Työterveyslääkäri

Unettomuuden hoito työterveyshuollossa

Työterveyslääkäri
2009;27(4):15-17
Heli Järnefelt ja Rea Lagerstedt

Unettomuus tulee usein esille työterveyshuollon vastaanottokäynneillä. Työhön liittyvät tekijät vaikuttavat uneen ja ovat yksi tekijä unihäiriöiden taustalla. Toisaalta unettomuus vaikuttaa terveyteen ja työkykyyn. Työterveyshuollossa tarvitaan työkaluja unettomuuden arviointiin ja hoitoon. Unettomuuden lääkkeettömällä hoidolla voidaan helpottaa työikäisten unettomuutta.

Unettomuus on yleinen oire ja häiriö. Tutkimusten mukaan noin 30 % työikäisistä kärsii satunnaisista unettomuusoireista. Häiriötasoista unettomuutta on noin 10 %:lla.

Unettomuuden etiologia on monisyinen. Unettomuus liittyy usein muihin sairauksiin ja oireisiin, jolloin kyseessä on sekundaarinen unettomuus. Tilapäinen unettomuus eli tavallisimmin ns. sopeutumisunettomuus liittyy äkillisiin kriiseihin tai elämänmuutoksiin. Toiminnallisessa unettomuudessa, joka on yleisin primaarin unettomuuden muoto, on keskeistä itse unettomuuteen liittyvä huoli ja nukkumiseen liittyvä suoritusahdistus. Toiminnallisen unettomuuden piirteitä on usein havaittavissa myös muissa pitkäkestoisen unettomuuden muodoissa. Unettomuuden etiologiasta riippumatta unettomuuteen liittyy keskeisesti elimistön ja/tai mielen ylivireys, joka heikentää unta tuottavia mekanismeja. Pitkäkestoisen unettomuuden taustalta on usein löydettävissä lisäksi erilaisia altistavia (esim. tunteiden säätelyvaikeudet), laukaisevia (esim. elämänmuutokset) ja ylläpitäviä tekijöitä (esim. huonot nukkumistottumukset ja elämäntavat), joiden vaikutus oireisiin voi vaihdella unettomuuden eri vaiheissa. Myös työhön liittyvien tekijöiden on todettu vaikuttavan unettomuuteen. Suuri osa unettomista arvioi unettomuuden johtuvan työstä ja vaikuttavan eniten työhön. Erityisesti työhön liittyvien vaikutusmahdollisuuksien puute ja korkeat vaatimukset, työuupumus ja pitkät työpäivät lisäävät unettomuuden todennäköisyyttä. Myös vuorotyö ja epäsäännölliset työajat altistavat unettomuudelle.

Unettomuus heikentää elämän laatua ja vaikuttaa negatiivisesti terveyteen. Pitkäkestoinen unettomuus lisää masennus- ja ahdistushäiriöiden riskiä. Näyttöä on myös unen puutteen negatiivisesta vaikutuksesta esimerkiksi immuniteettiin ja metaboliaan. Työnantajan ja työterveyshuollon näkökulmasta huomioitavaa on se, että unettomuudella on yritystaloudellisesti negatiivisia vaikutuksia. Unettomuuden on todettu lisäävän poissaolojen määrää ja terveydenhuollon palvelujen käyttöä. Samoin unettomuuden on todettu lisäävän työkyvyttömyyden todennäköisyyttä tulevaisuudessa.

Unettomuuden hoidon lähtökohdat

Unettomuuden käypä hoito –suositus painottaa hyvää hoitosuhdetta ja seurantaa sekä lääkkeettömiä hoitokeinoja. Suurin osa unettomista hyötyy jo muutamasta hoito- ja seurantakäynnistä. Tilapäisen unettomuuden hoidossa keskeistä on useimmiten unettomuuden laukaisseiden tekijöiden selvittäminen ja tukeminen mahdollisesti vaikeassa elämäntilanteessa.

Myös unilääkkeillä on paikkansa tilapäisten unettomuusoireiden helpottamisessa. Oireiden helpottamisen lisäksi lääkkeillä voidaan ehkäistä pitkäkestoisen unettomuuskierteen syntymistä.

Unilääkkeet ovat kuitenkin tarkoitettu vain lyhytaikaiseen käyttöön. Tällöin käytetään lähinnä bentsodiatsepiinijohdoksia. Enimmäisannosta ei pidä ylittää ja lääke otetaan kerta-annoksena nukkumaan mennessä. Yleisesti unilääkkeet pidentävät unta, mutta niiden haittavaikutukset ovat merkittäviä. Haittavaikutukset ovat yhteydessä puoliintumisaikaan. Lyhytkestoisen unettomuuden hoidossa tulee suosia lääkkeitä, joilla on lyhyt puoliintumisaika. Pieni annos sedatiivista depressiolääkettä voi olla käyttökelpoinen vaihtoehto.

Myös pitkäkestoisen unettomuuden hoidossa lähtökohtana on potilaan unettomuuden syiden arviointi. Tämä tarkoittaa potilaan terveydentilaan, elämäntilanteeseen sekä uneen ja nukkumistottumuksiin liittyvää anamnestista haastattelua, jossa on hyvä käyttää apuna potilaan valmiiksi täyttämää kyselylomaketta. Lisäksi potilas pitää unipäiväkirjaa, johon merkitään 2-3 viikon ajalta päivittäin mm. nukkumaanmeno- ja heräämisajat sekä nukahtamiseen kulunut aika. Sekundaarisessa unettomuudessa keskeistä on primaarien syiden arviointi ja hoito. Tämän jälkeen eri syistä johtuvan pitkäkestoisen unettomuuden hoidossa suositeltavimpia ovat lääkkeettömät hoitokeinot.

Unettomuuden lääkkeetön hoito

Lääkkeettömillä unettomuuden hoitokeinoilla ennaltaehkäistään ja puretaan unettomuutta ylläpitäviä tekijöitä. Unettomuuden eri vaiheissa lääkkeettömän unettomuuden hoidon perusta on ns. unen huolto-ohjaus. Unen huolto-ohjauksessa potilaalle annetaan tietoa elämäntapoihin ja nukkumistottumuksiin liittyvistä keinoista, joilla voidaan vähentää unta heikentävää ja edistää unta parantavaa käyttäytymistä. Unen huolto-ohjaus on tärkeä osa unettomuuden hoitoa, mutta se yksinään on usein riittämätön hoitokeino pitkäkestoisen unettomuuden hoidossa. Parhaimmat tulokset pitkäkestoisen unettomuuden hoidossa on saatu ns. kognitiivis-behavioraalisella uneen kohdistuvalla terapialla. Behavioraaliset keinot korjaavat ja ehkäisevät erilaisia haitallisia, unettomuutta ylläpitäviä käyttäytymistapoja, joita unettomuudesta kärsivät ovat saattaneet tietoisesti tai tiedostamattomasti luoda selviytyäkseen unettomuudesta. Niiden tavoitteena on, että potilas saavuttaa yksilöllisen unirytmin ja hyvät nukkumistottumukset, joka perustuvat todelliseen unen tarpeeseen ja sirkadiaanisiin tekijöihin. Kognitiivisten menetelmien tavoitteena on vähentää unettomuutta tuottavaa psykologista ylivireyttä, joka johtuu unettomuuteen ja muihin asioihin liittyvästä huolehtimisesta ja suoritusahdistuksesta. Menetelmien tarkoituksena on tutkia, uudelleen arvioida ja muuttaa erityisesti uneen ja unettomuuteen haitallisesti vaikuttavia ajatuksia ja uskomuksia. Keskeistä tässä on pyrkiä siihen, että uneton ryhtyisi käsittelemään huoliaan ja ratkaisemaan ongelmiaan päivällä illan ja yön sijaan. Myös rentoutusmenetelmillä on saatu merkittäviä tuloksia unettomuuden hoidossa.

Yksilöön kohdistuvan hoidon lisäksi tulee työterveyshuollon moniammatillisen toiminnan keinoin arvioida unettomuuden taustalla mahdollisesti olevia työhön liittyviä seikkoja. Työaikojen ja työhön liittyvän stressin merkitys tulee selvittää. Työpaikan kanssa tulee tehdä yhteistyötä työolosuhteiden muuttamiseksi unen ja muun hyvinvoinnin kannalta parempaan suuntaan. Tähän liittyen juuri työterveyshuolto tarjoaa monipuolisia keinoja mahdollistavan hoitoinstanssin unettomuuden hoidossa.

Tutkimus unettomuuden hoidosta työterveyshuollossa

Työterveyslaitoksen ja YLE:n työterveyshuollon yhteistyönä on meneillään Työsuojelurahaston rahoittama projekti, jossa tutkitaan pitkäkestoisen unettomuuden kognitiivis-behavioraalisen ryhmähoitomallin sovellettavuutta ja tuloksellisuutta työterveyshuollossa. Työterveyslaitoksen asiantuntijaryhmä on vuorovaikutuksessa YLE:n työterveyshuollon tiimin kanssa tehnyt unettomuuden hoitoon liittyviä materiaaleja ja kouluttanut arviointi- ja hoitomenetelmistä YLE:n työterveyshuollon lääkäreitä ja hoitajia. Työterveyshuollon hoitajat ovat toteuttaneet seitsemän ryhmäkäyntiä ja yhden yksilökäynnin sisältäviä kognitiivis-behavioraalisia ryhmiä. Säännöllistä päivätyötä ja ei-säännöllistä työaikaa tekeville on projektissa erilliset ryhmät, koska työajat vaikuttavat merkittävästi unettomuuteen ja sen hoitoon. Alustavat tulokset ja kokemukset unettomuuden lääkkeettömän hoidon sovellettavuudesta työterveyshuollossa ovat olleet lupaavia. Ryhmähoitoon osallistuneiden unettomuusoireet, unilääkkeiden käyttö ja unettomuudesta koettu haitta ovat vähentyneet merkittävästi. Projektin puitteissa myös muille työterveyshuolloille jaetaan koulutuksen ja tiedotuksen kautta unettomuuden arviointiin ja hoitoon liittyviä tietoja ja taitoja.

Heli Järnefelt
psykologi
Työterveyslaitos
heli.jarnefelt@ttl.fi
Rea Lagerstedt
työterveyshuollon erik.lääkäri
Yleisradio oy
rea.lagerstedt@yle.fi

Kirjallisuutta

  1. Unettomuuden käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Unitutkimusseura ry:n asettama työryhmä. http://www.kaypahoito.fi/.
  2. Unettomuuden arviointiin ja hoitoon liittyviä ohjeita ja lomakkeita: http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Aihesivut/Tyoterveyshuolto/Tyokalut/tyoterveys.htm
  3. Morin CM, Espie CA. Insomnia. A Clinical Guide to Assessment and Treatment. Springer 2004
  4. http://www.tsr.fi/tutkimus/tutkitaan/hanke.html?id=108332