Työterveyspainotteinen sairaanhoito - ehkäisyäkö?

Työterveyshuollon sairaanhoidon suuri osuus esim. Kelan korvaustilastoissa on herättänyt huolta ehkäisevän toiminnan jäämisestä liian vähälle huomiolle ajatellen asiakkaidemme, työntekijöiden, työnantajien ja työpaikkojen tarpeita. Sairaanhoito on Kelan korvausluokittelun mukaan ollut tällä vuosituhannella n. 60 % TTH:n kustannuksista ja toiminnasta, mutta emme tiedä tarkkaan, mitä on TTH:n sairaanhoito suhteessa TTH:n päätavoitteeseen edistää ja ehkäistä? Ei ole tarkkaa tietoa mikä osuus noista keskimäärin 1,85 käyntiä/työntekijä/vuosi tilastoiduista (Kela:2006) sairaanhoitokäynneistä lääkäreillä oli Hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaisia työterveyspainotteisia sairaanhoitokäyntejä, joiden yhtenä keskeisenä tavoitteena on TTH-lain mukaisen ehkäisevän toiminnan toteutuminen esim. "vajaakuntoisten työntekijöiden työssä selviytymisen edistämisessä".

Mitä on sairauksien ehkäisy? Vastaamisessa auttaa WHO, joka jo 1960-luvulla määritteli käsitteet primaari-, sekundaari- ja tertiaaripreventio sairauksien ehkäisyssä. Ehkä on syytä todeta yhteistä pohdintaa varten näiden käsitteiden täsmälliset määritelmät, jotka viimeksi on julkaistu Duodecimin kirjassa: "Sairauksien ehkäisy" vuonna 2003.

Primaaripreventio on toimintaa ennen kuin taudin esiaste on alkanut kehittyä. Se vähentää yksilön tai yhteisön alttiutta sairastua tautiin.

Sekundaaripreventiolla pyritään estämään sairauden pahenemista poistamalla riskitekijä tai pienentämällä sen vaikutusta. Osana sekundaaripreventiota voidaan pitää seulontaa, joka kohdistuu sairauden esiasteisiin ja niitä aiheuttaneisiin riskitekijöihin.

Tertiaariprevention päämääränä on estää jo olemassa olevan sairauden ja sen aiheuttamien haittojen paheneminen. Tertiaaripreventio liittyy käsitteellisesti kuntoutukseen, jossa pyritään palauttamaan työ- ja toimintakykyä tai ainakin hidastamaan niiden heikkenemistä.

Työterveyslääkärin arkipäivää on, että lähes jokaisella sairauskäynnillä tulee esiin erilaisia sairauksia ja terveysuhkia, jotka voivat olla lähtökohtana yhtä hyvin ehkäiseville toimenpiteille kuin hoidoille. Kyseessä on lääkärintyön perinteinen ydin, jonka merkitys ja paras toteutustapa terveydenhoidossa on tosin vajavaisesti osoitettu. Lääkärin mielipiteellä tai neuvoilla on suuri merkitys kaikissa terveyden edistämiseen ja ehkäisyyn liittyvissä kysymyksissä. Lukija voi sovittaa omien kokemustensa mukaisesti näiden määritelmien mukaisesti sopivat sairauskäyntien "tapaukset" sekundaari- ja tertiaaripreventioon sopiviksi joko ajatusharjoitelmana tai vaikka 1–2 viikon aikana tilastoida sairauskäyntiensä jakauman näihin kahteen ryhmään ja kolmanteen: "muut sairauskäynnit".

Mielestäni voidaan hyvin ajatella siteeraten Harri Vertion ajatuksia kirjasta "Terveyden edistäminen", että " Jokaisen sairauskäynnin yhteydessä tulee arvioida, minkälaista terveyden edistämistä asiakas tarvitsee, ovatko hänen saamansa neuvonta, hoito tai kuntoutus riittäviä, mitkä ovat ihmisen omat voimavarat ja koulutustarpeet, työssä tapahtuvat muutokset ja elämäntilanne". Siteeraus sopii hyvin työterveyshuoltoon. Työterveyshuollon ja työpaikkojen yhteistyössä tekemien (työ)terveyden edistämishankkeiden tuloksellisuus on useissa tutkimuksissa osoitettu Suomessa ja kansainvälisesti, joskin pitkäaikaiset vaikutukset riippuvat hankkeiden sitoutumisesta pysyviin rakenteisiin, kuten työterveyshuollon ja työpaikkojen jatkuvaan yhteistyöhön.

Esitykseni lopuksi totesin ehdotuksena, että työterveyshuollon tilastointi voitaisiin lähitulevaisuudessa sopia muutettavaksi siten, että sekundaari- ja tertiaariehkäisyyn liittyvät sairauskäynnit työterveyshuollossa erotetaan osaksi ehkäisevää toimintaa yo määritelmien mukaisesti. Tätä varten STLY ehdottikin juuri ennen Etelä-Afrikan kongressimatkaamme STM:n työterveyshuollon neuvottelukunnalle valmistellaan neuvottelukunnan toimeksiannosta "suositus/opas työterveyspainotteisesta sairaanhoidosta työterveyshuollossa". Ehdotus johti tulokseen: neuvottelukunnan työjaos antoi tehtävän TTL:lle siten, että valmistelu tehdään laajassa yhteistyössä palvelujen tuottajien ja sidosryhmien kanssa. Valmistelu onkin aloitettu 8.4.2009 ja tavoitteena on saada alustava ehdotus ainakin työterveyspainotteisen sairaanhoidon tarkemmasta sisällöstä.

Lopuksi haluan vielä viitata Kapkaupungissa pidetyn 29. ICOH-kongressin viimeiseen "keynote"-esitelmään perjantaina 27.3.2009, jonka aihe liittyy oleellisesti tämän kirjoituksen aihepiiriin. Kanadalainen professori Patrick Loisell ehdotti työterveyshuoltoon uutta paradigmaa: "Developing a new paradigm: Work disability prevention" oli esitelmän otsikko. Vapaasti suomennettuna: "Uuden viitekehyksen kehittäminen: Työkyvyn edistäminen ehkäisemällä työkyvyttömyyttä". Hänen esityksensä pääteemana oli, että primaaripreventiota tulee entisestään tehostaa, mutta merkittävää parannusta liian varhaiseen työelämästä poistumiseen ei postmodernissa yhteiskunnassa enää saada, jos ei tartuta nykyistä merkittävämmin työkyvyn edistämiseen ehkäisemällä sairauksista johtuvaa työkyvyttömyyttä. Konstitkin merkittäviin harppauksiin tällä saralla ovat olemassa, jos ne otetaan käyttöön kaikkien toimijoiden nykyistä paremmalla yhteistyöllä, win-win-periaatteella. Sopisiko tämä Suomeenkin, vaikkapa kuntoutuksen sinänsä hyvien interventioiden toteutumiseksi tarpeen mukaisesti ja oikea-aikaisesti?

Väärinkäsitysten ehkäisemiseksi voinen lainata sanatarkasti hänen johtopäätöksensä esitelmän julkaistusta versiosta:

" Conclusion: Work disability is a public health issue, but innovative ways of addressing it must be found if we are to shift from a continuing focus on disease prevention to a focus on disability prevention. This does not mean we should cease our disease prevention efforts, but rather that disease prevention has no real bearing on disability prevention. Work disability must be addressed directly through a work disability paradigm if the deleterious consequences of work absenteeism for workers, workplaces and the economy are to be avoided".