jokainen lääkäri, johon otimme yhteyttä ja kysyimme kiinnostusta luottamuslääkäriksi ryhtymisestä, halusi liittyä joukkoon. Kuulimme myös usein, että tämähän on kunniatehtävä.

Luottamuslääkäreiden taustaryhmä

Suunnittelimme luottamuslääkäreille myös taustaryhmän eli kakkostason luottamuslääkäri-verkoston, joka koostuu monen erikoisalan kokeneista konkareista, joihin luottamuslääkärit voivat tarvittaessa ottaa yhteyttä. Joukossa on kokeneita psykiatreja, päihdeasiantuntijoita, eläke- ja työkykyproblematiikkaa sekä lääkäreiden kuntoutusta hallitsevia lääkäreitä. Tämän taustaverkoston luottamuslääkärit osallistuvat myös säännöllisiin luottamuslääkäreiden koulutustapahtumiin ja pyydettäessä ovat siellä myös pitäneet luentoja.

Erikoisalakohtainen ja alueellinen kattavuus

Valintoja tehdessämme yritimme pitää huolta sekä erikoisalakohtaisesta että myös alueellisesta kattavuudesta. Olemme kuitenkin huomanneet, että välillä lääkäripotilaan on helpompi hakea apua vähän kauempaa kuin tutusta kotikaupungista.

Lähtölaukaus

Vuonna 1997 "valitut" luottamuslääkärit sitten kutsuttiin yhteiseen perehdytys- ja tutustumistilaisuuteen. Sen jälkeen Suomen Lääkärilehdessä oli Santero Kujalan kirjoittama artikkeli toimintansa aloittavasta luottamuslääkäritoiminnasta, sen perusteista sekä sisällöstä ja liitteenä oli lista alkuun 24 luottamuslääkäristä erikoisaloineen, erityispätevyyksineen ja yhteys-tietoineen. Toiminta käynnistyi syyskuussa 1997.

Suunnittelutyöryhmästä toimintaa pyörittäväksi luottamuslääkäritoimikunnaksi

Luottamuslääkäritoiminnan suunnittelutyöryhmä sai siis työnsä päätökseen ja toiminnan käynnistymään vajaassa vuodessa. Lääkäriliiton hallitus perusti tämän jälkeen pysyvän luottamus- lääkäritoimikunnan, jonka tehtäviin kuuluu suunnitella ja ohjata luottamuslääkäritoimintaa, järjestää luottamuslääkäreille säännöllistä koulutusta sekä tarvittaessa täydentää luottamuslääkäriverkostoa. Toimikunta käsittelee myös avustusrahastoon tulevat hakemukset. Puheenjohtajana toimi ensimmäiset 10 vuotta Santero Kujala. Vuoden 2008 alusta puheenjohtajana on toiminut allekirjoittanut. Santero kuuluu edelleen toimikuntaan jäsenenä ja lähes alusta asti mukana ovat olleet myös terveyskeskuslääkäri Hanna Salmenpohja sekä kardiologi Jan-Anders Nyman. Muutamat viime vuodet toimikunnassa on myös ollut psykiatri Jyrki Korkeila sekä alusta alkaen sihteerinä Marit Henriksson. Toimikunnan kokouksissa on läsnä myös järjestöpäällikkö Riitta Keskitalo liiton toimistosta.

Tilastointi

Luottamuslääkäritoiminta perustuu siis luottamukseen ja anonymiteettiin eli luottamuslääkäri ei koskaan raportoi liittoon eikä myöskään luottamuslääkäritoimikunnalle lääkäripotilaan nimeä eikä tunnistettavia tietoja. Omaan arkistoonsa luottamuslääkäri tekee tietysti normaalit potilasmerkinnät käynneistä ja neuvontapuheluista. Luottamuslääkärit täyttävät raportointilomakkeen, jossa on potilaan ikä, sukupuoli, erikoisala ja ongelman kuvaus tai diagnoosi sekä ongelman mahdollinen työperäisyys. Muuten käytetään diagnoosiluokkaa mutta F- ja Z-luokissa hieman tarkemmin, esim. masennus, työstressi, työuupumus jne. Samoin lomakkeessa kysytään, hoitiko luottamuslääkäri itse vai lähettikö kenties sairaalaan, terapiaan, päihdehoitoon tai muun erikoisalan konsultaatioon. Ensimmäiset 11 vuotta liitossa koodattiin vain diagnoosiryhmä, mutta nyt vuoden 2009 alusta koodataan hieman tarkemmin eli yllämainitut seikat. Näin saamme jatkossa enemmän tietoa, minkälaisten ongelmien tähden kollegat mieluummin hakevat apua luottamuslääkäriltä kuin tavallisia hoitopolkuja pitkin ja myös, minkä ikäiset ja minkä erikoisalan kollegat valitsevat tämän reitin. Näistä tiedoista voi olla hyötyä, kun liitossa suunnitellaan tutkimusasetelmia ja kysymyksiä lääkäreiden terveyttä ja hyvinvointia koskevissa tutkimuksissa ja mahdollisesti myös lääkäreiden työterveyshuoltoa koskevissa kysymyksissä ja siinä ilmenevissä erityistarpeissa.

Luottamuslääkäreiden koulutus

Toimikunta järjestää kaksi kertaa vuodessa koulutustapahtuman luottamuslääkäreille. Aiheet ovat olleet monipuolisia, viime vuosina esim. ikääntyvä lääkäri ja työkyky, ongelmalliset lääkärit, lääkärien psykiatriset sairaudet, lääkäreiden eläköityminen, lääkäreiden päihdeongelmat, hoito ja TEO, lääkäreiden työterveyshuolto sairaaloissa, lääkäri kantelun kohteena, lääkärin työnohjaus, lääkäreiden terveyttä ja hyvinvointia koskevat tutkimukset, lääkäreiden itsehoito sekä nyt maaliskuun 2009-koulutuksesta esimerkkinä lääkärit ja yötyö. Nämä aiheet vain esimerkkeinä n.24 koulutustapahtuman ohjelmista.

Kontaktien määrä ja toiminnan kustannukset

Lääkäripotilaiden määrä on ollut ensimmäisen 10 vuoden aikana keskimäärin n.100 per vuosi. Alkuun luku oli hiukan pienempi ja nyt viime vuosina jonkin verran suurempi eli 100–150 per vuosi. Kontaktien määrä on tietysti suurempi eli n. 220–260 per vuosi.

Kustannukset ovat olleet erittäin maltillisia. Lääkäriliitolle toiminta on maksanut ensimmäisen 10 vuoden aikana 115 000 e eli n.11 500 e vuodessa.

Minkälaista apua kysytään eniten?

Eniten luottamuslääkäreiltä haetaan apua masennuksessa, ahdistuksessa, uupumuksessa, työ- ja kotistressissä, esim. työyhteisö- ja parisuhdeongelmissa, kiusaamisessa. Välillä myös somaattisten oireiden tutkimisen käynnistämisessä. Erikoisaloista eniten kysyntää on viime aikoina ollut psykiatreilla ja myös työterveyslääkäreillä sekä kollegoilla erikoisalasta riippumatta, joilla on erityispätevyys esim. päihdeongelmiin tai johonkin terapiamuotoon.

Muiden maiden toiminta lääkäripotilaan auttamiseksi

Olemme seuranneet myös, mitä muissa maissa tehdään kollegan auttamiseksi. Pohjoismaissa toimintaa kutsutaan Kollegiaalisen verkoston avuksi. Tanska aloitti ensimmäisenä ja heillä toiminta on pelkästään neuvontaa. Heillä verkostolääkäriksi saattoi ainakin alussa ilmoittautua itse. Norja aloitti toiminnan seuraavana ja alkuun heilläkin toiminta oli neuvontaa mutta viime vuosina heilläkin on syntynyt kiinnostusta siihen, että verkostolääkäri myös hoitaa kollegapotilasta.

Norjassa Lääkäriliitto omistaa sekä suuren koulutuskeskuksen eli Soria Morian Hollmenkollenin vieressä että Villa Sane-nimisen "parantolan", jossa on oikein hoidettu esimerkiksi masentuneita lääkäreitä.

Entä miten jatkossa?

Luottamuslääkäritoiminta varmaankin jatkaa edelleen, mutta kohta 13 vuotta sitten käynnistyneen alun jälkeen on vielä haasteita jäljellä lääkäreiden työterveyshuollon osalta. Suurempien yksiköiden kuten sairaaloiden työterveyshuolto toivottavasti kohenee hiljalleen ja lääkärit "uskaltautuvat" työterveyslääkäreiden potilaiksi ja työterveyslääkärit siellä "uskaltautuvat" lääkärin lääkäriksi eli ottamaan hoitovastuun kollegasta. Yksityissektorin kollegoilla asiat ovat edelleen lähes hoitamatta.

Yksityinen ammatinharjoittaja voi nykyään tehdä itselleen työterveyshuoltosopimuksen ja näin hankkia itselleen omalääkärin, oman työterveyslääkärin. Olen kuullut, että joku olisi näin tehnyt, mutta enpä itse tunne vielä ketään sellaista yksityislääkäriä. Tässä on meille kaikille lisähaastetta, Lääkäriliitolle, STLY:lle ja meille työterveyslääkäreille. Jos työterveyshuollon "perustaminen" yksityislääkäreille on vaikeata aikaansaada niin odottaessa jokaisella lääkärillä pitäisi olla omalääkäri, joka huolehtisi edes tavallisten tautien preventiosta ja varhaisesta ja pontevasta hoidosta. Tähän ehdotan huolellista lääkärin tekemää terveystarkastusta kollegalle, vaikka tiedän, että monet näitä tarkastuksia vastustavat. Ne ovat edullisia ja pitkäjänteisesti tehtynä erittäin hyödyllisiä, kun tuloksia ja hyötyä arvioidaan 10-30 vuoden aikajänteellä ja mittareina käytetään kuolleisuutta ja työkyvyttömyyseläkkeitä.