Työterveyslääkäri

Kollegan kipu

Työterveyslääkäri
2009;27(2):69
Misa Visakorpi

48-vuotias kollega raahautui työpaikalleen. Yö oli mennyt huonosti kuten nykyään yhä useampi yö – alaselkä vaivasi niin että mikään asento ei tuntunut sopivan. Aina ei viitsisi ottaa särkylääkettäkään.

Sopiva liikeharjoittelu voisi ehkä tuoda apua, mutta mistä siihen ottaisi aikaa ja voimia. Vuosia kestänyt taloremontti oli onneksi valmiina, mutta ero oli ollut lähellä pienten lasten kanssa arkea pyörittäessä. Pitikö niin rehkiä pihankin rakentamisessa, kun olisi voinut ostaa enemmän apua ja säästää selkäänsä. Harmittaa, kun valmis talo tuotti kuitenkin niin vähän tyydytystä. Aina on joka paikka täynnä roinaa ja likaisia vaatteita.

Onneksi työterveyslääkärinä ei sentään tarvitse päivystää – riittää että miehellä on epäsäännöllinen matkatyö. Ja lapsetkin alkavat olla isoja koululaisia ja menevät omia menojaan.

Automatka töihin meni harmitellessa että tulikin otettua samalle päivälle kaksi uupumuspotilasta. Millä heidät saisi kuntoon ja takaisin työhön. Aina välillä tuntui että toipuminen oli jo lähellä ja taas tuli takapakkia. Mahtaako ne ihan vedättää. Ennen potilaat toipuivat. Kumma että potilaille on helppo määrätä masennuslääkettä, kun itse ei millään viitsisi syödä, yhdestäkin tuli aikalailla sähköiskuja jalkoihin ja ahdistavampi olo. Ja oksettavan olon kanssa oli niin hirveä viikko koettaa keskittyä aina uusiin potilasongelmiin, että sai jäädä sekin lääke.

Välillä on ollut aamulla pakko jäädä kotiin, ei enää edes harmita että hoitaja joutuu perumaan potilaat – harva vaiva on niin akuutti tai muutenkaan tärkeä. Eikä enää jaksa edes sisäisesti ivata potilasta, joka tulee kun selkä on ollut kolme päivää vähän krampissa. Ihme, että olen onnistunut olemaan sanomatta, että eikö voisi pienempiä ongelmia olla tai että tule sitten valittamaan, kun selkäsi on ollut 4 vuotta koko ajan kipeä niin kuin minulla. Joillakin tuntuvat vaivat tulevan ja menevän, heitä käy niin saamaristi kateeksi. Mistä kaikki ehtii niin hypätä fysioterapiassa ja kaikenmaailman jumpissa.

Miten voi olla alle viiskymppisellä niin joka paikka kipeä. Eikä ole vielä edes vaihdevuodet. Kotona ei jaksa töiden jälkeen mitään, syöminen on ainoa asia mikä huvittaa ja sekin on vaan huono juttu, kun ylipainoa on jo reilusti. Telkkarissakin kaikki on niin nuoria ja kauniita tai sitten taas täysääliöitä.

(tämä tarina on keksitty ja henkilö fiktiivinen)

Pohdintoja:

Miten tämä kollega voisi auttaa itseään?

  • voiko lääkärillä olla hyvä hoitosuhde omaan hoitavaan työterveyslääkäriin tai hoitajaan jonka kanssa voisi käydä purkamassa sydäntään niin kuin muutkin tavalliset ihmiset
  • psykologi? psykiatri? Kuuluuko omaan työterveyshuollon maksettavaksi ja mitä väliä ellei kuulu – tärkeään asiaan kannattaa rahansakin laittaa
  • johonkin ryhmään voisi olla hyvä tuntea kuuluvansa – työnohjausryhmä tai yksilöllinen työnohjaus?, monellakohan kollegalla on mahdollisuus
  • onko selkä kunnolla tutkittu – voisiko sitä käydä fysiatrilla
  • voisiko yksikön omaa fysioterapeuttia pyytää oikeasti tutkimaan ja antamaan liikeharjoiteohjeet
  • kehtaisiko hakeutua lääkärien Aslakiin tai saisiko Kuntoremontista voimia
  • pitäisikö lääkkeitä syödä kunnon kuureja tulehduskipulääkkeitä ja hoitaa niin kuin potilaitakin hoitaisi
  • pitäisikö pitää kunnon sairausloma ja hoitaa itseään

Miten tätä kollegaa voisi auttaa?

Mitä työpaikan kollegat voisivat tehdä auttaakseen uupuvaa ja eristäytyvää lääkäriä - ottaa asia puheeksi ja pohtia yhdessä työnjakokysymyksiä, jutella omista selviytymiskeinoistaan, pitää ystävällistä huumoria ja yhteishenkeä yllä.

Mitä tiimin työterveyshoitaja voisi tehdä: ottaa puheeksi, auttaa sopimaan millaisia potilaita ja miten valmisteltuna päätyy lääkärille, katsoa toimintatapojaan ns. turhien potilaiden kanssa, ottaa masennuspotilaita hoitajalle välikäynneille

Esimies: kehityskeskusteluja, työn sopeuttamiskeskusteluja, kysyä hoidon ja sairausloman tarpeesta ja tarvittaessa "pakottaakin" siihen, suhtautua myönteisesti erilaisiin joustoihin pitämällä lääkärien väsymisen mahdollisuutta esillä ja huolehtia että lääkärien oma työterveyshuolto on järjestetty ja käytännössä mahdollinen ja että terveystarkastuksissa käyminen olisi rutiinia myös lääkäreille

Eettisiä näkökulmia:

  • kuinka masentunut ja kipeä lääkäri voi olla että on vielä työkykyinen
  • mikä on väsyneen oma vastuu ja paljonko häntä voi holhota
  • miten potilaat tulevat kohdelluiksi ja hoidetuiksi jos empatia alkaa muuttua vihaksi, miten työyhteisö tulee kohdelluksi
  • miten potilaita voi hoitaa eri tavalla kuin hoitaisi itseään
  • jatkotoimia: lääkärin terveystarkastuksen tehostaminen ja sisällön suunnittelu – mitä erityispiirteitä lääkärin työhön sisältyy ja miten ne huomioidaan : alkoholin käyttö, liikunnan riittävyys, työssä jaksaminen ja voimavarat …
Miisa Visakorpi