Taideterapia – terveyden edistämisestä kuntoutukseen

Taidetoiminnan vaikutuksia

Taidetoiminnalla on suotuisia psyykkisiä ja fysiologisia vaikutuksia väestön terveydentilaan (Konlaan 2001) ja työyhteisössä taidetoiminta edistää mm. yhteisöllisyyttä, työkykyä ja elämänlaatua (Liikanen 2003). Taiteellinen prosessi aktivoi havaintokykyä, edistää henkistä toimintakykyä, työkykyä ja työhyvinvointia (von Brandenburg 2003). Siten taidetoiminta pitäisikin sisällyttää työkyvyn ja työhyvinvoinnin kohentamiseen tähtääviin hankkeisiin liikunnan rinnalle työelämän haasteiden painottuessa yhä enemmän henkisen jaksamisen puolelle. Luova toiminta yhdellä elämänalueella, vaikkapa taideharrastuksen parissa edistää oman luovuuden käyttöön ottoa myös toisella elämänalueella, esim. työssä.

Luovuus työelämässä ja työhyvinvointi

Opetusministeriön luovuusstrategiaraportissa (2005) todetaan, että luovia kykyjään käyttämällä ihmisen on mahdollisuus saada elämäänsä mielekkyyttä ja iloa sekä parantaa elämänlaatua. Työelämässä oman luovuuden löytäminen on edellytys ongelmanratkaisukyvylle ja innovatiivisuudelle, jotka todetaan kehityshaasteeksi suomalaiselle työelämälle. Luova työote lisää työn tuloksellisuutta ja mielekkyyttä, sekä työntekijän kykyä korjata virheitä, oppia uutta, ja säädellä voimavarojaan. Se ei kuitenkaan riitä kompensoimaan kohtuuttomia ulkoisia vaatimuksia ja luovuuden toteutuminen tarvitsee tilaa. Kiire, liiallinen pinnistely ja unenpuute häiritsevät aivojen etuotsalohkon edellytyksiä luovaan ongelmanratkaisuun (Müller 2008).

Jatkuvat uudenoppimishaasteet, kasvava informaatiotulva, kiire, kilpailu ja nopeasti muuttuvat työyhteisöt sekä monimutkaistuvat vuorovaikutussuhdeverkostot nykyisessä työelämässä vaativat henkistä joustavuutta, luovia selviytymiskeinoja ja elpymiskykyä. Keinoja työstressistä palautumiseen voidaan löytää itse työstä, työyhteisöstä ja työympäristöstä (Kivistö ym. 2008) yhtä lailla kuin työn ulkopuolelta esim. luontoon liittyvistä elvyttävistä kokemuksista (Salonen 2005). Elvyttäviä kokemuksia voivat tarjota myös taide, liikunta ja ihmissuhteet. Palautumiskeinolle oleellista on sen mukaansatempaavuus, eli voima irrottaa havainnoiva tietoisuus pois stressin kehää ylläpitävistä ajatuksista ja suunnata se muihin, intensiivisyydessä kilpaileviin elämyksiin.

Professori Jaakko Hämeen-Anttila toteaa taiteen merkityksen korostuneen nyky-yhteiskunnassa: "Taide tarjoaa levähdyspaikan mielelle…ja ohjaa meitä suorituskulttuurin ulkopuolelle, nauttimaan tunteista ja kokemuksista…". Lääkäreiden kulttuuriseuran perustajiin kuuluva Veikko Karskela kirjoitti 2003 tässä lehdessä taiteen merkityksestä lääkärin työssä:"Taide tarjoaa purkautumistien niistä paineista, joita raskas vastaanottotyö tuo mukanaan. Luomistyö on usein terapiaa lääkärille itselleen. Se vie ajatukset yli arjen yksitoikkoisuuden samalla kun se antaa keinon tunteiden ja ajatusten ilmaisemiseen. Taide voi myös olla silta elämän vaikeuksien ja surujen yli."

Terveydenhuollon ammattilaisen työssä omasta jaksamisesta huolehtiminen ja työmotivaation ylläpitäminen on tärkeä haaste. Myönteisiä kokemuksia on saatu mm. terveyskeskuslääkäreiden luovan kirjoittamisen vertaisryhmistä (TTL3/2008), joissa vastapainoksi muiden kuuntelemiselle opitaan myös kuuntelemaan myös itseään, mikä kiireen keskellä saattaa unohtua. Terveyskeskustyön arkeen saadaan kuvataidekerhosta voimavaroja yhdessä maalaamisen saadessa "unohtamaan niin työt kuin fyysiset vaivat", yhteisöllisyyden vahvistuessa ja itsetuntemuksen kohentuessa.(Terveyskeskuksen henkilöstölehti 1/2007 ).

Mitä taideterapia on?

Taideterapia on yleisnimitys, joka Suomessa viittaa kuvataideterapiaan, taidepsykoterapiaan ja taidekeskeiseen terapiaan. Taideterapia kuuluu luovuusterapioihin kuten kirjallisuus-, tanssi-, musiikki-, draama- ja valokuvaterapiat. Kuvataideterapia on hoitomuoto, joka yhdistää kuvallisen luomisprosessin ja psykoterapian (Suomen kuvataideterapeuttien liitto ry). Psykoterapian osuus ja suuntaus vaihtelevat taideterapiamuodoissa. Taidekeskeisessä taideterapiassa taideprosessin rooli korostuu (Rankanen ym. 2007) ja psykoterapian rooli on vähäisempi kuin taidepsykoterapiassa, joka voi olla suuntaukseltaan esim. psykodynaamista tai kognitiivista. Taidepsykoterapialla on myös omaa taustateoriaa (Joy Schaverien 1998)

Taideterapia on vakiintunut psykiatrisena hoitomuotona jo 1940-luvulla USA:ssa. Taideterapiaa tutkineen tri Margaret Naumburgin (1953) mukaan ihmisen psyykkiset kokemukset tulevat suoremmin ja spontaanimmin ilmaistuksi kuvina kuin sanoina. Ajattelu ja kokeminen perustuvat paljolti "mielikuviin", joista osaa on vaikeaa pukea sanoiksi. Taideterapeuttista sairaalatyöskentelyä kehittänyt kuvataiteilija Rafael Wardi toteaakin, että "maalaus alkaa siitä, mihin puhe päättyy".

Miten taideterapia toimii?

Taideterapiassa yhdistyvät synergisellä tavalla psykoterapeuttiset interventiot ja luovan toiminnan vaikutukset. Psykoterapeuttinen osaaminen luo turvalliset puitteet taideprosessin vapauttamille tunteille ja niiden käsittelylle. Luova kuvailmaisu puolestaan aktivoi, jäsentää, eheyttää, rentouttaa ja auttaa purkamaan ahdistusta. Kuvailmaisun keinoin sietämättömät, tuskalliset tai ei-hyväksytytkin tunteet voivat tulla paremmin kohdatuiksi. Traumaattiset kokemukset tai voimakas stressi saattavat lamauttaa verbaalista muistia, jolloin kuvailmaisu voi tulla muistamisen avuksi. Kuvailmaisu ei korvaa verbaalista tiedostamista ja kommunikaatiota, vaan edesauttaa sitä.

Taideilmaisu terapeuttisessa ilmapiirissä auttaa tutkimaan ja poistamaan luovuuden esteitä, ottamaan haltuun oman luovuuden ongelmien työstämisessä ja edistämään luovuuden käyttöönottoa eri elämänalueilla. Taideterapia on osalle potilaista hyväksyttävämpi vaihtoehto kuin perinteinen verbaalipsykoterapia. Kuvien tekeminen hyväksyvässä, empaattisessa ilmapiirissä voi olla helpompaa kuin aloittaa suoraan puhumaan vaikeista asioita.

Miten taideterapiaa tehdään?

Taideterapiaa voidaan toteuttaa yksilö-, ryhmä-, tai perheterapian muodossa. Hoidettavat ongelmat ja hoidon tavoitteet sekä niiden mukaan valittu psykoterapeuttinen suuntaus määrittävät, onko terapia pitkäkestoista vai lyhyttä, laaja-alaista vai fokusoitua, tiivistä vai harvajaksoista. Taideterapiassa ei ole tarkoitus opettaa taidetta eivätkä kuvailmaisun tavoitteet ole esteettiset, vaan itseilmaisulliset kuvien toimiessa vuorovaikutuksen ja itseymmärryksen välineenä.

Taideterapiassa käytetään taidemateriaaleja, jotka soveltuvat hoidon tavoitteisiin ja potilaan tarpeisiin, esim. tavallisimmin maalivärejä, piirustusvälineitä ja muovailumateriaaleja. Terapian suuntauksesta, tavoitteista ja joskus vaiheesta riippuen annetaan potilaalle joko tilaa vapaaseen ilmaisuun tai sitten ennalta suunniteltuja tehtäviä. Kuvia katsotaan yhdessä ja niiden pohjalta keskustellaan. Terapeutti on aktiivinen, mutta tukee potilaan itsenäisyyttä ohjaamalla häntä itse ymmärtämään paremmin kuviensa viestejä, suhdettaan kuvaan, sekä luovan prosessin aktivoimia tunteita ja ajatuksia, joiden kautta jäsentyvät myös terapiassa käsiteltävät kokemukset ja vuorovaikutussuhteet.

Kenelle taideterapia sopii?

Taideterapia sopii kaikenikäisille ja monenlaisista ongelmista kärsiville ihmisille –useimpien psyykkisten häiriöiden, psykosomaattisten stressioireiden, elämäntilannekriisien ja vuorovaikutusongelmien hoitoon. Kuvataideterapia soveltuu hyvin psykiatriseen ja neuropsykiatriseen kuntoutukseen sekä sopeutumis-valmennukseen vakavissa fyysisissä sairauksissa (Monti ym 2006, Nainis ym. 2006, Öster ym 2006).

Taideterapiaa voidaan soveltaa neuropsykiatrissa kuntoutuksessa laajalti lapsesta vanhukseen. Tarkkaavaisuus-hyperaktiivisuushäiriössä on saatu myönteisiä kokemuksia kuvataideterapiasta: visuomotoriikan, visuaalisen havaintokyvyn, tarkkaavaisuuden ja keskittymiskyvyn kohentumista (Seeskari 2002). Aivovammapotilaiden kuntoutuksessa kuvataideterapialla näyttäisi olevan suotuisia vaikutuksia mm. puheen kehitykseen, itsearviointikykyyn, muistiin ja mielialaan (Forssell 2006) ja afasiapotilaiden ymmärrys- ja nimeämiskyvyn on havaittu kohenevan kuvataideterapian keinoin (Sachett ym. 1999). Laitostuneiden vanhusten toimintakykyyn ja itsearvostukseen taideterapialla näyttäisi olevan suotuisaa vaikutusta (Ferguson & Goosman 1991).

Psyykkisistä häiriöistä esim. masennus, useat ahdistushäiriöt, syömishäiriöt (Frisch ym.2006), kriisireaktiot, traumaperäiset häiriöt (Hines-Martin ja Ising 1993) ja elimellisoireiset häiriöt (Theorell 1998, Plecity ym 2008) sopivat hyvin taideterapian keinoin hoidettavaksi. Kipupotilaiden ahdistus ja masennusoireet vähenivät ja osalla työkyky koheni taideterapiajakson aikana eräässä tutkimuksessa (Theorell 1998). Kuten muutkin vuorovaikutukselliset hoidot, taideterapia toimii osana moniammatillisen työryhmän tarjoamaa hoitokokonaisuutta.

Kenelle taideterapia ei sovi?

Akuutin manian, runsasoireisen psykoosin, sekavuustilojen ja aktiivisen päihteen käytön hoidossa akuutit turvatoimet ovat ensisijaisia ja kaikki ulkopuoliset virikkeet tai ärsykkeet on minimoitava. Taideterapiamenetelmien soveltamista voidaan harkita vasta kuntoutusvaiheessa.

Taideterapia terveyden edistämisessä, koulutuksessa ja ennaltaehkäisyssä

Taideterapia tarjoaa mahdollisuuksia koulutuksen ja työnohjauksen tarpeisiin, ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön sekä itsetuntemuksen ja työhyvinvoinnin lisäämiseen. Luovuusterapiamenetelmät tukevat työssä jaksamista mm. virkistämällä mieltä, edistämällä rasituksista palautumista ja jännityksen purkamista sekä aktivoimalla luovuutta ja kykyä luoviin selviytymiskeinoihin. Taideterapeuttisin menetelmin voidaan mm. tarjota opiskelijoille välineitä itsetuntemukseen, ryhmän jäsenenä toimimiseen ja ammatillisen identiteetin kasvuun (Leijala 1991, Torppa ym. 2002). Kuvataideterapian soveltamisesta kouluyhteisön hyvinvoinnin lisäämiseen ja ongelmien ennaltaehkäisyyn on hyviä kokemuksia (Hautala 2008).

Lievemmin oireilevat, mutta psyykkisen sairastumisriskin omaavat, kuten esim. työstressistä ja työuupumuksesta kärsivät saattavat kuvataideterapiaryhmän avulla löytää uusia luovia selviytymiskeinoja, syventää itsetuntemustaan ryhmän jäsenenä, saada vertaistukea, oppia tunnistamaan ja säätelemään voimavarojaan ja siten ennaltaehkäisemään jatkossa "loppuun palamista". Työuupumuksen hoidosta erilaisin taideterapeuttisin menetelmin on alustavaa tutkimusnäyttöä (Italia ym. 2007). Työuupumuksen taideterapeuttinen hoito on mielekästä ajoittaa työterveyshuollossa ja työpaikalla tehdyn selvityksen ja tilanteen vaatimien ulkoisten työjärjestelyiden jälkeen. Uupumukselle altistavien sisäisten tekijöiden työstäminen onnistuu parhaiten kun ulkoiset olosuhteet tarjoavat siihen mahdollisuuden.

Työuupumuksesta ja masennuksesta oman luovuuden haltuun ottoon. Ensimmäisen kuvan maalattuaan 50-vuotias yritysjohtajana toimiva mies oivalsi tekevänsä asiat tarpeettoman työläästi, vaatien että kaikki on tehtävä itse alusta saakka ja miettimättä miten voisi joustavammin toimia, hyödyntää luovaa ajatteluaan. Toisessa maalauksessaan hän kuvaa sujuvampaa etenemistä, kykyä nauttia työstään ja sietää paremmin epävarmuutta -vuorenrinteen taakse katoava tie vie kiinnostaviin uusiin maisemiin, eikä tunnukaan pelottavalta.

Taideterapia tukemassa työhön paluuta

Taideterapeutin kuvahaastattelu tuo uusia ulottuvuuksia työkykyarviointiin -työkykyyn vaikuttavia tekijöitä saadaan kartoitettua ja asiakkaan itseymmärrys niiden osalta kohenee (Huttula 2005). Sairauslomalta työhön paluuta edistäessä (Kivistö 2005) kirjallisuusterapeuttiset kognitiiviset menetelmät (Mäki ja Linnainmaa 2005) ovat tunnetusti toimivia. Vastaavalla tavalla voidaan kuvataideterapeuttisiakin menetelmiä soveltaa kognitiivisten työhön paluuseen valmistavien tehtävien muodossa. Sekä kuvataideterapian että kirjallisuusterapian keinoin voidaan tutkia ja käsitellä sellaisiakin mielensisäisiä esteitä työhön paluulle, jotka tavallisessa hoitosuhteessa tulisivat helposti sivuutettua. Työssä jaksamiseen tähtäävässä taideterapeuttisessa hoidossa ja kuntoutuksessa voidaan hyödyntää ryhmämuotoisessa interventiossa vertaistukea.

Onko kyseessä näyttöön perustuva hoitomuoto?

Taideterapiasta on kertynyt laajalti kliinistä tutkimusnäyttöä ja oiremittareiden lisäksi tuloksellisuus on heijastunut toimintakykymuuttujiin sekä elämänlaadullisiin ulottuvuuksiin. Taideterapiakentän menetelmällinen kirjavuus ja eri koulutustaustaisten terapeuttien yksilöllisesti muotoutuneet työtavat vaikeuttavat meta-analyysien tekemistä. Kuvataideterapia on ollutkin hedelmällistä tutkimuskenttää kvalitatiivisille tutkimuksille, jotka valaisevat taideprosessin vaikutuksia terapiassa.

Kaksoissokko-kontrolloiduissa tutkimuksissa on saatu näyttöä mm. taideterapiamenetelmien suotuisista vaikutuksista syöpäpotilaiden selviytymiskeinoihin (Öster ym 2006), stressioireisiin ja elämänlaatuun (Monti ym 2006). Cochrane-katsauksessa (Ruddy & Milnes 2003) kokonaisnäyttö skitsofrenian hoidossa jää puutteelliseksi, joskin negatiivisoireisiin ja sosiaalisiin taitoihin oli myönteistä vaikutusta.

Taideterapiasta, kuten useista muistakin psykoterapian erityissovelluksista on varsin vähän kaksoissokko-kontrolloitua tutkimusnäyttöä, sillä laajempiin psykoterapiatutkimuksiin on sisällytetty vain tavallisimmat psykoterapiamuodot. Taideterapiamenetelmää voidaan soveltaa toteuttaa näyttöön perustuviin terapiamuotoihin, esim lyhytdynaamiseen ja kognitiiviseen psykoterapiaan. Näyttöön perustuvien psykoterapioiden käyttö- ja soveltuvuusalueita voidaan siten lisätä ja kuvailmaisun kautta joidenkin kohdalla edistää terapiaprosessia.