Näyttöruutu

Diabeetikkoja ei tahdo millään saada liikkumaan, mutta seuranta ja kannustus auttavat

Brittitutkijat halusivat tutkia millaisella terveydenhuollon panostuksella diabeetikot saadaan liikkumaan «Kirk A, Barnett J, Leese G, Mutrie N. A randomized trial investigating the 12-month changes in physical activity and health outcomes following a physical activity consultation delivered by a person or»1. 134 muutokseen valmista kakkostyypin diabeetikkoa sai kaksisivuisen tietolehtisen liikunnasta ja diabeteksesta. Heistä 52 sai lisäksi diabeetikoille räätälöidyn, käyttäytymistieteellisesti oikeaoppisen liikuntaoppaan ja tehtäväkirjan, jonka ohjeita piti itsenäisesti noudattaa. Toisen ryhmän kanssa (47 henkilöä) opas ja tehtäväkirja käytiin läpi henkilökohtaisella puolen tunnin vastaanottoajalla. Kaikkia kannustettiin puhelimitse 1 ja 3 sekä 7 ja 9 kuukauden kohdalla. Mittauskäyntejä oli alussa sekä 6 ja 12 kuukauden kohdalla. Tutkijat keräsivät askelmittarin lukemia, päiväkirjamerkintöjä ja mittailivat riskitekijöitä.

Tulos oli hyvä ja huono. Huono sikäli, että vuoden kuluttua intervention alusta ihmiset liikkuivat entistäkin vähemmän eikä ryhmien välillä ollut eroja. Hyvää oli se, että kaikissa ryhmissä kolesterolit pienenivät, samoin vyötärönympärys, verenpaine ja pitkäsokeri (HbA1c) ensimmäisen puolen vuoden ajan. Todennäköisesti tiivis seuranta sai aikaan ruokailussa ja lääkityksessä edullisia muutoksia; liikunnan ansiota riskitekijöiden paraneminen ei kuitenkaan näyttänyt olevan. Henkilökohtainen ohjaus näytti olevan pelkkää kirjallista materiaalia parempi vain siinä alaryhmässä, joka alkutilanteessa liikkui kaikkein vähiten.

Kuinka alas kannattaa verensokeritason kanssa mennä?

Korkea verensokerin taso liittyy kiistatta aikuisdiabeetikoiden lisääntyneisiin komplikaatioihin. Pohjois-Amerikan mantereella tehtiin iso monikeskustutkimus (ACCORD) «The Action to Control Cardiovascular Risk in Diabetes Study Group. Effects of Intensive Glucose Lowering in Type 2 Diabetes. N Engl J Med. 2008 Jun 12;358(24):2545-59.»2, jossa katsottiin ehkäiseekö tehostetulla hoidolla saavutettu lähes normaalitasolle painettu verensokeri sydäntapahtumia entisestään. Yli kymmenen tuhatta 55–70-vuotiasta kakkostyypin diabeetikkoa satunnaistettiin joko tiukennettuun tai tavanomaiseen diabeteksen hoitoon. Kolmannes potilaista oli insuliineilla ja reilulla kolmasosalla oli ollut aikaisempi sydän-verisuonitapahtuma. Tiukan hoidon ryhmässä päästiin HbA1c-tasoon 6, 4 % (mediaani) ja tavanomaisen hoidon ryhmässä 7,5 %. Kolmen ja puolen vuoden seurannan jälkeen tutkijoiden täytyi keskeyttää intensiivinen hoito, sillä intensiivihoitoryhmässä kuolleisuus oli viidenneksen suurempi (riskisuhde 1,22; 95 % LV 1,01–1,46). Sydänkohtauksia oli intensiiviryhmässä jonkun verran vähemmän, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Vakavia hypoglykemioita ja yli kymmenen kilon painonnousua esiintyi intensiiviryhmässä enemmän (p < 0,001).

Sairaanhoitajat skopoivat mallikkaasti

Lääkäreiden tehtävien siirtäminen hoitajille on herättänyt keskustelua puolesta ja vastaan. Brittitutkijat satunnaistivat 1888 gastro- tai sigmoideoskopiaan tulevaa potilasta joko lääkärin tai hoitajan tekemään toimenpiteeseen «Williams J, Russell I, Durai D, Cheung WY, Farrin A, Bloor K, Coulton S, Richardson G. Effectiveness of nurse delivered endoscopy: findings from randomised multi-institution nurse endoscopy trial (MIN»3. Mukana oli 23 sairaalaa, 67 lääkäriä ja 30 sairaanhoitajaa. Potilastietoja kerättiin seuraavista asioista: vatsaoireet, tyytyväisyys toimenpiteen suorittamiseen, komplikaatioiden määrä ja vuoden päästä ilmaantuvat uudet diagnoosit. Kokeneet skopistit arvioivat videoilta toimenpiteen suoritusta, eikä toimenpiteen tekijää voinut videolta tunnistaa. Skopiaraporttien laatua verrattiin paikallisen erikoislääkäriyhdistyksen asettamiin ohjeisiin.

Potilaiden vointi oli päivän, kuukauden ja vuoden kuluttua yhtä hyvä sekä lääkärin että hoitajan tekemän toimenpiteen jälkeen. Ainoa ero ryhmien välillä oli, että toimenpiteen jälkeisenä päivänä potilaat olivat useammin tyytyväisiä hoitajan tekemään skopiaan kuin lääkärin. Hoitajat olivat myös perusteellisempia ruokatorven ja vatsalaukun tähystyksessä.