Miten tukea maantieliikenteen ammattikuljettajan vireyttä?

Uneliaisuus ammattiliikenteessä

Vireyttä työtä kehittämällä

Vireyden edistäminen työtä kehittämällä liittyy erityisesti ihmisen vuorokausirytmin ja vuorokautisen unen tarpeen ottamiseen huomioon työvuorojen ja ajoreittien suunnittelussa. Tätä toimintaa säätelevät useat lait ja asetukset, joista tärkeimmät ovat koottu taulukkoon «»1. Näistä ehkä keskeisin on ajo- ja lepoaika-asetus. Närää on aiheuttanut erityisesti asetuksen kohta, joka määrittää pisimmän yhtenäisen ajoajan 4,5 tuntiin. Koska sääntö on ehdoton, saattaa kuljettaja joutua pysähtymään keskelle "ei mitään" tai muutaman kilometrin päähän määränpäästä. Tällöin voidaan tietysti myös kysyä, onko ajoreitin suunnittelussa toivomisen varaa.

Kuljetusten logistiikassa tulisi ottaa nykyistä paremmin huomioon kuljettajan vireys. Vaikka ajo- ja lepoaika-asetus luo tälle hyvät raamit, siinä on myös puutteensa. Asetus ei esimerkiksi tee eroa päivä- ja yöajon välille. Vuorokauden ajan vaikutus vireyteen on kuitenkin erittäin voimakas; eroa esimerkiksi 4,5 tunnin päivä- ja yöajolla on todellakin kuin päivällä ja yöllä. Yöllä vireyden ylläpito edellyttää tiheämpää tauotusta ja mahdollisuuden nukkua kahvin päälle. Useampien huoltoasemien yhteydessä voisikin olla lepotiloja nukkumista varten. Muutoinkin asialliset nukkumisolosuhteet ovat riittävän vireyden perusedellytys pidemmillä ajomatkoilla.

Kuljettajan vireyteen vaikuttaa todennäköisesti myös se, miten kuljetusten turvallisuuteen liittyvät vastuut jakautuvat. Konginkankaan suuronnettomuuden jälkeen alettiin pohtia paitsi kuljettajan ja kuljetusyrityksen niin myös kuljetusten tilaajan vastuuta kuljetuksen turvallisuudesta. Käytännössä tällä pienyritysvaltaisella alalla tilaaja eli asiakas, logistiikkapalveluyritys, kuljetusyritys ja kuljettaja muodostavat usein toimijoiden ketjun. Tieliikennelakiin tuli vuonna 2006 muutos, joka kasvatti kuljetuksen tilaajan vastuuta ajo- ja lepoaikojen noudattamisesta. Muutoksen vaikutus ajo- ja lepoaikojen noudattamiseen ja erityisesti kuljettajan vireyteen on kuitenkin epäselvä. Tutkimuksen perusteella kuljettajan vireyttä näyttäisi tukevan ainakin se, että kuljettaja voi osallistua kuljetusten suunnitteluun ja kokee johdon tukevan riittävää tauotusta (Adams-Guppy ym. 2003).

Pitkien ajomatkojen lisäksi kuljettajaa kuormittavat hänen muut työtehtävänsä. Näitä ovat esimerkiksi kuormaus ja lastaus sekä varastointi ja lisäarvologistiset toiminnot kuten tuotteen asiakaskohtainen lajittelu ja pakkaus. Kuljettajan tehtävien monipuolistumisella ja lisääntymisellä saattaa olla vaikutuksensa kuljettajan toimintakykyyn ratissa. Kuljettajan työn kokonaisuuden arviointi onkin jatkossa oleellista myös vireyden näkökulmasta - ei pelkästään se, kuinka kauan ja mihin vuorokauden aikaan kuljettaja ajaa.

Vireyttä terveyttä edistämällä

Terveys ja elintavat luonnollisesti vaikuttavat vireyteen. Esimerkiksi säännöllinen liikunta on hyväksi unelle (ks Kukkonen-Harjula & Härmä tässä numerossa).

Ehkä merkittävin yhteys ajovireyden ja elintapojen välillä liittyy painon kehittymiseen. Ylipaino lisää merkittävästi riskiä unenaikaisten hengityshäiriöiden kuten uniapnean kehittymiselle. Nämä häiriöt heikentävät unen määrää ja laatua ja tätä kautta edellytyksiä pysyä vireänä ratissa. Mahdollisuus terveelliseen ravintoon työvuorojen aikana on tärkeää ajovireydelle. Nautitun ravinnon laadulla ja määrällä on myös välittömiä vaikutuksia vireyteen: rasvainen ja runsassokerinen ravinto väsyttää samoin kuin aterioiden jättäminen väliin. Ammattikuljettajien ruokailuun liittyen on Suomessa käynnissä Virkeänä ratissa -hanke. Siinä Työterveyslaitos, Sydänliitto ja monet kuljetusalan toimijat pyrkivät yhteistyössä muuttamaan kuljettajien ruokailutottumuksia sekä huoltoasemilla tarjottavaa ruokaa terveellisemmiksi.

Työterveyshuollon suorittamat terveystarkastukset ovat tärkeä keino edistää ammattikuljettajan vireyttä. Työterveyslaitos julkaisi vastikään teoksen maantieliikenteen ammattikuljettajien työterveyshuollosta (Kärmeniemi ym. 2009). Määräaikaistarkastuksia suositellaan pidettäväksi viiden vuoden välein 40-ikävuoteen asti, kolmen vuoden välein 40-60-vuotiaille sekä vuosittain yli 60-vuotiaille. Alustavaan terveyden ja työolosuhteiden kartoitukseen voidaan käyttää esimerkiksi Työterveyslaitoksen www-sivuilta löytyviä Ammattikuljettajien esitietolomaketta ja Ammattikuljettajien työolosuhdeselvitystä. Uneen ja vireyteen keskittyviä, Työterveyslaitoksen www-sivuilta löytyviä kyselyjä ovat Unettomuuden haitta-asteen arviointi -kysely, Unikysely ja sen tulkintaohjeet sekä unipäiväkirja. Näiden avulla saa jo varsin hyvän kuvan kuljettajan unesta ja vireydestä mahdollisia jatkotoimenpiteitä varten.

Onko vireyden hallintakeinoista apua?

Ammattikuljettajan vireyden parantamisessa voidaan käyttää myös teknologiaa, jonka avulla kuljettajan vireyttä voidaan monitoroida reaaliaikaisesti ja voimakkaasta uneliaisuudesta voidaan varoittaa. Jo nyt on mahdollisuus asentaa autoon esimerkiksi infrapunakameraan perustuva vireyden monitorointilaite, joka mittaa kuljettajan silmäluomien asentoa. Jos luomet ovat kiinni pidempään kuin silmiä räpäyttäessä, laite varoittaa kuljettajaa. Tällaisen teknologian käytön nurjapuoli on se, että vireyden hallinta alkaa nojata liiaksi teknologiaan ja vireyttä varsinaisesti parantavat keinot unohtuvat. Ammattikuljettajat näyttäisivät suhtautuvan melko nihkeästi tällaisen teknologian käyttöön (Anund ym. 2008; Häkkänen & Summala 2001). Jatkossa tällaisesta teknologiasta lienee kuitenkin hyötyä, jos sen soveltaminen käytäntöön ja rooli vireyden hallinnassa mietitään riittävän hyvin.

Uneliaisuuden vähentäminen on mahdollista ajon aikana, mutta se edellyttää tietoa siitä, mitkä keinot todella auttavat ja mitkä eivät. Argentiinalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että pitkänmatkan rekan kuljettajista reilu puolet pysäytti ajoneuvon ja otti nokoset kokiessaan itsensä uneliaaksi (Pérez-Chada ym. 2005). Lähes yhtä yleisiä keinoja väsymyksen karkottamiseksi olivat kofeiinipitoiset juomat, tuulettaminen ja musiikin kuuntelu kovalla. Tyypillisesti kuljettajat käyttivät useampaa keinoa. Mielenkiintoinen havainto oli myös se, että edellä mainituista keinoista ainoastaan ajoneuvon pysäyttäminen ja nokosten ottaminen oli yhteydessä alentuneeseen onnettomuusriskiin. Kaikkien muiden keinojen käyttö oli ainakin jossain määrin yhteydessä kasvaneeseen onnettomuusriskiin. Karmaisevin keino väsymyksen karkottamiseksi oli nopeuden nostaminen, jota onneksi vain neljä prosenttia vastaajista kertoi käyttävänsä. Sen käyttö oli yhteydessä onnettomuusriskin nelikertaistumiseen. Vain joka neljäs kertoi alentavansa nopeutta olleessaan väsynyt.

Tuoreessa ruotsalaistutkimuksessa havaittiin, että ajoneuvon pysäyttäminen ja nokosten ottaminen sekä kofeiinin nauttiminen olivat tyypillisiä keinoja väsymyksen vähentämiseksi nimenomaan ammattikuljettajien keskuudessa (Anund ym. 2008). Nokosten ottamista edisti myös se, että henkilöllä oli kokemusta väsyneenä ajamisesta tai väsymysonnettomuudesta. Yleisimpiä keinoja ajonaikaisen väsymyksen vähentämiseksi olivat auton pysäyttäminen ja pienen kävelylenkin tekeminen, musiikin kuuntelu, tuulettaminen ja kofeiinin nauttiminen. Näistä neljästä keinosta vain kofeiinin nauttimisen on havaittu merkittävästi korjaavan tilannetta. Esimerkiksi pelkän tauon pitäminen virkistää univajeista ihmistä vain kymmenen minuutin ajan, eikä vaikutus ole tällöinkään suuri (Sallinen ym. 2008).

Kaikkiaan tutkimukset viittaavat siihen, että myös ammattikuljettajien keskuudessa on käytössä melko paljon tehottomia keinoja ajonaikaisen väsymyksen vähentämiseksi. Näyttää jopa sille, että osa keinoista on yhteydessä lisääntyneeseen onnettomuusriskiin. Monissa tutkimuksissa onkin ehdotettu, että kuljettajia pitäisi kouluttaa käyttämään tehokkaita keinoja väsymyksen karkottamiseksi. Onko tällaisesta koulutuksesta tai opaskirjoista todellista hyötyä, on kuitenkin tutkimatta. Ihmisen käyttäytyminen harvoin muuttuu yhden luennon ansiosta.

Luottamus ja näkyväksi tekeminen

Maantieliikenteen ammattikuljettajan vireyskysymykset liittyvät niin liikenneturvallisuuteen kuin työturvallisuuteen ja työterveyteen. Väsymyksen vähentäminen ratissa edellyttää, ettei väsymys jää pelkästään kuljettajan omaksi huoleksi. Väsymyksen näkyväksi tekeminen luultavasti auttaa kuten auttaa vaaratilanteista ilmoittaminen. On nimittäin havaittu, että mitä enemmän vaaratilanteista ilmoitetaan, sitä vähemmän työtapaturmia sattuu. Työterveyslääkäri on keskeinen toimija tässä yhteydessä. Hänellä on luottamuksellinen suhde potilaan kanssa ja usein myös mahdollisuus informoida työnantajaa uni- ja vireysongelmien esiintyvyydestä ja niistä ajotilanteista, joissa väsymystä esiintyy. Tämän tiedon varassa esimerkiksi kuljetusten suunnittelua voidaan kehittää vireyttä tukevaan suuntaan.