Yhteistyötä ja tiedotusta tarvitaan lisää osatyökykyisen työntekijän työhön paluun tukemiseksi

Työterveyslääkärien kokemukset osasairauspäivärahasta

Työterveyslaitos kartoitti työterveyshuollossa toimivien lääkäreiden kokemuksia ja näkemyksiä osasairauspäivärahan käytettävyydestä ja toimivuudesta, työhönpaluuta tukevista käytännöistä ja yhteistyön sujuvuudesta eri toimijoiden kesken. Kysely lähetettiin kaikkiin Suomen työterveyshuoltoihin marraskuussa 2008. Kyselyyn vastasi 153 työterveyslääkäriä. Vastaajista liki puolet työskenteli lääkärikeskuksen työterveyshuollossa, neljännes kunnallisissa työterveyshuolloissa ja samoin neljännes joko työantajan omassa tai työnantajien yhteisessä työterveyshuoltoyksikössä.

Kyselyyn vastanneilla työterveyshuollossa toimivilla lääkäreillä 75 %:lla oli kokemusta osasairauspäivärahan käytöstä omilla potilailla. Eniten osasairauspäivärahaetuutta oli käytetty tuki- ja liikuntaelinsairauksiin (79 % vastanneista) sekä mielenterveyden häiriöihin (76 % vastanneista). 27 % vastaajista oli käyttänyt sitä onnistuneesti syöpähoitojen yhteydessä tai niiden jälkeen. Vammojen, myrkytysten tai tapaturmien yhteydessä 21 % vastaajista oli käyttänyt etuutta. Nämä samat diagnoosiryhmät ovat myös Kelan tilastojen mukaan suurimmat osasairauspäivärahan myöntämisen perusteet.

Työterveyslääkärit mainitsivat osasairauspäivärahan onnistuneita käyttötilanteita esim. tule-leikkausten (esim. nilkka-, polvi-, lonkka- ja olkapääleikkausten) jälkeen. Osasairauspäivärahaa oli käytetty myös aivoverenkiertohäiriön, aivoaneurysmaoperaation, angioplastian ja ohitusleikkauksen jälkeen. Myös reuma- ja munuaissairauden yhteydessä osasairauspäivärahalla työhön paluu oli mahdollistunut.

Asteittainen kevyt paluu työhön siipien "kantavuutta" testaten - osasairauspäiväraha mahdollisuutena

-"Toteutuessaan se (eli osasairauspäiväraha) on aina onnistuneesti tukenut työhönpaluuta ja se on helppo ja nopea hakea ja saada silloin, kun kriteerit täyttyvät"

-"Kun hyvin kohdentuu, erittäin hyvä osa kuntoutus- ja työhön paluuprosessia"

-"Hyvänä puolena ehdottomasti liukumamahdollisuus kohti täydellisempää toipumista."

Työterveyslääkärit näkivät osasairauspäivärahassa monia hyviä puolia. Työhönpaluu tapahtuu kevennetysti ja joustavasti, kynnys palaamiseen madaltuu. Sovittu osa-aikainen työ mahdollistaa työskentelyn "hyvällä omallatunnolla" ja vähentää ujostelua työpaikalle paluun yhteydessä. Työterveyslääkärit näkivät myös työn tervehdyttävän vaikutuksen: "Työssä kuntoutuminen mahdollistuu, kuntoutuminen nopeutuu."

Onnistuneita työhöpaluita oli kokeiltu useilla eri toimialoilla ja eri työtehtävissä. Esimerkkejä hyvistä kokemuksista oli saatu toimistotöissä, asiantuntijatehtävissä, julkishallinnossa, atk-alalla, terveydenhuollossa, laitoshuollossa, ravintola- ja kuljetusalalla sekä muillakin palvelualoilla. Myös tehdastyössä, rakennus- ja metallialalla, varastotyössä, tuotantotyössä ja telakalla osasairauspäiväraha on auttanut sairauslomalta työhön palaajaa.

-"Kaikki tähänastiset "tapaukset" ovat olleet erittäin myönteisiä kokemuksia kaikille osapuolille (työterveyshuolto, potilas, työnantaja). Tämä on erittäin toimiva keino missä tahansa ammatissa. Vaikea miettiä, missä ei toimisi."

- "Potilaat pääsevät takaisin työelämään nopeammin, vähemmillä voimavaroilla. esim. CNC- koneistaja rautaa nostelemaan ohitusleikkauksen jälkeen."

-"Olkapäässä tendiniitti + paluu hammashoitajan työhön aluksi osapäiväisesti vaikutti toimivalta ratkaisulta."

- "Sellaisilla toimialoilla, joissa työtä on mahdollista räätälöidä yksilöllisesti ts. sellaisissa töissä, joissa työntekijän osapäiväisyys ei kuormita muuta työyhteisöä."

- "Masennuksen jälkeen sellaisilla toimialoilla, jossa työ on helposti ositettavissa."

- "Toiminut hyvin esim. vammojen tai toimenpiteiden jälkeisissä sairauslomissa fyysisesti kuormittavassa työssä "pehmeänä laskuna"."

Osasairauspäivärahan käytettävyyttä hankaloittavia tekijöitä

Osasairauspäivärahan lainsäädännössä, kriteereissä ja sen käytön sujuvuudessa oli työterveyslääkäreiden mielestä useita kehittämistarpeita.

Osasairauspäivärahaa edeltävän täyden sairauspäivärahakauden pituutta kritisoitiin eniten: 60 sairauspäivärahapäivää pidettiin liian pitkänä kautena. Ongelmia liittyi myös osasairauspäivärahaa edeltävän sairausloman yhtäjaksoisuuteen. Sairauspäivärahakauden aikana saatu kuntoutusrahakorvaus, vuosilomapäivä tai yksikin sairausloman jälkeinen työssäolopäivä estää osasairauspäivärahan hakemisen, koska tuolloin sairauspäivien laskeminen "nollaantuu". Tämä oli tullut yllätyksenä työterveyslääkäreillekin potilaan saatua kielteisen päätöksen osasairauspäivärahaetuudesta.

Osasairauspäivärahan suuruus ei ole kaikissa tilanteissa sairauslomalaiselle riittävän kannustava. Mikäli työnantajan täysi palkanmaksuvelvollisuus sairausloman aikana jatkuu pidempään kuin 3 kuukautta, osasairauspäivärahalla työhön palaavan tulotaso on huonompi kuin täydellä sairauslomalla olleessa. "Jos palkka putoaa osasairaspäivärahalle jäädessä, kun kokonaan sairaslomalla ollessa saa koko palkan, on lähtökohta miltei mahdoton."

Työterveyslääkäreiden parantamisehdotuksia liittyi myös osa-aikaiseen työhön ja osasairauspäivärahakauden pituuteen liittyen. Sairauslomaa edeltävän työsuhteen tulee olla työaikasopimuksen mukainen kokoaikainen työsuhde, joka rajaa osasairauspäivärahan käyttömahdollisuuden pois osa-aikatyöntekijöiltä esim. kaupan alalla. Osasairauspäivärahajakson pituutta (72 pv) pidettiin joissain tilanteissa liian lyhyenä.

Osasairauspäivärahaetuuden hakemista pidettiin byrokraattisena ja jäykkänä prosessina, joka työllistää liikaa työterveyshuoltoa ja työpaikkaa. "Ajatuksena erittäin hyvä ja kannatettava, toteutus vain ontuu, liian tiukat ja jäykät säännöt!" Monet työterveyslääkärit kokivat työlääksi ja hankalaksi osasairauspäivärahaprosessiin liittyvien aikataulutusten, palavereiden ja lausuntojen laatimisen yhteensovittamista. "Työterveyshuollon pitäisi osata ennakoida työkykyä, kuntoa, työhönpaluuta, lausuntojen laatimisaikataulua jne." Jotkut työterveyslääkäreistä ehdottivat, että esim. A-todistukseen voitaisiin liittää osasairauspäivärahaan liittyvä maininta, jolloin säästyttäisiin B-todistuksen laatimiselta. "Olisi hyvä, jos lyhyemmissäkin sairauslomissa voisi arvioida osittaista työkykyä jo A-todistuksessa".

Yhteistyön sujuvuus eri toimijoiden kesken osasairauspäivärahaprosessin yhteydessä

Osasairauspäivärahan sujuva käyttö edellyttää hyvää yhteistyötä monien eri toimijoiden kesken.

Yhteistyö osasairauspäivärahaa hakevan sairauslomalaisen kanssa sujui erittäin tai melko hyvin 76 %:ssa tapauksista. Työnantajan kanssa 60 %:lla työterveyshuolloista oli erittäin hyvät tai melko hyvät kokemukset yhteistyön tekemisestä. Työterveyslääkärit haluavat rohkaista esimiehiä ottamaan poissaolot puheeksi ja ohjaamaan pitkältä sairauslomalta palaava työntekijä työterveyshuoltoon työhönpaluun suunnittelua varten. Joillakin työpaikoilla osasairauspäivärahajärjestelyissä on esiintynyt ongelmia. Taustalla saattaa olla tietämättömyys etuudesta tai haluttomuus käyttää sitä. On myös työpaikkoja, joilla olisi halua käyttää osasairauspäivärahaa, mutta töiden järjestely tai työkuvan muuttaminen on hankalaa, esim. pienillä työpaikoilla, prosessiteollisuudessa tai vuorotyössä.

Eri työterveyslääkäreiden kokemus työterveyshuollon ja Kelan välisestä yhteistyöstä vaihteli hyvin paljon. 47 % vastaajista arvioi yhteistyön sujuvan erittäin tai melko hyvin. Työterveyslääkärit haluaisivat Kelan kanssa nykyistä kiinteämpää yhteistyötä. Ehdotuksena esitettiin esimerkiksi sitä, että Kela nimeäsi yhdyshenkilön, jolloin osasairauspäivärahaan liittyen yhteydenotto helpottuisi. Lisäksi työterveyslääkärit toivovat Kelalta nopeita päätöksiä osasairauspäivärahan käsittelyssä, jottei sairauslomaa jouduttaisi määräämään vain sen vuoksi, että Kela ehtisi tekemään päätöksen. Työterveyslääkärit odottavat myös Kelalta palautetta niissä tilanteissa, missä osasairauspäivärahaetuutta ei ole myönnetty. Kelalta toivottiin myös aktiivisempaa tiedottamista sairauslomalaisiin päin: "Kela johdattelisi potilasta osasairauspäivärahan hakemiseen ajoissa".

Erityisen paljon yhteistyön kehittämisen tarvetta koettiin olevan erikoissairaanhoidon kanssa.

Yhteistyö sujui erittäin hyvin vain 1 %:lla vastanneista ja melko hyvin 16 %:lla vastanneista. Kolmannes vastanneista arvioi yhteistyön huonoksi. Joka neljännellä vastaajalla ei ole ollut lainkaan kokemusta yhteistyöstä. Erikoissairaanhoidon kanssa haluttaisiin tiiviimpää yhteistyötä ja tiedon siirtymistä (esim. väliepikriisit) työterveyshuoltoon heti erikoissairaanhoidossa alkavan hoitosuhteen alusta alkaen. Lisäksi toivottiin, ettei erikoissairaanhoidossa kirjoitettaisi pitkiä sairauslomia, vaan potilas ohjattaisiin sieltä ajoissa omaan työterveyshuoltoon työkykyarvioon.

Yrityksen ja työterveyshuollon yhteistyö sairauspoissaolojen seurannassa ja työhön paluun tukemisessa

Tässä kyselyssä 8 % työterveyslääkäreistä ilmoitti, että tiedot sairauspoissaolosta saapuvat työterveyshuoltoon riittävän nopeasti, vajaa kolmannes (27 %) ilmoitti tietojen tulevan suurimmassa osassa nopeasti. Puolessa (52 %) tapauksissa tiedot tulevat pääasiallisesti hitaasti ja joka seitsemänteen (13 %) työterveyshuoltoon muualta kirjoitetuista sairauslomista ei tule tietoa laisinkaan. Ne työterveyshuollot, jotka tekivät säännöllisesti yhteistyötä yrityksen kanssa sairauspoissaolojen seuraamisessa ja hyödyntämisessä, saivat kattavammin sairauspoissatiedot myös muualta kirjoitetuista sairauslomista. Samoin ne työterveyshuollot, jotka saivat tiedot myös muualta kirjoitetuista sairauslomista, käyttivät työhönpaluun tukitoimia (esim. työterveysneuvottelua, terveystarkastusta ennen työhön paluuta, työjärjestelysuunnitelmiin osallistumista, yhteydenottoa potilaaseen sairausloman aikana) selvästi useammin kuin niissä työterveyshuolloissa, jotka eivät saaneet poissaolotietoja.

Yhteisesti sovituilla käytännöillä voidaan havaita työkyvyn ongelmat riittävän varhain ja varautua myös työhönpaluuseen ajoissa. Sairauslomalla olevan henkilön tulisi olla työterveyshuollon seurannassa, vaikka pääasiallinen hoito ja kuntoutus tapahtuisikin työterveyshuollon ulkopuolella. Näin voitaisiin välttää "potilaan katoaminen työterveyshuollon seurannasta, jolloin työhönpaluuta ei pystytä suunnittelemaan yhdessä työnantajan ja potilaan kanssa, vaan potilas paukaisee kylmiltään työhön".

Yhteenveto

Työterveyslääkäreiden osasairauspäivärahaa koskevan kyselyn yhteenvetoa ja johtopäätöksiä

1. Osasairauspäiväraha on todettu toimivaksi mahdollisuudeksi lähes kaikilla toimialoilla ja sairauksissa. Mikäli osasairauspäivärahan käyttökriteerit muutoin täyttyvät, ongelmat liittyvät lähinnä työnantajan mahdollisuuksiin tai haluun järjestellä töitä.
2. Osasairauspäivärahaa pitäisi pystyä käyttämään jo nykyistä aiemmassa vaiheessa eli ennen 60 sairauspäivärahapäivää. Lisäksi työterveyslääkärit kokevat ongelmaksi sairauspäivärahakauden yhtäjaksoisuuden, mikä estää mm. kuntoutukseen osallistumisen sairausloman aikana.
3. Sairauspoissaolotietojen saaminen työterveyshuoltoon auttaa työhönpaluun ja myös osasairauspäivärahan käytön suunnittelussa. Työterveyshuollon ja työpaikan yhteisesti sovitut mallit ja käytännöt lisäävät valmiutta kohdata osatyökykyinen omalla työpaikalla.
4. Tiedottaminen on tärkeää, jotta osasairauspäivärahaa osattaisiin hakea ja käyttää. Tiedotusta tarvitaan työpaikoille, työterveyshuollon ulkopuolella toimiville terveyspalveluja tuottaville yksiköille ja ammattihenkilöille, erityisesti erikoissairaanhoitoon. Tietoisuuden lisääminen osatyökykyisyydestä, työn ja työkyvyn yhteensovittamisesta sekä onnistuneiden esimerkkien ja kokemusten jakamisesta on tarpeen.
5. Yhteistyö eri toimijoiden välillä tulisi saada sujuvaksi. Osasairauspäivärahajärjestelmä yksinään ei auta työhönpaluussa, jollei sitä saada luontevasti linkitettyä muuhun työhön paluun tukemiseen, yrityksen ja työterveyshuollon väliseen yhteistyöhön ja työhön paluun tuen käytöntöihin, sekä toimivaan yhteistyöhön Kelan ja erikoissairaanhoidon kanssa.
6. Osasairauspäivärahalla on oma paikkansa muun ammatillisen kuntoutuksen kentässä. Se ei poissulje muiden etuuksien käyttöä, jos ne ovat tarkoituksenmukaisempia kussakin tilanteessa. Osasairauspäivärahaa voi käyttää silloin, kun pysyvän työkyvyn alentumisen uhkaa ei ole. Jos potilas on oikeutettu työeläkelaitoksen ammatilliseen kuntoutukseen, tämä etuus on toki ensisijainen järjestelmä työhön paluun tukemisessa.