Tavoitteena neljäkymmentä hyvää työvuotta

Tänä syksynä koulutuksissa kulkiessani olen oppinut uusia sanoja ja opetellut pois vanhoista. Sairauslomailusta puhumisen sijaan yritän saada kieleni ja mieleni taipumaan keskusteluun sairauspoissaoloista. Vastakkainasettelulta kuulostavaa kolmikantapalaveri-termiä harjoittelen muuttamaan kielenkäytössäni työterveysneuvotteluksi, joka paremmin kertoisi tapaamisen sisällöstä – neuvottelusta, jossa käsitellään terveyttä suhteessa työhön. Kielen muutosten lienee tarkoitus palvella ajattelun muutosta, tavoitteena työurien pidenftäminen.

Koulutuksissa olen oppinut myös, että potilaan hoitoihin sitouttaminen on alikäytetty resurssi – sillä olisi suurempi vaikutus kuin millään yksittäisellä hoitomuodolla sinänsä. Hoitoon sitouttamisen periaatteet pätevät mitä ilmeisimmin myös työhön sitouttamiseen. Ihminen sitoutuu siihen, mitä on ollut itse suunnittelemassa ja jonka toteuttamisessa hänen näkemyksiään arvostetaan ja kuunnellaan. Voisiko näitä havaintoja hyödyntää työelämän houkuttelevuuden lisäämiseksi?

Työterveyshuollolta odotetaan paljon. Kuitenkaan me yksin emme voi ratkaista puuttuvien työvuosien ongelmaa, muuttaa työelämää inhimillisemmäksi ja tulpata eläkkeelle valuvien virtaa tai varsinkaan herättää nuorisossa työn tekemisen paloa. Lainsäädäntö on aina tehokkain pakkokeino, raha ja etuudet puhuvat. Mutta onko se keinoista paras? Entä kun ei edes ole työtä tarjolla?

Eniten olen huolissani nuorista, jotka eivät saa otetta työnteon syrjästä. Asenteet syntyvät jo paljon ennen asiakassuhdetta työterveyteen. Nuoret pitäisi saada imaistuksi töihin, joten nuorten asialliseen kohteluun työelämässä pitää satsata, alkaen jo työelämään tutustumisjaksoilta. Vaatimattomallakin vakanssilla töissä olevan kohtelu on merkityksellistä. Me vanhemmat näytämme mallia siitä, mitkä pelisäännöt työelämässä toimivat. Simputus ja epäoikeudenmukainen käytös eivät ainakaan tee työtä mielekkääksi. Vanhempi väki saattaa olla niihin sopeutunut herranpelossaan, mutta nuorilla ei sellaista herranpelkoa enää ole. Heidät on opetettu arvioimaan asioita, itseään ja toisia jo peruskoulun ala-asteelta alkaen. Jos he arvioivat työelämän kelvottomaksi ja vähemmän kiinnostavaksi kuin tukien varassa lorvailun, olemme pulassa.

Tampereen Kauppakamarin johto on jyrissyt huolissaan, että vetelä ja välinpitämätön nuoriso on jo uhka Suomen kansantaloudelle. Asennevammaisia on liian paljon, mikä näkyy mm. siinä, ettei piitata työajoista eikä tehdä sovittuja töitä. Vastaanotollakin tapaa nuoria, jotka ihmettelevät, ettei kai kukaan jaksa tällaista kahdeksasta neljään –meininkiä vuosia.

Nuoriso on seurannut vanhempiensa tapaa tehdä työtä, eikä tahdo toistaa heidän virheitään. He eivät tahdo uhrata ystäviä ja perhettään työn alttarille. He eivät tahdo stressaantua ja palaa loppuun yrittäen täyttää kohtuuttomien vaatimusten pohjatonta kaivoa. Sukupolvi Y tekee töitä elääkseen, ei elä tehdäkseen töitä. Pelkkä raha ei enää motivoi, vaan työn pitää olla mielekästä. Ammattiylpeys on kenties yksi tekijä, jolla esimerkin kautta voisi houkutella nuoria. Jos me itse arvostamme työtämme ja olemme innostuneita, tartutamme innon työtovereihimme. Olivat he sitten nuoria tai vanhoja.

Y-sukupolven nuorten on todettu kavahtavan kyttäystä ja kontrollia. He tahtovat kuuntelevan ja arvostavan esimiehen. Kenellepä ei tällainen esimies kelpaisi? Esimiehellekään arvostus tai kunnioitus eivät enää tule itsestään selvästi tittelin kylkiäisinä, ne pitää ansaita. Ammattitaidon lisäksi tarvitaan puolin ja toisin vuorovaikutustaitoja – sitä mitä ennen hyväksi käytökseksi kutsuttiin.

Hyvä ja oikeudenmukainen esimies on paras työsuhde-etu. Hyvät välit alaisiin auttavat myös esimiestä jaksamaan omassa työssään.

On muuan aliarvostettu luonnonvara, joka edesauttaa osaltaan hyvinvointia ja jaksamista. Nuoret eivät malttaisi siihen käyttää aikaa, työelämän stressiaikoina se usein häiriintyy ja siihen liittyvät ongelmat monesti helpottavat eläkkeelle päästyä. Niin, kyseessä on nukkuminen.

Tälle tärkeälle asialle olemme omistaneet tämän Uni ja työ –teemanumeron.