Terveystarkastukset yö- ja vuorotyössä

ILO:n vuorotyötä ja yötyötä koskevassa yleissopimuksessa sekä EU:n työaikadirektiivissä (93/104/EY) määritellään työterveyshuollon erityisvaatimuksia päivätyöstä poikkeavien työaikojen osalta. Suomessa vuorotyöntekijöiden työterveyshuollosta on määrätty työturvallisuuslaissa (1997). Valtioneuvoston asetuksessa terveystarkastuksista erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä (1485/2001) yötyö on yksi terveystarkastuksia edellyttävä syy.

Päämäärät

Terveystarkastusten tavoitteet voidaan nähdä laajemmin kuin vain terveydentilan seurantakeinona (taulukko «Terveystarkastusten päämäärät yö- ja vuorotyötä tekevillä:»1). Kuten kansainvälisissä suosituksissakin todetaan, on perusteltua liittää nämä terveydentilan arvioinnit osaksi sekä työhönsijoitustarkastusta että myöhempiä terveyden seurantatarkastuksia. Terveystarkastusten yleiset tavoitteet soveltuvat myös vuorotyötä tekevien tarkastuksiin. Lisäksi on syytä erityisesti arvioida tekijöitä, jotka vaikuttavat edellytyksiin sopeutua säännöllisestä päivätyöstä poikkeaviin työaikoihin. Työhönsijoitustarkastus olisi suositeltavaa tehdä ennen lopullista päätöstä yö- tai vuorotyön aloittamisesta. Tällöin työntekijä voisi saada tietoa poikkeaviin työaikoihin liittyvistä terveydellisistä haitoista ja mahdollisista riskeistä etukäteen ja yhdessä työterveyslääkärin kanssa arvioida soveltuvuuttaan ja sopeutumisedellytyksiään. Vuorotyöhön sopeutumista vaikeuttavia tekijöitä ovat mm. yli 50 vuoden ikä, uni-valverytmin "jäykkyys" erityisesti aamuvirkuilla, kuormittavat kotivelvoitteet, taipumus vatsaoireisiin, unen herkkä häiriintyminen, psykiatrinen sairaus sekä alkoholin tai lääkkeiden ongelmakäyttö. Erityistä harkintaa tarvitaan eräiden sairauksien yhteydessä, jotka (tai niiden hoito) voivat vaikeutua epäsäännöllisten työaikojen yhteydessä [ks. tarkemmin kappale "Yötyö" kirjassa Terveystarkastukset työterveyshuollossa ("Sininen kirja")].

Terveystarkastusten ajoittaminen

Koska yö- ja vuorotyöhön sopeutumisen ennakoiminen on vaikeaa, suositellaan terveystarkastuksien toistamista jo ensimmäisen vuorotyövuoden aikana (taulukko «Suositukset terveystarkastusten aikataulusta yö- ja vuorotyössä.»2). Mikäli mahdollisuuksia on, voi harkita myös esimerkiksi ensimmäisten kuukausien aikana sovittuja käyntejä työterveyshoitajalla sopeutumisen arvioimiseksi ja edistämiseksi. Perusteena tälle on, että jopa 20 % kolmivuorotyöntekijöistä haluaa lopettaa yötyön jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Jatkotarkastuksia voidaan harventaa 3–5 vuoden välein tehtäväksi 25–45-vuotiailla. Tätä vanhemmilla tiheämmät tarkastukset ovat tarpeen vuorotyön ja ikääntymisen yhteisvaikutusten vuoksi. Esimerkiksi uniongelmat alkavat yleistyä yli 40-vuotiailla ja niitä on vuorotyötä tekevillä enemmän kuin väestössä keskimäärin. Terveystarkastusten aikataulu on ohjeellinen ja niitä voi sopeuttaa ja yhdistää mahdollisten muiden terveystarkastussyiden aikatauluihin.

Terveysneuvonta

Työterveyshuollon keskeinen tehtävä on säännöllisestä päivätyöstä poikkeavaa työaikaa tekevän motivointi terveellisiin tottumuksiin (Hakola ym. 2007). Tärkeätä on tiedon ja toimintamallien antaminen niistä keinoista, joilla vuorotyöntekijä voi itse vaikuttaa vuorotyön haittojen ehkäisyyn ja vähentämiseen. Haittoja voidaan vähentää mm. kuhunkin vuorojärjestelmään parhaiten sopivalla unirytmillä, oikealla unihygienialla ja liikunnalla, hyvällä ruokailurytmillä sekä noudattamalla sopivia psykososiaalisia sopeutumiskeinoja. Perheen ja muun lähipiirin suhtautuminen ja tuki ovat edellytyksiä onnistuneelle vuorotyöhön sopeutumiselle. Vuorotyöntekijän elämäntapaneuvonta on tärkeää vuorotyötä aloitettaessa sekä ongelmien syntyessä tai vaikeutuessa. Erityisesti työhönsijoitustarkastuksen yhteydessä voidaan vuorotyötä aloittelevalle antaa vuorotyötä käsittelevää terveyskasvatusaineistoa.

Uneen ja vireystilaan liittyviä erityisnäkökohtia

Useimmilla yö- ja vuorotyötä tekevillä on ainakin joskus unettomuutta ja/tai poikkeavaa väsymystä, joka johtuu normaaliin nukkumisaikaan osuviin työaikoihin. On epäselvää, milloin tulisi asettaa kansainvälisen unihäiriöluokituksen mukainen diagnoosi "vuorotyöhön liittyvä unihäiriö" (ICD-10 luokituksessa F51.2 "ei-elimellinen uni-valverytmin häiriö"), koska sen kriteerien soveltaminen käytäntöön on selkiytymätöntä. Joka tapauksessa uni-valvehäiriöt ovat vuorotyötä ja muuta epäsäännöllistä tekevillä yleisempiä kuin säännöllistä päivätyötä tekevillä.

Muita yleisiä unihäiriöitä, joissa on usein merkittäviä työperäisiä taustatekijöitä, ovat riittämätön yöuni (univaje, ICD10-koodi F51.8) ja kuormitustekijöihin liittyvä sopeutumisunettomuus (yksi merkittävä alaryhmä "ei-orgaanista unettomuutta" F51.0). Pitkittyessään viimeksimainittuun usein tulee mukaan toiminnallisen (psykofysiologisen) unettomuuden piirteitä (unettomuuden Käypä hoito, Kajaste 2005). Laukaisevan tekijän väistyttyä oireisto jatkuu, koska unettomuus on muuttanut uneen liittyviä (usein tiedostamattomia), aktivaatiotasoa nostavia ajatuksia ja odotuksia ("nukun varmasti taas huonosti") ja usein myös aikaansaanut behavioraalisia muutoksia (vuoteeseenmenoajankohdan aikaistaminen ja vuoteessaoloajan pidentäminen, jolloin uni "harsuuntuu" lisää).

Myös muut työikäisillä esiintyvät uni- ja vireyshäiriöt on arviossa syytä ottaa huomioon oireiden (yhtenä) mahdollisena syynä. Esimerkiksi uniapneasyndroomaa esiintyy muutamalla prosentilla väestöstä, mutta suomalaistutkimustenkin mukaan esiintyvyys on kuljetusammateissa moninkertainen.

Joissakin ammateissa – esimerkiksi pelastus-, kuljetus- ja valvontatehtävissä – työntekijän virheetön toimintakyky on olennaista paitsi työntekijän oman myös yleisen turvallisuuden näkökulmasta. Erityisesti yötyöllä on voimakas vireystilaa ja hereilläpysymiskykyä heikentävä vaikutus. Voimakkaan väsymyksen on todettu aiheuttavan paitsi valppauden ja suoriutumisen heikkenemistä myös suurempaa riskinottoa. Mikäli yötyöhön hakevalla todetaan sairaus, jolla on merkittävä vireystilaa heikentävä vaikutus, esimerkiksi vaikea unettomuus tai uniapnea, tulisi nämä ehdottomasti huomioida osana soveltuvuuden arviointia. Vireystilaan vaikuttavat sairaudet eivät välttämättä tule ilmi normaalissa terveystarkastuksessa, ja joskus voikin olla tarpeellista harkita perusteellisia selvityksiä esim. unilääketieteeseen perehtyneessä yksikössä.

Potilaiden arviossa tärkein työväline on perusteellinen, myös nukkumiseen ja vireyteen vaikuttavat ei-lääketieteelliset taustatiedot kattava anamneesi. Tiedonkeruuta voi helpottaa käyttämällä kyselylomakkeita ja erityisesti muutaman viikon ajalta täytettyä unipäiväkirjaa. Lomakkeita saatavilla esimerkiksi Työterveyslaitoksen verkkosivuilta. Perusdiagnostiikka on tehtävissä avoterveydenhuollossa ilman unirekisteröintejä lukuunottamatta unenaikaisia hengityshäiriöitä (esim. pelkkä häiritsevä kuorsaus vai uniapnea), joiden tarkemman tyypin ja vaikeusasteen arviointi vaatii ainakin suppean yöpolygrafian. Mikäli oireiston syy jää epäselväksi, on harkittava hänen lähettämistään jatkotutkimuksiin unilääketieteellistä kokemusta omaavaan yksikköön. Mikäli vaikean uni-valvehäiriöoireiston pääasialliseksi aiheuttajaksi jää vuorotyö, tulisi harkita työntekijän siirtämistä päivätyöhön.

Uusia tutkimustuloksia ja haasteita

Viime vuosina on julkaistu lisääntyvästi tutkimuksia työaikojen, lähinnä yötyön, ja syövän välisesta yhteydestä. Näitä tutkimuksia käsitellään tässä numerossa professori Mikko Härmän artikkelissa vuorotyöstä ja syövästä. Tulosten perusteella ei toistaiseksi liene aihetta muutoksiin terveystarkastusten nykykäytännöissä, mutta ainakin rintasyövän osalta voi pitkään yötyötä tehneiden kohdalla korostaa muiden riskitekijöiden minimoimista ja säännöllisten, muutoinkin suositeltujen kontrollien tarpeellisuutta.