Kunnianhimo ja itsetunto-ongelmat kateuden lietsojina työyhteisöissä
Kasvatustieteen maisteri Susanna Lundellin kirja "Kateus työyhteisössä" pohtii kateuden käsitettä osana ihmisen perusolemusta, sen yksilökohtaista esiintymistä persoonallisuuden piirteiden osana ja sukupuoleen painottuvana ominaisuutena sekä vielä työyhteisölähtöisesti. Lopuksi kirjassa käsitellään tekijöitä, jotka työyhteisössä ja yksilötasollakin voivat ehkäistä haitallisen kateuden vaikutuksia sekä mahdollistavat näkemään kateuden henkilökohtaista kasvua auttavana tekijänä.
"Kateudessa on kyse ihmisen suhteesta hyvään, itseensä ja muihin ihmisiin. Ihminen kadehtii asioita, joiden hän kokee olevan itselleen merkityksellisiä. Kateus kohdistuu ihmisen osakseen saamaan hyvään, josta kateellinen tuntee jäävänsä paitsi", aloittaa kirjoittaja kateuden olemuksen pohdinnan.
Kateuden todetaan olevaan universaalia ja erottamaton osa ihmisen sosiaalista luontoa. Kateutta ilmiönä on käsitelty mm. filosofien, psykologien, antropologien ja yhteiskuntatieteilijöiden keskuudessa ja eri tieteenalat ja koulukunnat ovat tarkastelleet sitä eri näkökulmista ja hieman eri painotuksin. Kateutta pidetään useissa kulttuureissa moraalisesti tuomittavana ja häpeällisenä tunteena ja keskiajalla katolinen kirkko määritteli sen yhdeksi seitsemästä kuoleman synnistä.
Hyvä ja paha kateus
Englannin kielen kateutta merkitsevä san "envy" tulee latinankielen sanasta "invidia", joka tarkoittaa pahansuopaa katsetta. Käsitettä voidaan lähestyä myös hyvän ja pahan kateuden näkökulmasta. Hyvällä kateudella tarkoitetaan halua tavoitella itselle sitä hyvää, mitä toisella on. Siinä ei katsota olevan mitään pahaan, ellei aiheuta muille vahinkoa. Sen jopa katsotaan tuovan työelämään piristävää kilvoittelua ja kannustavan ihmisiä kehittämään itseään. Pahalla kateudella sen sijaan tarkoitetaan vihan ja katkeruuden kyllästämää tunnetilaa, johon liittyy halu mitätöidä tai tuhota toisen onni.
Ruotsin kielessä on sanat hyvälle ja pahalle kateudelle. Molempien kantasana on "unna", suomeksi suoda.
"Avundas" tarkoitaa yleensä hyvää kadehtimisen muotoa, joka saa ihmisen ponnistelemaan saadakseen itselleen samoja asioita, joita muillakin on. Hän suo toisille hyvän, mutta toivoo samaa itselleen. Tämä katsotaan olevan ihmiskunnan kehitystä eteenpäin vievä voima.
"Missunna" tarkoittaa sairalloista kateutta, jota voi esiintyä silloin, kun ihminen uskoo, ettei hän voi saada kadehtimaansa asiaa itselleen ja pyrkii vapautumaan piinaavasta tunteesta mitätöimällä, häpäisemällä ja pyrkimällä tuhoamaan kateuden kohteen.
Kateus suhteessa sukupuoleen ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiin
Kateuden ja ahneuden katsotaan esiintyvän yhdessä ja ruokkivan toisiaan, vaikka ne ovatkin lähtökohdiltaan eri ilmiöitä. Ahne tunnustaa hyvän, mutta ei saa sitä koskaan kyllikseen. Ahne haluaa kaiken, eikä pysty nauttimaan mistään ja vertaa aina itseään muihin. Narsistisen henkilön on vaikea kestää omaa epätäydellisyyttään ja haavoittuvaisuuttaan, joka taas altistaa kateudelle. Tyytymättömyys itseen ja omaan elämään laajemminkin altistaa kateudelle. Katkeroituminen altistaa kadehtimiselle, koska katkeran ihmisen on vaikea nähdä hyvää omassa elämässään.
Tyytyväisyys omiin saavutuksiin ja omaan elämäntilanteeseen heijastelee itsearvostustamme ja suojaa kateudelta. Hyvän itsetunnon katsotaan suojaavan kadehtimiselta. Kun ihmisellä on riittävän vahva itsetunto, hänellä ei ole tarvetta mitata jatkuvasti omaa arvoaan vertaamalla itseään muihin.
Kadehtimisen katsotaan olevan yksilöllistä ja naisten ja miesten kateuden kohdistuvan erilaisiin asioihin.
Miehellä on taipumus kadehtia ulkoista menestystä, valtaa ja sosiaalista statusta, kun taas naisen kadehtiminen kohdistuu sosiaalisiin suhteisiin. Naiset kokevat itseensä kohdistuvan kateuden paljon voimaakkampana kuin miehet, koska pelkäävät sen johtavan sosiaaliseen paitsioon.Tämän katsotaan voivan jopa olla este kilpailulle ja naisten urakehitykselle. Miehet taas mieluumminkin tuntevat ylpeyttä uskoessaan muiden miesten kadehtivan itseään.
Kirjoittaja pyrkii havainnollistamaan kirjassaan kateuden taustalla vaikuttavia syitä, kateuden voimakkuutta ja kateuden eri ilmenemismuotojen vaihtelua henkilön ja tilanteen mukaisesti kolmiosaisella luokituksella: kateudenpuuska, jäytävä kateus ja tuhoava kateus. Kateudenpuuska on yleisin, lievin ja harmittomin. Jäytävä kateus on tyypillistä pitkäaikaisissa, usein läheisissä ihmissuhteissa ja hallitsevana siinä on tunne eriarvoisuudesta. Tuhoava kateus on hallitsematonta ja sen taustalla on usein vaikeita persoonallisuuteen ja itsetuntoon liittyviä ongelmia.
Kateus ja työ
Työpaikalla keskeisinä kadehtimisen kohteena ovat asiat, jotka ova merkityksellisiä yksilön ammatilliselle itsetunnolle ja itsearvostukselle: yksilön ominaisuudet, työyhteisön antamat resurssit, ammatilliset saavutukset, luovuus ja asema.
Arvostettu työntekijä, joka saa paljon positiivista huomiota työtovereiltaan ja johdolta, herättää paljon kateutta työtoverissa, joka jää hänen varjoonsa. Arvostuksen kaipuu ja tarve saada muilta tunnustusta johtavat kadehtimiseen.
Kilpailuilmapiiri työpaikalla on omiaan provosoimaan kadehtimista kateuden saadessa alkunsa kuvitellusta tai todellisesta häviöstä kilpailutilanteessa. Kilpailuilmapiiriä työpaikalla luovat yhteisten tavoitteiden puuttuminen, ratkaisemattomat konfliktit, muutostilanteiden aiheuttama turvattomuus, epävarmuus työsuhteen säilymisestä sekä yksilösuorituksia korostava, keskinäiseen kilpailuun ajava palkitseminen. Työpaikkakateutta tutkineen Robert Vecchion kerrotaan todenneen työpaikkakateutta ruokkivan erityisesti ylikorostuneen ammatillisen kunnianhimon. Ylikorostuneen kunnianhimon taustalta löytyy usein ahneutta, joka ei liity pelkästään yksilöön. Ahne organisaatio ruokkii työntekijöiden ahneutta ja lietsoo kadehtimista. Hierarkiset ja byrokraattiset organisaatiot ovat otollisia kateuden kasvualustoja, jos työntekijät eivät tunne saavansa työlleen arvostusta. Näissä organisaatioissa kilpailu korostuu, henkilökohtaiset päämäärät menevät yhteisten tavoitteiden ohi eivätkä yhteistyö ja jakaminen onnistu.
Kateus kohdistuu usein erilaisuuteen, koska erilaisuus merkitsee erottautumista muista ja positiivisesti erottuva työtoveri merkitsee kadehtijalle uhkaa. Tasapäistäminen työyhteisössä tähtää yksilöiden välisten erojen poistamiseen. Kateus ja pelko ilmenevät usein voimakkaana tasapäistämisen vaatimuksena. Vain asemaan perustuva erottuminen on sallittua tasapäistävässä työyhteisössä ja sen vuoksi kadehdiminen kohdistuu näissä työyhteisöissä usein johtajiin ja esimiehiin. Esimiesten ylläpitämä suosikkijärjestelmä luo maaperää työntekijöiden keskinäiselle kilpailulle ja kateudelle.Tämä toimii samalla periaattella kuin sisarkateus.
Hallitsemattoman kateuden taustallta saattaa löytyä yksittäisen työntekijän persoonallisuuteen, toisaalta johtajuuteen ja työyhteisön toimintaan liittyviä asioita. Työyhteisöissä kadehdituiksi päätyvät yleensä ne, joilla on eniten annettavaa. Eniten työyhteisöissä kadehditaan onnistumista, hyviä ihmissuhteita, johtajuutta, hedelmällistä yhteistyötä ja luovuutta.
Kateus omassa itsessä pyritään usein kieltämään ja se koetaan häpellisenä. Tyyppillisimpiä kateuteen liittyviä puolustusmekanismeja ovat arvon kieltäminen, idealisointi, projisointi, mitätöinti ja vetäytyminen.
Hallitsematon kateus johtaa helposti henkiseen väkivaltaan, jolloin siitä tulee koko työyhteisön asia. Kiusaamisen taustalla voi piillä esimerkiksi vaikeasta kateudesta kumpuavia avuttomuuden ja voimattomuuden tunteita, joita ihminen pyrkii hallitsemaan kiusaamiseksi tulkittavalla käytöksellään.
Kiusaamiselle altistavia työyhteisön piirteitä ovat epävarmuus ja turvattomuus. Naisvaltaisilla aloilla, joilla on taipumus suuntautua asiapitoisesta työkäyttäytymsestä henkilökohtaisten suhteiden hoitamiseen, koetaan kiusaamista huomattavasti useammin kuin miesvaltaisilla työpaikoilla.
Syntipukkisyndrooma syntyy, kun kateellinen onnistuu saamaan muut työyhteisön jäsenet puolelleen. Syntipukki erottuu yleensä jotenkin muista. Syntipukilla on työyhteisössä tärkeä rooli, sillä kun työyhteisön negatiiviset asiat kaadetaan hänen päälleen, välttyvät muut työyhteisön jäsenet olemasta negatiivisten tunteiden kohteena.
Kirjassa annetaan niin ohjeita kadehditulle kuin kiusatullekin joissa molemissa lienee perusajatus säilytää joka tilanteessa asiakäyttäytyminen ja asettaa rajat epäasialliselle käytökselle.
Kirjan loppupuolella käsitellään kateuttava hillitseviä työyhteisöjä. Kateutta voidaan hillitä kannustamalla työyhteisön jäseniä hyvän jakamiseen, jotta kaikilla olisi mahdollisuus päästä osalliseksi työyhteisössä olevansa hyvästä. Hyvän jakaminen, vastavuoroinen antaminen ja saaminen synnyttävät kiitollisuutta ja kiitollinen ei yleensä ole kateeellinen. Yleisesti ottaen hyvää on kaikki, mikä edistää ihmiselle, työyhteisölle ja organisaatiolle tärkeiden päämäärien saavuttamista. Sosiaalinen pääoma on yhteistä hyvää, joka saadaan käyttöön ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, kun työtoverit tukevat, auttavat, kannustavat ja arvostavat toisiaan. Terve yhteisöllisyys ja yksilöiden arvostus luovat perustan jakamiseen kannustavalle työyhteisölle. Työyhteisön turvallisuus on työntekijöiden hyvinvoinnin lähtökohta ja siitä huolehtiminen kuuluu johdon keskeisiin tehtäviin.
Arvostava vuorovaikutus: tervehtiminen, kiittäminen, anteeksi pyytäminen, kuuntelu, kykeneminen dialogiin ja asioiden jakaminen kuuluvat normaaliin työpaikkakäyttätymiseen ja estävät kateutta.
Oikeudenmukainen johtamien luo työrauhaa, lisää sosiaalista pääomaa ja torjuu kateutta. Myös oikeudenmukainen ja kannustava palkitseminen viestittävät arvostusta ja vaikuttavat paitsi yksilöön myös organisaatioon.
Kateus kasvun välineenä
Kirjan viimeisessä kappaleessa todetaan, että kamppailu kateuden tunteiden kanssa on tärkeä osa ihmisen psyykkistä kehitystä läpi elämän. Kateuden ja siihen kietoutuvien tunteiden kohtaamisen ja käsittelyn katsotaan lisäävän itsetuntemusta ja vievän psyykkistä kehitystä eteenpäin. Kirjassa todetaan, ettei oman kateuden tutkiminen ole helppoa, sillä silloin joudumme tekemisiin myös oman haavoittuvuutemme kanssa.
Kateuden tunteidemme käsittelyssä ensimmäinen askel on niiden tunnistaminen.
Ylikorostuneesta kunnianhimosta, jatkuvasta haluamisesta ja suorittamisen pakosta luopuminen elämää köyhdyttävinä ja kateutta lietsovina asioina ja nauttiminen siitä, mitä jo on, saattaa olla varsin vapauttava kokemus. Huono itsearvostus voi johtaa epärealististen vaatimusten asettamiselle työlle ja elämälle yleensä ja ruokkivan tyytymättömyyttä ja kateutta. Arvot ohjaavat valintojamme ja kadehtimamme asiat voivat kieliä jäsentymättömistä ja ristiriistaisista arvoista. Ihmisen arvoa ja elämisen laatua ei voi ansaita loputtomalla suorittamisella ja irtopisteiden keruulla.
Epäonnistumiset, turhautumiset ja pettymykset voivat altistaa kadehtimiselle. Kokonainen, itseään terveellä tavalla arvostava ihminen voi tuntea itsensä tasavertaiseksi muiden kanssa yksilöllisistä eroistaan huolimatta.
Kiitollisuus ehkäisee kateutta. Kiitollisen ihmisen kuvataan olevan terveellä tavalla nöyrä ja hyväksyvän oman vajavaisuutensa ja tarvitsevuutensa, olevan tyytyväisempiä elämäänsä, kokevan enemmän myönteisiä tunteita, antavan varakkuudelle vähemmän arvoa omaa ja muiden menestystä arvoidessaan.
Kateuden monimuotoisen olemuksen ja alkuperän ymmärtäminen, oman itsetuntomme ja -tuntemuksemme vahvistaminen ja arvomaailmamme tarkastelu saattavat auttaa meitä hallitsemaan tätä perusolemukseemme kuuluvaa ominaisuutta. Koska emme pääse kateudesta eroon, miksi emme ottaisi tuota ruotsinkielen "avundas" termiä käyttöön ja soisi toisillemme hyvää kadehtimista lisäten samalla omia ponnistelujamme yhteisen hyvän eteen.
helena.rossi@fimnet.fi