Lääkärikuntoutuksen taustaa

Lääkäri potilaana

Lääkärikuntoutuksen historiaa pohtiessa voi todeta tehdyn melkoista asennemuokkausta. On päästy siihen vaiheeseen, ettei tarvitse enää uutisoida sitä, että me lääkäritkin olemme ihmisiä. Lääkärinä oleminen ei varjele sairastumiselta, väsymiseltä eikä perheongelmilta. Se ei myöskään estä paranemista. Lääkärikin tarvitsee unta, ravintoa, virkistystä, rentoutumista, ystäviä ja aikaa omalle perheelle.

Siinä vaiheessa, kun tavalliset ihmiset hakeutuvat hoitoon, lääkäri vain sinnittelee, lääkitsee itseään, pidentää työpäivää väsyessään. Rasittuneisuudessaan hän tekee ylitöitä, käyttää vapaa-aikansa työntekoon ja kuluttaa voimansa loppuun. Uupuminen voi tulla aivan yllättäen.

Sairastuessaan lääkärin on tärkeää asettua oikeasti potilaaksi. Itselääkintä on tavallista. Helposti tyydytään vain kysymään neuvoa käytäväkeskustelussa. Tällöin ei anneta hoitavalle kollegalle täyttä vastuuta hoidosta. Rooliristiriitoja esiintyy herkästi, tilanne vaatii molemminpuolista asennoitumista.

Lääkäri kuntoutujana

Kokemukseni mukaan lääkäri on kuntoutusprosessiin tultuaan jo riisunut lääkärintakkinsa ja haluaa olla ihminen ihmisten joukossa, jakaen kollegaryhmässä elämään liittyviä kysymyksiä. Usein lääkäri elää ja työskentelee moninaisten paineiden keskellä. Hänellä on usein sisäisesti hyvin korkea vaatimustaso - lapset, vanhukset ja kotityöt hoidetaan siinä sivussa täysipäiväisen työn ja päivystyksen ohessa. Monilla on harhakuva siitä, että parisuhdekin hoituu "hoitamatta".

Kuntoutukseen hakeutuville lääkäreille tuntuu yleensä tärkeältä päästä kokonaan pois omasta arjesta, mikä toteutuu parhaiten juuri internaattikurssilla. Usein nämä lääkärit kokevat ainutkertaiseksi mahdollisuuden saada jakaa kokemuksiaan ja ajatuksiaan kollegoiden kanssa keskusteluryhmissä. Tuntuu hyvältä saada kerrankin pysähtyä miettimään omaa elämäänsä, terveyttään, työtään ja yksityiselämäänsä sekä tarkistaa omia arvojaan ja prioriteettejään.

Harvoin kollega odottaa minulta tai muilta työryhmän jäseniltä suoraa neuvoa tai ratkaisuja elämänsä kysymyksiin. Koenkin, että kuljen kuntoutuslääkärinä hetken matkaa kollegan rinnalla pohtien hänen elämänsä tilanteeseen liittyviä asioita ja pyrin tukemaan häntä niissä oivalluksissa ja ratkaisuissa, mitkä ovat hänen sisimmässään vähitellen kypsyneet. Näyttää siltä, että usein on ollut niin kiire tai uupunut olo, että ei ole ollut aikaa tai energiaa miettiä, mitä itselle kuuluu ja miten voisi konkretisoida muutostarpeita. Kenties ei ole ollut rohkeutta kuunnella omaa sisintä ja tehdä itselle tärkeitä valintoja.

Kuntoutuskurssin tavoitteena voi olla omien sairauksien asianmukaisen hoidon ja seurannan käynnistyminen tai riskisairauksien ehkäisyyn tähtäävä elämäntapamuutos. Moni saattaa kokea elämyksenä liikunnan ilon löytymisen ja säännöllisen liikunnan käynnistymisen. Jollekin syntyy oivallus armollisuuden löytymisestä "vaativalle minälle", ja sen kautta tulee uskallus tehdä uusia valintoja tai rajauksia niin työ- kuin yksityiselämässä. Työnohjaus on monelle uusi löytö, joka voi toimia tukena työn aiheuttaman kuormituksen vähentämisessä. Joku saa uusia oivalluksia työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen ristiriitoja ratkoessaan. Joskus yksilöpsykoterapiaan tai perheterapiaan hakeutuminen avaa uusia teitä.

Lääkärikuntoutuksen nykytilanne

Olen ollut usean vuoden ajan toteuttamassa Kuntoutussäätiöllä lääkäreille suunnattuja ASLAK- ja TYK-kursseja. Kyseessä on harkinnanvarainen kuntoutus, jota isojen työnantajien työterveyshuollot, Lääkäriliitto tai erikoislääkäriyhdistykset anovat Kelalta. TYK-kuntoutus on tarkoitettu niille, joilla on odotettavissa työkyvyn menettämisen uhka lähivuosina. Kuntoutuskursseille haetaan toimittamalla Kelaan työterveyslääkärin tai luottamuslääkärin laatima B-lausunto ja oma hakemus.

Kurssit kestävät yhteensä 4–5 viikkoa ja ne toteutetaan kolmessa eri jaksossa vuoden sisällä. Ryhmään otetaan korkeintaan 10 kuntoutujaa. Kursseista vastaa moniammatillinen työryhmä. Kurssiohjelma sisältää yksilötapaamisia, kuntotestejä, erilaista liikuntaa ja ryhmäkeskusteluja. Keskustelujen aiheina on mm. työhön, ajanhallintaan, stressiin, elämänkaareen ja ikääntymiseen liittyviä teemoja. Yhteisneuvotteluja pidetään työnantajan ja työterveyshuollon kanssa.

Lääkäreitä on ollut myös Kuntoutussäätiön muissa palveluissa.

KUNTOUTUSTUTKIMUS on laaja-alainen tutkimus, jonka tavoitteena on laatia kuntoutussuunnitelma. Toisinaan ammatillisen kuntoutuksen suunnittelussa pyritään löytämään jokin uusi, sopivampi työnkuva lääkärille. Tämän ammatin sisällä on monenlaisia mahdollisuuksia löytää uusia tehtäviä. Näitä polkuja suunniteltaessa on toki oltava realisti, ei kuitenkaan nihilisti, mutta optimistinen.

Kuntoutustutkimuksen jatkona voi tulla kyseeseen TYÖKOKEILU, joka voidaan toteuttaa omalla työpaikalla, uudessa työpaikassa tai kuntoutuslaitoksessa. Työkokeilussa voidaan havainnoida ja kartoittaa työssä ilmaantuvia ongelmia, mutta siinä voi myös saada rohkaisua ja tukea lääkäriyteen ja ammatti-identiteetin vahvistumiseen.

Noin 1500 lääkäriä on käynyt läpi jonkin tyyppisen kuntoutusprosessin Kuntoutussäätiöllä. Heistä lähes tuhat on ollut kuntoutuskurssilla ja loput ovat käyneet läpi kuntoutustutkimuksen/ työkyvynarvioinnin työkokeiluineen.

Lääkäreiden kuntoutuskurssien kysyntä ja tarve on entisestään lisääntynyt. Nykyisin lääkäreille tarkoitettuja kuntoutuskursseja on sekä Kuntoutussäätiöllä Helsingissä että Vervessä Oulussa.

Kuntoutuslääkärinä lääkärikuntoutuksessa

Olen työterveyshuollon erikoislääkäri, psykoterapeutti /perheterapeutti ja Balint-ryhmän ohjaaja. Työskenneltyäni pitkään työterveyslääkärinä tulin kuntoutuslääkäriksi Kuntoutussäätiölle 1997. Lääkärikuntoutuksen parissa olen työskennellyt noin kymmenen vuoden ajan.

Olen naimisissa ja neljän aikuisen lapsen äiti. Elämme pesän tyhjenemisen vaihetta, mikä tuo mukanaan uudet haasteet; onhan lapsiperheen elämää kodissamme eletty yli 30 vuotta. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeudet on koettu omakohtaisesti. Lasten, parisuhteen ja ikääntyvien vanhempien ongelmat ovat arjessa jokapäiväisiä. Siksi oma jaksaminen, priorisointi, oman terveyden hoito ja itsestä huolehtiminen ovat tärkeitä ja omassa elämässä ajankohtaisia asioita. Lääkäriperheen erityisongelmat tuntuvat omakohtaisesti tutuilta. Näistä lähtökohdista käsin koen työskentelyn lääkärikuntoutuksen parissa tärkeänä ja motivoivana.