Työterveyslääkäri

Suppea yöpolygrafia – askel kohti parempaa jaksamista

Työterveyslääkäri
2009;27(4):57-59
Miikka Peltomaa

Uni on ihmisen aivoille ja jaksamiselle välttämätön ravinto, jonka häiriötöntä saantia pitää terveydenhuollossa valvoa ja tukea. Kroonisesta unettomuudesta kärsii noin 5 % ja päiväaikaisesta väsymyksestä noin 3 % aikuisista.

Kaikkein tavallisin unenaikainen hengityshäiriö on kuorsaaminen. Miehistä jopa 40 % ja naisistakin viidennes kuorsaa säännöllisesti. Varovasti arvioiden pari miljoonaa suomalaista kuorsaa. Kuorsaaminen on niin tavallista, että sitä ei pidetä kovin poikkeavana saatikka sairautena. Vieressä nukkujan lisäksi kuorsaus kuitenkin haittaa myös kuorsaajan omaa unta ja terveyttä. Naisilla oman kuorsaamisen on todettu haittaavan unen laatua jopa uniapnean veroisesti. Kuorsaajista noin joka kymmenennellä on uniapneatauti.

Uniapnea on tavallinen työkyvyn heikentäjä

Terveys 2000-tutkimuksessa 13% miehistä ja 3% naisista ilmoitti viikottaisista unenaikaisista hengityskatkoksista. Unenaikaiset hengityshäiriöt ovatkin tavallisia työikäisillä haitaten unen laatua, työkykyä ja aktiivisuutta myös vapaa-aikana. Suomessa arvioidaan olevan n. 150 000 uniapneapotilasta ja määrä kasvaa jatkuvasti. Toimintakyvyn alentumisen lisäksi uniapnea on verenpainetaudin, sepelvaltimotaudin, 2-tyypin diabeteksen ja aivoverenkiertohäiriöiden riskitekijä.

Uniapneaa pitää etsiä aktiivisesti väsyneiden, kuorsaajien, ylipainoisten ja diabeetikoiden joukosta

Epäily potilaan mahdollisesta uniapneasta herää lääkärin vastaanotolla monesti sivulauseesta. Potilas voi mainita kuorsauksesta ja päiväväsymyksestä, mutta hengityskatkoksia kukaan ei välttämättä ole kuullut tai niistä potilaalle maininnut. Uniapneapotilas ei myöskään aina koe olevansa väsynyt päivisin. Uniapneatautia on potilaalla voinut olla vuosikymmenten ajan ja hän on tottunut huonolaatuiseen uneen niin hyvin, ettei pidä itseään erityisen väsyneenä. Uniapneapotilaista valtaosa on ylipainoisia. On hyvä kuitenkin muistaa, että osa näistä potilaista on normaalipainoisia. Ylipainoiselta potilaalta on hyvä kysyä kuorsauksesta, mahdollisista hengityskatkoksista ja päiväaikaisesta väsymyksestä. Sama koskee 2-tyypin diabeetikkoja, joilla uniapnea on merkittävästi tavallisempi kuin muussa väestössä. Uniapneapotilaita löytyy helposti, kun lääkäri muistaa aktiivisesti epäillä taudin mahdollisuutta.

Suppea yöpolygrafia – yöllisten hengityshäiriöiden tutkimus omassa sängyssä

Uniapneaepäilyn herätessä potilaan yönaikainen hengittäminen ja hapetus pitää tutkia. Kätevä työkalu uniapnean arviointiin on suppea yöpolygrafia, joka voidaan toteuttaa helposti myös omalääkärin vastaanotolla tai työterveyshuollossa. Suppea yöpolygrafia on tarkoitettu niiden potilaiden tutkimiseen, joilla epäillään uniapneaa. Suositusten mukaisesti suppean yöpolygrafian pitää mitata veren happipitoisuutta sormioksimetrilla, hengitysliikkeitä, nukkumisasentoa sekä hengityksen virtauspainetta. Riittävä informaatio potilaan uniapnean vaikeusasteen arvioimiseksi saadaan useimmiten yhden yön rekisteröinnistä. Suppeaa yöpolygrafiaa ei ole tarkoitettu muiden unihäiriöiden, kuten esimerkiksi levottomien jalkojen oireyhtymän, parasomnioiden, unettomuuden tai narkolepsian tutkimiseen. Epäiltäessä päiväväsymyksen syyksi muita unihäiriöitä kuin uniapneaa potilas on tarvittaessa syytä ohjata sairaalaan tarkempiin unitutkimuksiin.

Potilaan oireet ja yöpolygrafia kertovat uniapnean vaikeusasteen

Uniapnean vaikeusaste määritellään yönaikaisten hengityshäiriöiden (apneoiden eli hengityskatkosten ja hypopneoiden eli hengityksen vaimentumisien) määrän perusteella. Apnea-hypopneaindeksi (AHI) kertoo kuinka monta hengityshäiriötä potilaalla on ollut rekisteröintiyönä tunnissa. Nollasta neljään hengityshäiriötä tunnissa on vielä normaalia. Kun AHI on 5-15 uniapneatautia pidetään lievänä, 16-30 tauti on keskivaikea ja vaikeassa uniapneassa hengityshäiriöitä on yli 30 tunnissa. Rekisteröinnistä voidaan myös nähdä onko uniapnea asentoriippuvaista. Hengityskatkoksia voi esiintyä kaikissa nukkuma-asennoissa, mutta asentoriippuvaisessa uniapneassa hengityshäiriöt esiintyvät pääsääntöisesti tai yksinomaan selinmakuulla. AHI-indeksi kuvaa hengityshäiriöiden määrää, mutta ei sellaisenaan taudin koko vaikeusastetta. Saman AHI-indeksin saaneella kahdella potilaalla voi happisaturaation laskujen syvyys olla täysin eri luokkaa. Merkittäväksi happisaturaation laskuksi huomioidaan yli 4% aleneminen. Pahimmillaan happisaturaation laskut voivat olla yli 30%.

Yöpolygrafiatulokseen täytyy suhtautua myös kriittisesti. Negatiivinen tulos ei aina sulje pois unihäiriötä. Potilas saattaa nukkua laitteen kanssa huonosti, jolloin rekisteröinti helposti aliarvioi todelliset normaalisti nukuttuna yönä tapahtuvat hengityshäiriöt. Potilaalla voi myös olla sellainen unihäiriö, jota ei voida yöpolygrafialla diagnosoida. Teknisesti epäonnistunut rekisteröinti (esimerkiksi jonkin rekisteröintisignaaleista puuttuessa) pitää uusia. Hengityshäiriöihin ei aina liity happisaturaation laskuja. UARS:ssa (Upper Airway Resistance Syndrome) potilaalla on unen aikana merkkejä hengitysteiden ahtautumisesta usein yhdistyneenä kovaääniseen kuorsaukseen ilman merkittäviä happisaturaation laskuja. UARS voidaan todeta suppeassa yöpolygrafiassa ja oireileva potilas kannattaa lähettää jatkohoitoon samaan tapaan kuin uniapneapotilaskin.

Hoidon palkkiona toinen näytös

Lievän uniapnean hoidossa riittää usein ylipainoisen painon alentaminen. Taudin ollessa asentoriippuvainen potilas hyötyy myös selinmakuun välttämisestä nukkuessa. Allergiat, nenän tukkoisuus ja ylähengitysteiden infektiot on syytä hoitaa uniapneapotilaalta. Myös tupakoinnin lopettaminen helpottaa tilannetta. Osa potilaista hyötyy hammaslääkärin yksilöllisesti valmistamasta hammaskiskosta, joka tukee alaleuan paikoilleen yöllä estäen kielen tyven painumista taakse ahtauttamaan hengitysteitä. Uniapneaa hoidetaan harvoin kirurgisesti. Ahtaan nenän kirurginen avartaminen, ahtauttavien nielurisojen poisto ja lyhyen alaleuan kirurginen korjaus voivat auttaa uniapneapotilasta.

Uniapnean hoidon kulmakivi on nenän tai nenän ja suun kautta toteutuva ylipainehoito (CPAP, Continous Positive Airway Pressure). CPAP-hoito voidaan aloittaa taudin vaikeusasteesta riippumatta potilaalle, jolla on selvästi elämänlaatua tai toimintakykyä haittaavia oireita. Hoitokokeilu aloitetaan myös oireettomille tai lieväoireisille potilaille, joilla AHI-indeksi on yli 30. Hoitokokeilun aloituskynnystä alentavat potilaan sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta, vaikeahoitoinen verenpainetauti tai sairastettu halvaus sekä työskentely vastuullisessa, riskialttiissa ammatissa, kuten autonkuljettajana.

Uniapneadiagnoosi tulee potilaalle usein yllätyksenä. Yllätyksenä tulee myös merkittävä elämänlaadun paraneminen CPAP-hoidon aloittamisen jälkeen. Yöllisten vessassa käyntien väheneminen, herääminen pirteänä, työkyvyn paraneminen ja jaksaminen myös työpäivän jälkeen tuntuvat potilaasta tervetulleelta. Elämään voi tulla myös toinen näytös, kuten yksi allekirjoittaneen potilas asian ilmaisi. Intohimoinen oopperan ystävä torkkui aina oopperassa puoliajan jälkeen. Vaikean uniapnean tultua hoidetuksi CPAP:lla oopperoihin ilmestyivät myös puoliajan jälkeiset tapahtumat.

Miikka Peltomaa
LKT, korva-, nenä- ja kurkkutautien
erikoislääkäri tutkimusjohtaja
Korvalääkärikeskus Aino, Järvenpää
Remote Analysis Oy, Helsinki