Milloin ja miten tutkin työntekijän unta ja vireystilaa? – Ilmailutyöterveyshuollon kokemuksia

Helsinki-Vantaan lentoasemalla ilmailulääketieteellisenä keskuksena toimiva Finnair Terveyspalvelut tuottaa ilmailualan työterveyshuoltopalveluja ja ilmailulääketieteellisiä palveluja noin 8000 työntekijälle. Viisi ilmailualan erityisvaatimuksiin perehtynyttä työterveyshoitajaa ja neljä ilmailulääkärin valtuutuksen omaavaa työterveyshuollon erikoislääkäriä työskentelee lääkäri-hoitaja-työpareina vastuullaan olevien työpaikkojen kanssa keskittyen henkilöstön terveyttä ja työkykyä edistävään työterveyshuoltotoimintaan.

Ilmailualan tehtävien erityispiirteitä

Varsinainen lentotyö ja lukuisat muut lentoturvallisuuteen liittyvät työt lentokonehuollossa, lentokenttäalueella, operatiivisten toimintojen valmistelussa ja valvonnassa edellyttävät työntekijöiltä hyvää vireystilaa. Lisähaasteena ovat usein hankalat työajat. Kaksi kolmasosaa lentoyhtiön työntekijöistä tekee epäsäännöllistä työaikaa, joka voi sisältää aikaeroja, pitkiä työrupeamia, aikaisia aamuvuoroja tai myöhäisiä iltavuoroja sekä kaksi- ja kolmivuorotyössä työnantajan tarpeista lähteviä työaikajoustoja. Säännöllisen ennakoitavan vuorotyön osuus on vähentynyt.

Riittävän unen ja lentoturvallisuustehtäviin vaadittavan vireystilan varmistaminen vuorotyössä onnistuu parhaiten nopeasti eteenpäin kiertävässä säännöllisessä vuorojärjestelmässä. Epäsäännöllinen vuorotyö ja joustavat työajat ovat unihäiriöille herkällä ja varsinkin ikääntyvällä ihmisellä jo haasteellisempi yhdistelmä, joka altistaa unihäiriöille ja vireystilaongelmille.

Aikaerolennoilta kuten vuorotyöstäkin palautuminen on huomattavan yksilöllistä. Kaukolentojen määrän lisääntyminen on vähentänyt ulkomaan kohteessa vietettyä aikaa lentävällä henkilöstöllä. Tästä johtuen elimistön sisäisen kellon siirtyminen paikalliseen aikaan on vähäisempää ja siten myös aikaerorasituksesta johtuvat oireet ovat vähäisempiä ja palautuminen aikaerolennoilta helpompaa. Toisaalta lisääntynyt lentäminen ja miehistön käytön tehostaminen ovat vähentäneet lentojen välistä palautumisaikaa, mikä voi pahimmillaan johtaa kumuloituvan väsymyksen kertymiseen. Lentotyössä vireystilaongelmat johtuvatkin nykyisin pitkälti samoista tekijöistä kuin muilla lentoturvallisuustehtävissä työskentelevillä vuorotyöntekijöillä eli riittämättömästä tai huonolaatuisesta ja sisäiseen vuorokausirytmiin nähden vääräaikaisesta unesta.

Milloin vireystilaongelmia on syytä tutkia ilmailualan työterveyshuollossa

Uni- ja vireystilaongelmat vaikuttavat työkykyyn monella tavalla. Muisti, keskittymiskyky, tarkkaavaisuus, toiminnanohjaus, motivaatio ja oppimiskyky heikkenevät. Fyysiset ja psyykkiset sairaudet voivat vuorotyön lisäksi aiheuttaa unihäiriöitä, mutta unihäiriöt lisäävät myös sairastumisriskiä ja ovat merkittävä syy vuorotyön terveyshaittoihin.

Riittämätöntä tai huonolaatuista unta ja vireystilaongelmia esiintyy paitsi epäsäännöllisiin työaikoihin liittyen unirytmin jatkuvasti häiriintyessä, myös monissa terveydellisissä ongelmissa. Esimerkiksi uniapnea- ja kipupotilaan uni on laadultaan huonoa ja masentuneen henkilön vireystila voi olla riittämätön unen määrästä riippumatta. Työn ja yksityiselämän kuormittavat tapahtumat saattavat häiritä unta ja pienten lasten vanhempien vuorokauteen tai nuorten elämänrytmiin ei aina mahdu riittävästi tunteja nukkumiseen.

Univajeen ja unihäiriöiden tutkiminen on osa laajempaa työntekijän kokonaiskuormittuneisuuden varhaista tunnistamista. Unta ja vireystilaan liittyviä asioita käsitelläänkin jo henkilön tullessa ilmailualan tehtäviin sekä työuran varrella yhdistettynä muuhun perehdytykseen ja täydennyskoulutukseen.

Työnantajan tai työntekijän itsensä aloitteesta ja työterveyshuollon järjestämissä terveystarkastuksissa sekä potilasvastaanotoilla on työntekijän unta ja vireystilaa syytä arvioida ja tutkia ainakin seuraavista syistä:

Ilmailuturvallisuuden varmistaminen kuuluu lentoyhtiössä jokaiselle. Ilmailuun perehtyneellä työterveyshuollolla on tässä tärkeä rooli. Aina sairausvastaanotolla ja kaikissa terveystapaamisisssa niin työterveyshoitaja kuin työterveyslääkärikin arvioivat tutkittavan tilannetta viime kädessä myös ilmailuturvallisuuden näkökulmasta. Riittävä vireystila on kriittinen osa työntekijän työkykyä sekä lentotyössä että muissa lentoturvallisuuteen liittyvissä tehtävissä. Kolmiolääkkeiden käytöstä lentoturvallisuustöissä on laadittu erikseen ohjeet yhdessä Ilmailuviranomaisen, yhtiön henkilöstöjohdon, turvallisuusorganisaation ja työterveyshuollon kanssa. Vastuu työkyvystä on viime kädessä työntekijällä itsellään, mutta varhaisen välittämisen mallin mukaisesti myös esimiehet seuraavat työntekijöiden jaksamista ja työkyvyn kannalta riittävää vireystilaa.

Työturvallisuuden varmistaminen on osaltaan myös työterveyshuollon tehtävä. Työntekijän työkykyä arvioitaessa on huomioitava, että esimerkiksi vuorotyöstä johtuva väsymys tai vireystilaa heikentävä sairaus tai lääkitys ei saa aiheuttaa työssä vaaraa henkilölle itselleen, muille työntekijöille eikä työnantajan omaisuudelle, joka lentokoneen osien ollessa kyseessä voi olla yllättävän arvokasta (esimerkiksi Airbus A330-lentokoneen yhden moottorin hinta on 13 M€).

Vuorotyöntekijän työkyvyn varmistaminen ja työssä jaksamisen tukeminen työuran aikana on työvoiman ikääntyessä haastava tehtävä, jossa työterveyshuollon toimet eivät yksin riitä. Vuorotyöhön sopeutuminen on joillekin luonnostaan vaikeampaa kuin toisille ja monille tulee ongelmia iän myötä. Unen laatu heikkenee usein ja ihminen muuttuu enemmän "aamutyyppiseksi" ikääntyessään. Nämä tekijät vaikeuttavat vuorotyöhön sopeutumista. Tekniikassa kehitettiin nopeasti eteenpäin kiertävä vuorotyömalli, joka on auttanut unihäiriöisiä ja ikääntyviä henkilöitä jaksamaan vuorotyössä. Tässä vuorotyöjärjestelmässä on vain yksi peräkkäinen yövuoro, jolloin henkilön sisäinen vuorokausirytmi ei ehdi juurikaan häiriintyä ja palautuminen yövuorosta helpottuu.

Henkilön kuuluessa erityiseen riskiryhmään unihäiriöiden ja vuorotyön kannalta on tärkeää, että hänen vireystilaansa arvioidaan ajoissa, hoidetaan mahdolliset väsymystä aiheuttavat sairaudet ja pyritään yhdessä työnantajan kanssa löytämään tilannetta helpottavia ratkaisuja, esimerkiksi työaikajärjestelyin. Esimerkiksi depressio ja muut psyykkiset sairaudet, diabetes, hankalahoitoiset sydän- ja verisuonisairaudet, uniapnea ja krooninen kipu voivat vaikeuttaa selviytymistä vuorotyössä joko oireiden tai hoitoon käytettyjen lääkkeiden vuoksi. Näissä sairauksissa esiintyy unihäiriöitä ja väsymystä, mutta epäsäännöllinen työ ja etenkin yövuoroja sisältävä vuorotyö voi myös pahentaa oireita tai vaikeuttaa näiden sairauksien hoitoa.

Terveyden edistäminen vuorotyössä edellyttää työnantajan, työpaikan ja työterveyshuollon välistä yhteistyötä sekä monitieteistä tutkimus- ja kehittämistyötä terveydentilaan kohdistuvien ja psykososiaalisten riskien minimoimiseksi. Terveyden edistäminen kuuluu ilmailutyöterveyshuollon ennaltaehkäiseviin perustehtäviin, jolla varmistetaan henkilöstön työkyvyn säilyminen korkeata vireystilaa vaativissa tehtävissä. Vuorotyöntekijän omakohtainen terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen muodostuu terveyden lukutaidosta, terveysvalinnoista, elintavoista sekä erilaisten hallintakeinojen käyttämisestä.

Miten uni- ja vireystilaa tutkitaan ilmailutyöterveyshuollossa

Subjektiivisista tutkimusmenetelmistä tärkein on vastaanotolla tai terveystarkastuksissa tehtävä kliinistä tutkimusta täydentävä hyvä yleisanamneesi, jossa selvitetään henkilön oireet, nukkumistottumukset, sairaudet, allergiat, lääkkeiden ja erityisesti kolmiolääkkeiden käyttö, elintavat (liikunta, ravinto, kofeiini, alkoholi, tupakka) sekä työ- ja sosiaalinen tilanne ja niihin liittyvät kuormitustekijät. Työterveyshoitajan rooli korostuu tässä, ja lääkäri-hoitaja-työparityöskentely auttaa saamaan laajemman kuvan henkilön ongelmasta ja löytämään siihen ratkaisuja. Työterveyshoitaja pystyy myös joustavammin selvittämään mahdolliset työssä esiintyvät ja työpaikalla havaitut ongelmat ja tietää jo usein esimiehenkin näkemyksen asiasta.

Terveystarkastuksiin kuuluvassa laajassa terveyskyselyssä tarkastellaan terveyskäyttäytymistä, työhön ja työaikoihin liittyvää kuormittuneisuutta, nukutun unen pituutta ja koettua unen tarvetta, unihäiriöitä, uniapneaa, 'levottomat jalat' oiretta, epäsäännöllisestä työstä palautumista, vireystilaongelmia, masennus-, stressi- ja uupumusoireita, häirintää, kroonista kipua, lääkkeiden käyttöä jne. Kyselystä saatavaa tietoa täydennetään terveyskeskustelun, kliinisen tutkimuksen, laboratorikokeiden ja tarvittaessa työaltistukseen liittyvien muiden tutkimusten avulla. Tarpeen mukaan käytetään tarkentavia kyselysarjoja. Terveystarkastuksesta annetaan aina kirjallinen palaute liitteeksi hyvinvointisuunnitelmaan.

Uni-valvepäiväkirja antaa tietoa henkilön vireystilaongelman syistä, jos ne liittyvät esimerkiksi nukkumistottumuksiin, unen häiriötekijöihin tai lääkkeiden ja piristeiden käyttöön. Unipäiväkirja auttaa unihygieniaan liittyvien ongelmien ratkaisua ja potilasohjausta, ja se on hyvä työväline myös työterveyshoitajalle tilanteen arvioinnissa ja terveysneuvonnassa sekä jatkotutkimuksiin ohjauksessa. Uni-valvepäiväkirja auttaa hahmottamaan esimerkiksi aikaerolentotyötä tekevän henkilön kokonaistilannetta, kun yhdessä työntekijän kanssa tarkastellaan lennolle valmistautumista, menolentoa, kohteessa oloaikaa ja paluulentoa. Lepo- ja valvejaksojen rytmityksessä, ruokailussa ja liikunnassa yritetään löytää kohtia, joissa voisi kokeilla jotakin toista vaihtoehtoa unen ja vireystilan korjaamiseksi. Uni-valvepäiväkirjan avulla on myös tutkittu kirkasvalon vaikutusta aikaerorasitukseen.

Työyhteisökartoituksilla kerätään vuosittain tietoa henkilöstön työhyvinvoinnin tilasta. Kartoitusten painopisteitä ovat työyhteisön toimivuus, johtaminen, työympäristö, osaaminen, työtyytyväisyys sekä henkilöstön terveys ja kuormittuneisuus. Työterveyshuolto saa näin organisaatiotason "kartan" siitä, mihin yksiköihin esimerkiksi uni- ja vireystilan ongelmat näyttäisivät kasaantuvan. Ryhmätason tietoa hyödynnetään työpaikan kehittämishankkeissa ja työterveyshuollon toimintasuunnitelmissa.

Työnantajan ja työterveyshuollon tilastoista saadaan objektiivista tietoa yksilöiden ja työyhteisöjen terveydestä ja hyvinvoinnista. Työterveyshuollon tuottama raportointi sisältää tarkemman analyysin sairauspoissaolorakenteesta ja diagnoosiluokittaisesta sairastavuuden kehittymisestä. Sairauspoissaolot ja niiden syyksi kirjatut diagnoosit sekä työtapaturmat ja läheltäpiti -tilanteet voivat paljastaa työssä esiintyviä häiriöitä. Niiden taustalla saattaa olla esimerkiksi työaikajärjestelyihin tai työn organisointiin liittyviä ongelmia, jotka heijastuvat työntekijöiden oireiluna, väsymyksenä ja uni-vireystilahäiriöinä.

Suppea yöpolygrafia on objektiivisista unen ja vireystilan tutkimusmenetelmistä työterveyshuollossa yleisimmin käytetty. Sillä tutkitaan unenaikaisia hengitys- ja liikehäiriöitä. Lyhyen opastuksen jälkeen henkilö pystyy asentamaan laitteen itse ja nukkumaan sen kanssa kotona. Käytetyn ambulatoorisen yöpolygrafialaitteen rajoitukset on kuitenkin tunnettava lausuntoa tulkittaessa.

Uniklinikkatutkimus voi olla vaihtoehto, jos tarvitaan erikoistutkimuksia kuten unipatjarekisteröintiä, erikoisaktigrafiaa tai laajaa unipolygrafiaa.

Erikoislääkärikonsultaatioon lähettäminen on joskus tarpeellista uni- ja vireystilaongelman taustalla olevien sairauksien selvittämiseksi ja hoidon järjestämiseksi. Psykiatrin, korva- nenä- ja kurkkutautien ja keuhkosairauksien erikoislääkärin konsultaatioita tarvitaan uni- ja vireystilatutkimuksissa useimmin. Joskus tarvitaan neurologin, kardiologin, sisätautilääkärin, gynekologin/urologin tai kipulääkärin tutkimuksia henkilön väsymyksen taustalla olevien sairauksien tutkimisessa ja hoidossa. Psykologipalvelujen joustava saatavuus on tärkeää kuormittaviin elämäntilanteisiin liittyvien unihäiriöiden selvittelyssä ja työkyvyn palauttamisessa.

Tulevaisuuden haasteena kliiniseen käyttöön soveltuvat tutkimusmenetelmät

Helppokäyttöisiä ja luotettavia uni- ja vireystilan objektiivisia ja kenttäolosuhteisiin sopivia tutkimusmenetelmiä kaivataan lisää työterveyshuoltoon, erityisesti tilanteisiin, joissa työ edellyttää korkeata vireystilaa ja samanaikaisesti työtä tehdään epätyypillisinä työaikoina vaativissa olosuhteissa.

Aktigrafiaa on käytetty monissa tutkimushankkeissa kuten ikääntyville henkilöille sopivamman vuorotyömallin kehittämiseen tekniikassa. Aktigrafialla tutkitaan myös epäsäännöllisiin työaikoihin liittyviä unihäiriöitä tutkimushankkeessa, jonka tavoitteena on tarkentaa työterveyshuollon seulontamenetelmiä siten, että vireystilaongelmat voitaisiin entistä paremmin tunnistaa ja ennaltaehkäistä. Käytännön työssä helppokäyttöistä tallentavaa aktigrafia ollaan testaamassa lentotyössä.

Sykevariaation mittauksia käytetään lentotyöhön liittyvässä tutkimushankkeessa, jossa pyritään selvittämään eri lentotyörytmissä lentävien ryhmien kuormittuneisuuden eroja sekä eroja eri aikavyöhykkeille ja kohteisiin suuntautuvien lentojen välillä.

Kognitiivisen suorituskyvyn mittaamiseen on käytettävissä tietokone- ja matkapuhelinpohjaisia sovelluksia, jotka voisivat hyvin tulla kyseeseen esimerkiksi selvitettäessä henkilön uni- ja vireystilan häiriintymisestä johtuvaa kuormittuneisuutta.

Uni- ja vireystilatutkimuksista kertyvä tieto ohjaa ilmailutyöterveyshuollon käytäntöjä

Yksilötasolla uni- ja vireystilaongelmiin pyritään löytämään lääketieteellinen hoito, jos sellainen on olemassa. Uni- ja vireystilaan vaikuttavien lääkeaineiden oikea-aikainen ja turvallinen käyttö edellyttää lääkäriltä perehtyneisyyttä ilmailuviranomaisohjeisiin, työntekijän työn fyysisiin ja psyykkisiin vaatimuksiin sekä työaikajärjestelmään. Lääkinnällinen kuntoutus voi tulla kysymykseen ylipainoisen uniapneapotilaan kohdalla. Ammatillinen kuntoutus työkokeiluna toisiin tehtäviin käynnistetään, jos hoito ja lääkinnällinen kuntoutus sekä työ-ja työaikajärjestelyihin liittyvät työkykyä tukevat keinot on jo selvitetty ja toteutettu. Usein ratkaisuun tarvitaan työterveysneuvottelu, ns. kolmikantapalaveri työntekijän, työnantajan ja työterveyshuollon välillä. Vuorotyöntekijän vireystilaongelmissa auttaa usein työntekijän siirtyminen säännöllisempään vuororytmiin tai pois yötyöstä. Joskus paras vaihtoehto on säännölliseen päivätyöhön siirtyminen tai osa-aikatyö.

Ryhmätason ongelmiin pyritään hakemaan ratkaisua mm. työvuorosuunnittelusta. Iän, elämäntilanteen ja terveydentilan suhteen toisistaan poikkeavat ihmiset tarvitsevat erilaisia työaikamalleja. Työaikojen joustavuus on joillekin hyvinvoinnin ja työkyvyn kannalta paras ratkaisu, joillekin tärkeämpiä ovat työvuorojen säännöllisyys ja ennakoitavuus. Ikääntyvät pärjäävät parhaiten edellä kuvatussa nopeasti eteenpäin kiertävässä vuorojärjestelmässä.

Konsernitasolla uni- ja vireystilatutkimuksista kertyvää kliinistä ja tutkimustietoa arvioidaan määrävälein. Sitä käytetään työterveyshuollon toimintasuunnitelmiin, terveystarkastuskäytäntöjen kehittämiseen, työaika- ja vuorojärjestelmien sekä muiden työhyvinvointia edistävien toimenpiteiden suunnitteluun yhdessä työnantajan kanssa.

Kuva 1. Työntekijän uni- ja vireystilan tutkiminen ja toimenpiteet ilmailutyöterveyshuollossa.