Unihäiriöt, depressio ja työkyky

Yleisimmät unihäiriöt

Unettomuuden oireita ovat vaikeus nukahtaa tai ylläpitää unta. Unen ylläpidon ongelmia voivat olla runsas heräily yön aikana tai herääminen liian aikaisin aamulla pystymättä nukahtamaan uudelleen. Myös virkistämätön uni ilman selkeitä nukahtamisen tai unen ylläpidon ongelmia voi olla unettomuuden oire. Tyypillisesti unettomuus aiheuttaa päiväaikaisen toimintakyvyn laskua.

Unenaikaisista hengityshäiriöistä puhuttaessa tarkoitetaan yleensä uniapneaa tai osittaista ylähengitysteiden ahtaumaa. Uniapnealle on tyypillistä täydelliset tai lähes täydelliset hengityskatkokset sekä kovaääninen kuorsaus. Osittaiseen ylähengitysteiden ahtaumaan liittyy sisäänhengityksen virtausrajoitusta ilman hengityskatkoksia. Unenaikaiset hengityshäiriöt mm. heikentävät unenaikaista hapensaantia, rikkovat unen rakennetta, vähentävät syvän unen määrää ja aiheuttavat univajetta. Unenaikaisten hengityshäiriöiden oireina on lisäksi usein päänsärkyä, väsymystä, keskittymisvaikeuksia ja mielialan laskua.

Levottomat jalat -oireyhtymälle on tyypillistä epämiellyttävät tuntemukset raajoissa. Tuntemuksia on usein vaikea kuvailla. Oireet pahenevat paikallaan oltaessa tai levossa ja ne helpottuvat tilapäisesti osittain tai kokonaan raajoja liikuteltaessa. Oireyhtymään voi liittyä unen aikana myös rytmistä jalkojen liikuttelua, joka heikentää unen laatua. Levottomat jalat voivat itsessään olla syy unettomuuteen.

Unihäiriöt ja työkyky

Unihäiriöt ovat omiaan heikentämään elämänlaatua. Kuten edellä todettiin, moniin eri unihäiriöihin liittyy päiväaikaisia oireita, joista merkittävin on päiväväsymys. Erityisesti unettomuuteen ja unenaikaisiin hengityshäiriöihin saattaa liittyä myös tiedonkäsittelykyvyn eli kognitiivisen suorituskyvyn laskua kuten muistihäiriöitä ja keskittymisvaikeuksia. Tiedonkäsittelykyvyn ongelmat saattavat johtua esimerkiksi unihäiriön aiheuttamasta päiväväsymyksestä tai univajeesta. On siis ymmärrettävää, että unihäiriöt voivat heikentää työkykyä.

Unihäiriöt vaikuttavat työkykyyn myös välillisesti erilaisten liitännäissairauksien kautta. Esimerkiksi krooniseen unettomuuteen liittyy kohonnut riski sairastua joihinkin tuki- ja liikuntaelinsairauksiin, sydän- ja verisuonitauteihin sekä neurologisiin sairauksiin. Uniapneaa sairastavilla esiintyy muuta väestöä enemmän mm. sydän- ja verisuonisairauksia sekä tyypin II diabetesta. Uniapnea lisää myös riskiä kuolla ennenaikaisesti. Sekä unettomuuteen että unenaikaisiin hengityshäiriöihin liittyy usein mielialan laskua sekä masennusta.

Unettomuus ennustaa työkyvyttömyyttä

Jo suhteellisen lievien uniongelmien on havaittu lisäävän työntekijöiden riskiä jäädä joko pitkälle sairauslomalle tai jopa pysyvästi työkyvyttömäksi. Riski jäädä pitkälle sairauslomalle on monissa tutkimuksissa ollut noin 1,5-kertainen verrattuna hyvin nukkuviin työntekijöihin. Vastaavasti pysyvän työkyvyttömyyden riski on eri tutkimuksissa ollut noin 2-kertainen, kun useita sekoittavia tekijöitä, kuten sukupuoli, ikä, sosioekonominen status ja terveyskäyttäytyminen on otettu huomioon.

Useissa tutkimuksissa työkyvyttömyyden osoituksena on käytetty kansallisista terveysrekistereistä saatavia luotettavia tietoja myönnetyistä sairauslomista tai työkyvyttömyyseläkkeistä. Työkyvyttömyyden syistä on kuitenkin julkaistu vain kuvailevaa tietoa, eikä syitä ole analysoitu tarkemmin. Norjalaisessa HUNT-2 -kokonaistutkimuksessa (Nord-Trøndelag Health Study) selvitettiin unettomuuden ja masennuksen yhteyttä työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen yli 37 000 työikäisen henkilön aineistossa. Tutkimuksen mukaan unettomuutta kokevilla 16 % myönnetyistä työkyvyttömyyseläkkeistä johtui mielenterveyden häiriöistä, 51 % tuki- ja liikuntaelinsairauksista ja loput 33 % muista sairauksista. Seuranta-aika tutkimuksessa oli 18–48 kuukautta.

Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että merkittävä osa unettomuuden aiheuttamasta työkyvyttömyydestä liittyisi juuri mielenterveyden häiriöihin, erityisesti masennukseen. HUNT-2 -tutkimuksen mukaan työkyvyttömyysriski oli selkeästi korkeampi niillä työntekijöillä, joilla oli todettu sekä univaikeuksia että masennusta, kuin työntekijöillä, joilla oli todettu pelkkä unettomuus tai masennus. Useilla taustatekijöillä vakioidussa analyysissa masennus ilman unettomuusoireita tai pelkkä unettomuus lisäsi työkyvyttömyysriskiä noin 1,6-kertaiseksi. Sen sijaan unettomuuden ja masennuksen yhdistelmä oli yhteydessä 2,8-kertaiseen työkyvyttömyysriskiin.

Onko unettomuus masennuksen riskitekijä vai oire?

Unettomuus ja masennus ovat voimakkaasti yhteydessä toisiinsa. Erään brittiläisen tutkimuksen mukaan jopa yli 80 % masennukseen sairastuneista raportoi myös jonkinlaisia univaikeuksia. Kyseisessä tutkimuksessa näillä tarkoitettiin vähintään keskivaikeita nukahtamisen tai unen ylläpidon vaikeuksia päiväväsymyksellä tai ilman. Unettomuuden ja masennuksen välisestä syy-seuraus-suhteesta on kuitenkin keskusteltu pitkään. Onko ennen masennusta esiintyvä unettomuus masennuksen ennakko-oire vai itsenäinen riskitekijä?

Monissa tutkimuksissa unettomuuden on havaittu edeltävän masennukseen sairastumista. Tutkimuksia, joissa unettomuuden on päätelty aiheuttavan masennusta, on kuitenkin arvosteltu masennusoireiden puutteellisesta kontrolloinnista alkutilanteessa. Myös seuranta-aika on monissa tutkimuksissa ollut liian lyhyt, jotta olisi voitu luotettavasti arvioida unettomuuden olevan enemmän kuin vain masennuksen ennakko-oire. Uudemmat etenevät kohorttitutkimukset tukevat ajatusta kroonisesta unettomuudesta masennuksen itsenäisenä riskitekijänä. Unettomuuden ja masennuksen yhteys näyttää silti olevan kaksisuuntainen, sillä unettomuus on kiistatta yksi keskeisimmistä masennuksen oireista. Myös lyhyemmällä aikavälillä unettomuusoireet edeltävät sekä masennukseen sairastumista että sairauden uusiutumista.

Unettomuuden rooli masennuksen puhkeamisen ennustajana on merkittävä. Unettomuuden hoito on siksi tärkeää sekä masennuksen ennaltaehkäisemisen että myös sairaudesta toipumisen kannalta. Unettomuutta tulee hoitaa erillisenä oireena myös silloin, kun potilas on jo sairastunut masennukseen. Näyttää nimittäin siltä, että subjektiivisen unen laadun paraneminen masennuksen alkuvaiheessa ennustaa nopeampaa toipumista masennuksesta. Sen sijaan toipuminen jää todennäköisemmin vain osittaiseksi niillä masennuspotilailla, joilla uniongelmat jatkuvat. Myös riski masennuksen uusiutumiseen on suurempi, jos univaikeudet jatkuvat.

Uniapnea lisää mielenterveyssyistä johtuvaa työkyvyttömyyttä

Työterveyslaitoksella tehtävien Kunta10- ja Sairaalahenkilöstön hyvinvointi -tutkimusten aineistoissa on tutkittu, miten uniapnea vaikuttaa eri syistä aiheutuvaan työkyvyttömyyteen. Vuosina 1997 ja 1998 käynnistetyissä tutkimuksissa seurataan yhteensä yli 150 000:n kuntasektorilla työskentelevän työntekijän terveyttä. Tutkimuksen mukaan niillä 766 työntekijällä, joilla oli diagnosoitu uniapnea, oli noin kaksinkertainen riski jäädä sairauslomalle tai työkyvyttömyyseläkkeelle verrattuna vertaistettuun kontrolliryhmään. Seuranta-aika oli lähes kuusi vuotta. Uniapnea ennusti erityisesti mielenterveyden häiriöistä sekä tapaturmista johtuvaa pitkäaikaista (yli 3 kuukautta kestävää) työkyvyttömyyttä Uniapneaa sairastavilla mielenterveyden häiriöistä tai tapaturmista aiheutuvan pitkäkestoisen työkyvyttömyyden riski oli kohonnut noin kolminkertaiseksi verrattuna työntekijöihin, joilla ei ollut diagnosoitu uniapneaa.

Uniapnean diagnoosihetki selvitettiin Työterveyslaitoksen tutkimuksessa Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen (STAKES) hoitoilmoitusrekisteristä ja sen jälkeinen työkyvyttömyys Eläketurvakeskuksen ja Kansaneläkelaitoksen rekistereistä. Uniapneapotilaiksi luokiteltiin siis vain ne työntekijät, jotka olivat saaneet uniapneadiagnoosin ollessaan hoidettavana sairaalassa. Koska merkittävä osa uniapnean diagnostiikasta tehdään polikliinisesti kannettavan unirekisteröintilaitteen avulla, on kyseisessä tutkimuksessa todennäköisesti löydetty vain vakavimmat tautimuodot. Voidaan siis olettaa, että tulos on aliarvio uniapnean todellisesta vaikutuksesta työkykyyn.

Vastaavia tuloksia uniapnean yhteydestä työkyvyttömyyteen on raportoitu norjalaisesta HUSK-tutkimuksesta (Hordaland Health Study), jossa seurattiin 12–48 kuukauden ajan lähes 19 000 keski-ikäistä osallistujaa kansallisista terveysrekistereistä. Uniapnea ennusti sekä pitkiä sairauspoissaoloja (8 viikkoa tai kauemmin) että työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä. Tutkimuksessa merkittävin riskitekijä näytti olevan uniapneaan liittyvä päiväaikainen väsymys.

Uniapneaa sairastavilla on siis kohonnut riski jäädä sairauslomalle diagnoosin jälkeen, mutta työkyky on alentunut myös jo ennen taudin toteamista. Työterveyslaitoksen tutkimuksista selviää, että työkyvyttömyysriski oli kohonnut yli 1,5-kertaiseksi ennen uniapnean diagnosointia. Erityisesti naisilla sairauspoissaolot olivat lisääntyneet jopa viisi vuotta ennen taudin toteamista. Miehillä sairauspoissaolot lisääntyivät selvemmin vasta vuotta ennen diagnoosia, mikä saattaa kuvastaa sairauden helpompaa tunnistamista miehillä. Tutkimuksessa ei selvitetty sairauspoissaolojen syitä, eikä näin ollen ole tarkempaa tietoa mielenterveyden häiriöiden, erityisesti masennuksen, yhteydestä uniapneadiagnoosia edeltävään työkyvyttömyyteen.

Uniapnean esiintyvyys lisääntyy väestössä jatkuvasti. Näin ollen sen merkitys myös työkyvyn kannalta kasvaa. Lisää tutkittua tietoa kaivataan jatkossa juuri mielenterveyden häiriöiden ja työkyvyn yhteydestä uniapneapotilailla.

Yhteenvetoa

Unihäiriöt ja masennus kietoutuvat tiiviisti yhteen. Unettomuus ja unenaikaiset hengityshäiriöt lisäävät sairastavuutta ja ne näyttävät olevan myös riskitekijä työkyvyttömyydelle yleensä ja erityisesti mielenterveyden häiriöistä johtuvalle työkyvyttömyydelle. Unihäiriöiden varhainen tunnistaminen ja hyvä hoito ovat siis tärkeitä työkyvyttömyyden ennaltaehkäisemisessä.