Työterveyslääkäri

Vuorotyö ja syöpä

Työterveyslääkäri
2009;27(4):29-31
Mikko Härmä

Uusia syöpiä ilmaantuu Suomessa noin 26 000 henkilölle vuodessa. Näistä noin puolet johtaa lopulta kuolemaan. Tietomme työperäisten tekijöiden vaikutuksista eri syöpien esiintymiseen ovat lisääntyneet nopeasti. On arvioitu, että noin 8 prosenttia kaikista syöpäkuolemista - eli noin 1800 tapausta vuodessa - on Suomessa työperäisiä (Nurminen ja Karjalainen 2001). Vuorotyö ja työstressi ovat viimeisinä nousseet syöpätautien aiheuttajalistoille. IARC julisti vuonna 2007 vuorotyön todennäköisesti karsinogeeniseksi tekijäksi. Tanskassa on jo alettu maksaa korvauksia vuorotyölle altistuneille rintasyöpäpotilaille.

IARC arvioi vuorotyön karsinogeeniseksi tekijäksi

Endokrinologiset syövät - miehillä prostatasyöpä ja naisilla rintasyöpä - ovat tilastojen mukaan yleisimmät syövät. Endokrinologiset syövät ovat tavalla tai toisella hyvinvointiyhteiskunnan tuotoksia, sillä ne ovat yleistyneet viime vuosikymmeninä ja niiden ennustetaan edelleen yleistyvän ainakin vuoteen 2015 saakka (Hakama ym. 2006). Rintasyöpään sairastui Suomessa vuonna 2007 4042 naista.

Työ- ja elinympäristön muuttuessa myös työperäisten syöpien aiheuttajat ovat muuttuneet. Työperäisten syöpien perinteisten aiheuttajien, asbestoosin, bentseenin, nikkelin, puupölyn ja passiivisen tupakoinnin sijalle ovat astumassa modernin elämän vitsaukset: vuorotyö, stressi ja epäterveelliset elintavat. Elintapojen osalta kiinnostus kohdistuu erityisesti alkoholin käyttöön, ylipainoon ja fyysiseen inaktiviteettiin. Kansainvälinen syöpätutkimuslaitos IARC päätyi vuonna 2007 näkemykseen, että vuorotyö on todennäköinen karsinogeeninen tekijä (Ryhmä 2A). Vaikka tutkimusnäyttö on edelleen osin riittämätöntä, IARC:n asiantuntijaryhmän mielestä on epätodennäköistä, että useiden tutkimusten perusteella havaitut yhteydet selittyisivät vain sattumalla, systemaattisella virheellä tai esimerkiksi sekoittavilla tilastollisilla tekijöillä.

Vuorotyön yhteydet rintasyöpään

IARC:n lausunto on yhdenmukainen Scandinavian Journal of Work, Environment & Health - lehdessä viime vuonna julkaistun systemaattisen katsauksen kanssa (Kolstad 2008). Katsauksessa selvitettiin vuorotyön yhteyttä rinta-, eturauhas- ja peräsuolisyöpiin. Kolmestatoista kriteerit täyttäneestä tutkimuksesta kahdeksan kohdistui rintasyöpään, kolme prostatasyöpään, kolme peräsuolen syöpään ja neljä useisiin syöpätyyppeihin. Tulosten mukaan vuorotyö lisää rintasyöpää ainakin pitkän, jopa 20-30 vuotta kestäneen altistumisen seurauksena. Yhdysvaltalaisen tapaus-verrokkitutkimuksen mukaan yötyötä tekevillä vuorotyöntekijöillä rintasyövän riski lisääntyi 60 % päivätyöläisiin verrattuna. Syöpäriski riippui yövuorojen määrästä ja vuorotyökokemuksesta (Davies ym. 2001). Laajassa hoitajien kohorttitutkimuksessa rintasyövän riski oli puolestaan lisääntynyt 36 %, mutta vasta kolmenkymmenen vuoden vuorotyökokemuksen jälkeen.

Vuorotyön vaikutuksia rintasyöpään on tutkittu lähes pelkästään hoitajilla, mikä heikentää havaintojen yleistettävyyttä. Kolstadtin katsauksen mukaan näyttö vuorotyön yhteydestä muihin syöpiin on edelleen riittämätön. Tosin kun tuon katsauksen ilmestymisestä on nyt kulunut vasta vuosi, uusiakin positiivisia tuloksia on jo tullut. Äskettäin raportoitiin vuorotyön yhteys non-Hodgkinin lymfoomaan Suomessa (Lahti ym. 2008). Uusimmat ja tekeillä olevat vuorotyötutkimukset yrittävät myös arvioida entistä tarkemmin vuorotyölle altistumisen suhdetta rintasyöpäriskiin. Käytännön kannalta tämä onkin keskeistä, sillä ennaltaehkäisyn kannalta on olennaista tietää, voidaanko rintasyöpää ehkäistä parantamalla vuorojärjestelmien ergonomiaa liittyen esimerkiksi yövuorojen määrään, vuorokierron nopeuteen tai vuorojen kiertosuuntaan.

Melatoniiniteoria

Millä mekanismilla vuorotyön aiheuttama rintasyöpä olisi selitettävissä? Käpyrauhanen erittää melatoniinia, jolla on keskeinen elimistön sirkadiaanista rytmiä viestittävä tehtävä. Suprakiasmaattiset tumakkeet (SCN), jotka ovat puolestaan keskeisimmät ihmisen vuorokausirytmien tahdistajat, säätelevät melatoniinin erittymistä käpyrauhasesta. Ympäristön valoisuus välittyy retinohypothalaamista rataa myöten silmänpohjasta suprakiasmaattisiin tumakkeisiin ja sieltä edelleen melatoniin erittymiseen. Mikäli ihminen elää normaalissa valo-pimeärytmissä, melatoniinia erittyy vuorokauden valo-pimeärytmin johdosta ainoastaan öisin. Yöllinen valoaltistus esimerkiksi yötyössä estää melatoniinin erittymistä hyvin tehokkaasti ja vuorokausirytmin muutokset sekoittavat melatoniinirytmiä. Vuorotyöläisillä on myös kuvattu pysyvää melatoniinin kokonaiserityksen vähenemistä.

Melatoniini on sirkadiaanisten säätelytehtäviensä lisäksi yhteydessä sukupuolihormonien eritykseen. Melatoniinin erittymisen väheneminen voi johtaa gonadotropiinien erittymisen voimistumiseen hypothalamuksesta stimuloiden myös testosteronin tai estrogeenin tuotantoa ja vapautumista. Melatoniinilla on myös suora syöpäsolujen kasvua estävä vaikutus. Eläinkokeet puhuvat voimakkaasti sen puolesta, että farmakologiset ja fysiologiset annokset melatoniinia voivat vähentää rinta- tai prostatasyövissä malignien solujen kasvua. Toisaalta kokeellinen valoaltistus yöllä lisää koeläimillä syövän progressiota. Ihmisillä sekä rintasyövän että mahdollisesti myös prostatasyövän riski on vähentynyt synnynnäisesti sokeilla. (Pukkala ja Härmä 2007)

Vuorotyön kiellosta vuorojärjestelmien kehittämiseen

Kehittyneissä maissa noin 20 % palkansaajista altistuu vuorotyölle, joten vähäinenkin syövän lisäriski vuorotyöstä johtuen on kansanterveydellisesti merkittävää. Nykyisen tiedon mukaan vuorotyön vaikutukset syöpään johtuvat elimistön biologisen rytmin häiriintymisestä. Tätä häiriintymistä selittää keskeisesti valo-pimeärytmin muutokset. Naisten vuorotyö nousi Suomessa kansallisesti tunnistetuksi terveysriskiksi ja kiistanaiheeksi jo 1800-luvun lopulla, kun yötyö kiellettiin useissa Euroopan maissa lähinnä naisten sosiaaliseen asemaan ja "äitiyden velvollisuuksiin" vedoten. Jo tasan sata vuotta sitten vuoden 1909 toisilla valtiopäivillä tuli Suomessa vallitsevaksi mielipide, että yötyötä koskevan työsuojelulainsäädännön tulisi koskea yhtäläisesti molempia sukupuolia. Nyt kun vuorotyön merkittävistä terveyshaitoista naisilla alkaa olla lopultakin selkeää näyttöä, naiset tekevät yötyötä enemmän kuin koskaan. Tutkimustyöllä tulisi pian saada lisätietoa vuorotyölle altistumisen ja syöpäriskin välisestä tarkemmasta suhteesta. Meidän tulisi selvittää ihmisen sopeutumiskyvyn rajat. Luultavasti rintasyöpään sairastumista voidaan vähentää suunnittelemalla tulevat vuorojärjestelmät elimistön vuorokausirytmin näkökulmasta mahdollisimman hyvin.

Mikko Härmä
LKT, professori
Inhimillinen työ -osaamiskeskuksen johtaja
Työterveyslaitos
mikko.harma@ttl.fi

Kirjallisuutta

  1. Davis S, Mirick D, Stevens R. Night shift work, light at night, and risk of breast cancer. J Nat Cancer Inst 2001; 93: 1557–62.
  2. Hakama M, Hakulinen T, Johansson R, Rautalahti M ja Vertio H. Syöpä 2015. Suomen Syöpäjärjestön julkaisuja 68, Kuopio 2006.
  3. Härmä M. Shift work among women-a century-old health issue in occupational health. Scand J Work Environ Health. 2008 Feb;34(1):1–3
  4. Kolstad H. Nightshift work and risk of breast cancer and other cancers–a critical review of the epidemiologic evidence. Scandinavian Journal of Work, Environment & Health. Online first, March 2008.
  5. Lahti T, Partonen T, Kyyrönen P, Kauppinen T ja Pukkala E. Night-time work predisposes to non-Hodgkin Lymphoma. Int J Cancer 2008;123:2148–51.
  6. Nurminen M, Karjalainen A. Epidemiologic estimate of the proportion of fatalities related to occupational factors in Finland. Scand J Work Environ Health 2001; 27: 161–213.
  7. Pukkala E, Härmä M. Does shift work cause cancer? Scand j Work Environ Health 2007;33(5):321–3.