Työn psykososiaaliset tekijät, työn ja perheen yhteensovittaminen ja uni

Epidemiologiaa

Stressattu, epäoikeudenmukaisesti kohdeltu ja kiusattu työntekijä nukkuu huonosti

Työn vaikutuksia uneen tarkastelevat tutkimukset ovat keskittyneet lähinnä yötyön ja vuorotyön yhteyksiin ja vaikutuksiin uniongelmiin. Uniongelmat ovat kuitenkin yleisiä myös säännöllisessä päivätyössä olevilla.

Myös työn fyysinen kuormittavuus vaikuttaa uneen ja on kytköksissä työn psykososiaaliseen kuormittavuuteen. Raskas fyysinen kuormitus on vähentynyt, mutta tietokonetta työpaikalla käyttävien osuus on lisääntynyt. Tietokonetyöllä onkin havaittu selvä yhteys uniongelmiin (Kuva «Uniongelmien ikävakioitu esiintyvyys (%) 40-60 vuo»1).

Kuva 1. Uniongelmien ikävakioitu esiintyvyys (%) 40-60 vuotiailla Helsingin kaupungin naistyöntekijöillä työn psykososiaalisen kuormittavuuden, organisaation oikeudenmukaisuuden, työpaikkakiusaamisen ja työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyvien ristiriitojen mukaan

Työn psykososiaalista kuormittavuutta ja siitä aiheutuvaa työstressiä on useimmin kuvattu työn vaatimusten ja vaikutusmahdollisuuksien suhteena (Kuva «Työn vaatimukset ja vaikutusmahdollisuudet »2). Mikäli työtehtäviin liittyy paljon samanaikaisia, päällekkäisiä ja ristiriitaisia vaatimuksia, jatkuvaa kiirettä ja liian kovaksi koettu työtahti, työtä voidaan pitää psykososiaalisesti vaativana. Kuitenkin, jos vaatimuksiin on mahdollista vaikuttaa säätelemällä miten ja milloin työtehtävät tekee, vaatimukset eivät välttämättä ole yhtä haitallisia. Psykososiaalisesti kuormittavan työn, työn liiallisten vaatimusten ja vähäisten vaikutusmahdollisuuksien yhteys uneen on havaittu niin kotimaisissa (Kuva «Uniongelmien ikävakioitu esiintyvyys (%) 40-60 vuo»1) kuin myös useissa kansainvälisissä tutkimuksissa. Useimmat tutkimukset ovat olleet poikkileikkaustutkimuksia, joissa ei ole voitu varmentaa yhteyden suuntaa, eli aiheuttaako kuormittava työ uniongelmia vai kokevatko unettomuudesta kärsivät työnsä vain raskaammaksi ja vaatimukset kovemmiksi kuin hyvin nukkuvat. Äskettäin julkaistu hollantilaistutkimus valaisi näitä syy- ja vaikutussuhteisiin liittyviä kysymyksiä osoittamalla, että pitkäaikainen altistus psykososiaalisesti kuormittavalle työlle lisäsi uniongelmia seurannan aikana. Tietoa työntekijöiden työoloista, niiden muutoksista ja uniongelmista kerättiin neljä kertaa. Unen laatu oli heikoin työntekijöillä, jotka raportoivat kuormittavaa työtä kaikissa seurannan vaiheissa. Tutkimuksessa ei saatu mitään tukea sille, että uniongelmat lisäisivät työn psykososiaalisen kuormittavuuden kokemusta. Siirtyminen vähän kuormittavista työtehtävistä kuormittaviin sen sijaan lisäsi uniongelmia. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että vähän kuormittava työ oli yhteydessä parhaaseen unen laatuun ja vähäiseen päiväaikaiseen väsymykseen koko seurannan ajan. Tutkimuksen mukaan myös ns. aktiivinen työ, jossa on paljon vaikutusmahdollisuuksia vaativaan työhön lisäsi uniongelmia, vaikka vaikutusmahdollisuuksia työstressiteorian ja aiempien tutkimusten mukaan on pidetty terveyttä suojaavana.

Kuva 2. Työn vaatimukset ja vaikutusmahdollisuudet

Kuormittavan työn lisäksi tutkimuksissa on otettu huomioon kolmas ulottuvuus eli työtovereilta ja esimiehiltä saatava sosiaalinen tuki, joka voi auttaa jaksamaan kuormittavassa työssä. Jos sosiaalinen tuki työssä on vähäistä, uniongelmien todennäköisyys on suurempi kuin jos työntekijällä on sosiaalista tukea työpaikalla. Sosiaalinen tuki voi esimerkiksi ehkäistä kiusaamista ja siitä aiheutuvaa stressiä työpaikoilla tai muuten suojata kuormittavien työolojen vaikutuksilta, kun vaatimuksiin ja työhön liittyviin huoliin on tarjolla tukea ja apua.

Työstressiä voidaan lähestyä myös arvioimalla, mikä on työhön laitetun oman panoksen ja työstä saatavien kannusteiden ja palkkioiden (rahalliset, uraan liittyvät, arvostus sekä työpaikan varmuus) välinen suhde sekä vastavuoroisuuden kokemus. Mikäli työntekijä kokee antavansa työlleen enemmän kuin siitä saa, tai on ylisitoutunut työhönsä eikä pääse siitä irti vapaa-ajallaankaan, vaarana on stressin ja uupumuksen kehittyminen. Tällaisessa tilanteessa uni voi häiriintyä, ja mikäli työolosuhteet säilyvät kuormittavina, uniongelmat voivat kroonistua. Toistaiseksi 'ponnistusten' ja 'palkkioiden' välistä epäsuhtaa ja sen vaikutuksia uneen on tutkittu lähinnä muutamissa poikkileikkaustutkimuksissa. Yhteydet ovat samansuuntaisia kuin aiemmin kehitetyllä työn vaatimuksiin ja vaikutusmahdollisuuksiin keskittyvällä työstressin mittarilla. Ensimmäisessä seurantatutkimuksessa yhteys havaittiin kuitenkin vain miehillä. Lisätutkimuksia tarvitaan vahvistamaan, ennustaako epäsuhta ponnistusten ja palkkioiden välillä myös naisten uniongelmia.

Lisäksi työn psykososiaaliseen kuormittavuuteen ja uniongelmiin vaikuttaa työpaikan ja työorganisaation oikeudenmukaisuus, eli miten tasaveroisesti esimiehet kohtelevat työntekijöitä ja miten työntekijät ovat mukana päätöksenteossa. Relationaalinen oikeudenmukaisuus liittyy lähiesimiehen toimintaan kuten alaisten kuunteluun ja kohteluun, henkilökohtaisten mieltymysten vaikutuksiin päätöksenteossa sekä esimiehen luotettavuuteen. Proseduaalinen oikeudenmukaisuus liittyy johtamiseen liittyvien päätösten oikeudenmukaisuuteen, mielipiteiden esittämisen mahdollisuuksiin sekä päätösten johdonmukaisuuteen ja epäonnistuneiden päätösten purkamiseen. Mikäli työpaikalla esiintyy epätasa-arvoista kohtelua, työntekijöiden uniongelmien on havaittu olevan yleisempiä (Kuva «Uniongelmien ikävakioitu esiintyvyys (%) 40-60 vuo»1). Erityisesti organisaation oikeudenmukaisuuden tai sen puutteen on havaittu liittyvän vaikeuksiin pysyä unessa eli yöaikaiseen heräilyyn ja siihen, että unta ei pidetä virkistävänä. Lisäksi nukahtamisvaikeudet voivat yleistyä. Yhteydet on havaittu lontoolaisilla virkamiehillä jopa 10–16 vuotta myöhemmin, eli altistumisella epäoikeudenmukaiselle kohtelulle voi olla hyvin pitkäaikaisia vaikutuksia työntekijöiden uneen ja sitä kautta hyvinvointiin ja terveyteen. Oikeudenmukaisuuden puute voi aiheuttaa stressiä ja työolosuhteiden ja työhön liittyvien vaatimusten kokemisen stressaavammaksi kuin tasapuolisessa kohtelussa, joten organisaation oikeudenmukaisuus ja esimiesten toiminta voivat liittyä oleellisesti siihen, miksi työstressi kehittyy ja vaikuttaa uneen.

Vaativien työolojen lisäksi työpaikkakiusaaminen voidaan nähdä psykososiaalisesti kuormittavana tekijänä, jolla on vahva yhteys sekä työstressiin että uniongelmiin. Aluetta on tutkittu toistaiseksi melko vähän ja seurantatutkimuksia ei juuri ole. Aineistot ovat myös olleet pieniä tai valikoituneita, ja aihepiiri voidaan kokea sensitiviisenä, jolloin edustavia vastauksia voi olla vaikea saada. Työpaikkakiusaamisen kohteena olevat nukkuvat huonosti ja käyttävät muita enemmän unilääkkeitä. Uniongelmia on enemmän myös työntekijöillä, joita on kiusattu aiemmin, vaikka kiusaamista ei enää esiintyisikään. Mitä enemmän kiusaamista esiintyy, sitä todennäköisemmin työntekijät raportoivat kärsivänsä uniongelmista. Lisäksi uniongelmia on enemmän työntekijöillä, jotka työskentelevät sellaisilla työpaikoilla, joilla työntekijöitä kiusataan, vaikka he eivät itse olisikaan kiusaamisen kohteena. On mahdollista, että kiusaaminen huonontaa työpaikan ilmapiiriä ja aiheuttaa stressiä tai huolta kiusattujen puolesta ja lisää näin uniongelmia. Ranskalaistutkimuksen mukaan työpaikkakiusaamisen yhteys uniongelmiin säilyy, vaikka työntekijöiden masennus ja koettu terveydentila huomioidaan. Kiusaamisen (sekä itseen kohdistuva että työpaikalla esiintyvä) on havaittu olevan yhteydessä uniongelmiin myös Helsingin kaupungin työntekijöihin kohdistuneessa poikkileikkaustutkimuksessa (Kuva «Uniongelmien ikävakioitu esiintyvyys (%) 40-60 vuo»1). Uniongelmien esiintyvyys vähintään kolme kertaa viikossa oli 38 % naisilla, joita kiusattiin nykyisessä työssään, mutta 18 % naisilla, joita ei kiusattu.

Kuormittava ja stressaava työ kytkeytyy usein myös ylitöiden tekemiseen. Ylitöiden ja unen yhteyksiä onkin tutkittu paljon ja tutkimuksissa on havaittu, että yliöiden tekeminen vähentää unen määrää ja lisää uniongelmia. Siksi psykososiaalisen kuormituksen ja sen lievittämisen ohella on huomioitava myös työtuntien määrä ja muut työaikajärjestelyt, kuten vuorotyöt ja epäsäännölliset työt, jotka voivat lisätä työn kuormittavuuden kokemusta ja uniongelmia.

Ylitöiden tekeminen ja kuormittava työ vaikuttavat unen lisäksi muihin elintapoihin, joten haitalliset terveysvaikutukset voivat olla summa monella tavalla sairauksien riskiä lisäävästä elämäntilanteesta. Alkoholi on tavallinen stressinhallintakeino ja nukahtamisen helpottamiseen käytetty 'lääke', joka kuitenkin pahentaa noidankehää aiheuttamalla heräilyä yöllä. Väsynyt työntekijä kokee todennäköisesti työnsä kuormittavammaksi ja vaatimukset raskaammiksi, jolloin työssä selviytyminen on hankalaa. Kun työhuolet vaikeuttavat nukahtamista illalla, kierre ja oravanpyörä jatkuvat. Työolojen, unen ja muiden elintapojen kokonaisvaltainen huomioiminen on siis keskeistä, kun uniongelmia halutaan vähentää ja ehkäistä. Pitkään jatkuvat työstressi altistaa lisäksi vakavammalle työuupumukselle ja  masennukselle, joihin uniongelmat ja unettomuus myös kytkeytyvät.

Vaikeudet yhdistää työ ja perhe lisäävät uniongelmia

Huono työilmapiiri, kuormittavat työolosuhteet ja työpaikkakiusaaminen kulkevat myös kotiin ja voivat vaikuttaa työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyvien vaikeuksien kokemiseen. Vastaavasti kodin huolet ja ajankäytön ongelmat, kuten hoivavastuu, siirtyvät työpaikalle ja mutkistavat perheen ja työn yhteensovittamista. Tätä aluetta on tutkittu hyvin niukasti. Työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyvät ongelmat eivät koske vain pienten lasten vanhempia, vaan niitä havaitaan erilaisissa perherakenteissa sekä miehillä että naisilla. Työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyviä ristiriitoja on tyypillisesti selvitetty tutkimalla, missä määrin työhön liittyvät vastuut vaikeuttavat perhe-elämästä suoriutumista ja päinvastoin. Työn ja perheen väliset ristiriidat liittyvät tilanteisiin, joissa työ vähentää aikaa, jonka voi viettää yhdessä perheen kanssa, ongelmat työssä saavat ärtyisäksi kotona, työhön liittyy paljon matkustamista kodin ulkopuolella, ja/tai työ on niin raskasta, että ei jaksa tehdä kaikkea tarvittavaa kotona. Vastaavasti perheen voidaan katsoa häiritsevän työssä suoriutumista, jos työntekijän mielestä perheasiat vähentävät aikaa, jonka voi omistaa työlle, perhehuolet ja ongelmat häiritsevät työssä, ja/tai perheeseen liittyvät velvollisuudet vähentävät aikaa rentoutumiseen tai estävät nukkumasta riittävästi, että voi suoriutua työtehtävistä.

Uusi tutkimustieto Helsingin kaupunki 40–60 -vuotiaista työntekijöistä kertoo, että 24% naisista ja 20% miehistä koki uniongelmia. Uniongelmia esiintyi selvästi muita enemmän niillä työntekijöillä, joilla oli vaikeuksia työn ja perheen yhteensovittamisessa (Kuva «Uniongelmien ikävakioitu esiintyvyys (%) 40-60 vuo»1). Samantyyppisiä tuloksia on saatu myös muualla maailmassa, eli jos työtehtävät häiritsevät perhe-elämästä suoriutumista tai perhe-elämän ristiriidat vaikuttavat työtehtäviin, uniongelmia on enemmän sekä miehillä että naisilla. Ristiriitojen yhteys uneen ei myöskään selity psykososiaalisesti kuormittavilla työoloilla tai elintavoilla eikä muilla uniongelmien taustatekijöillä, iällä, siviilisäädyllä tai terveydentilalla. Työn ja perheen yhteensovittamiseen onkin syytä kiinnittää huomiota työn psykososiaalisen kuormittavuuden ohella, jotta uniongelmia voidaan tehokkaammin ehkäistä.

Yhteenveto ja käytännön sovellukset: mitä tulisi tehdä?

Psykososiaalisesti kuormittavien työolosuhteiden, työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyvien vaikeuksien ja uniongelmien väliset yhteydet ovat selviä ja johdonmukaisia. Kyseessä on merkittävä työterveysongelma. Tulokset ovat odotettuja, sillä unettomuus on tyypillisesti ylivireyttä päivällä ja yöllä. Työstressi lisää ja ylläpitää tätä vireystilaa ja vaikuttaa näin sekä uniongelmien kehittymiseen että ylläpitää niitä. Koska myöskään vaikutusmahdollisuudet työtehtäviin eivät näytä suojaavan kovien vaatimusten unta häiritseviltä vaikutuksilta, työpaikoilla tulisi kiinnittää erityistä huomiota työtehtävien suunnitteluun ja ehkäistä liiallisia vaatimuksia ja/tai niiden kokemusta.

Työolojen ja uniongelmien välisiä syy- ja vaikutussuhteita on kuitenkin tutkittava jatkossa tarkemmin, jotta voidaan varmentaa yhtäältä kuinka suurelta osin kuormittava työ ennustaa uniongelmia ja toisaalta miten uniongelmat vaikuttavat työssä jaksamiseen ja siihen, miten kuormittavana työ koetaan. Uniongelmat voivat jatkuessaan toimia psykososiaalisesti kuormittavan työn ohella myös itsenäisenä stressitekijänä, kun uniongelmiin liittyvät huolet vaikeuttavat nukahtamista ja lisäävät vireystilaa.

Työn kuormittaviin tekijöihin on puututtava ajoissa, jotta pitkäaikaista, turhaa ja liiallista unilääkitystä voidaan välttää. Stressitilanteiden arviointi- ja hallintakeinojen tukeminen voi tuottaa tehokkaita tuloksia, kun uniongelmia halutaan ehkäistä ja hoitaa. Lisäksi tarvittaneen organisaatiotason muutoksia. Uniongelmia voidaan pyrkiä ehkäisemään vähentämällä liiallisten vaatimusten lisäksi ylitöitä ja kiinnittämällä huomioita organisaation oikeudenmukaisuuteen, työpaikkakiusaamiseen ja työpaikalla saatavaan sosiaaliseen tukeen. Nämä voivat yhdessä myös osaltaan tukea työntekijöiden mahdollisuuksia paremmin yhdistää työ ja perhe, jolloin työn ja perheen välisten ristiriitojen vaikutukset uniongelmiin voidaan paremmin ehkäistä. Unen ei siis tarvitse heikentyä, vaikka ikää karttuu, vaan terveet ja hyvinvoivat ikääntyvät työntekijät voivat nukkua yhtä hyvin kuin nuoretkin. Terveyden ja työkyvyn heikentymistä voidaan ehkäistä ottamalla huomioon psykososiaaliset työolot ja niiden vaikutus uniongelmiin. Työ voi olla positiivinen voimavara ja työstä saatava sosiaalinen tuki ja muut kannusteet voivat olla keinoja lisätä hyvän unen tuomaa hyvinvointia ja työssä jaksamista.