Työterveyslääkäri

Unihäiriöt ja työtapaturmat

Työterveyslääkäri
2009;27(4):67-69
Simo Salminen

Kiireinen työelämä heijastuu työntekijöiden yksityiselämään. Keskimääräinen unen pituus on lyhentynyt arkiöinä viimeisen 20 vuoden aikana. Myös muiden unihäiriöiden, kuten heräilyn tai kuorsaamisen, voidaan olettaa lisääntyneen. Näiden muutosten seurauksena monet työntekijät eivät ole valppaimmillaan työssä. Tämä saattaa johtaa tuottavuuden laskuun, lisääntyneisiin poissaoloihin sekä tässä artikkelissa tarkasteltaviin työtapaturmiin.

Suomessa sattuu vuosittain noin 100 000 työtapaturmaa ja niissä kuolee noin 40 ihmistä. Työtapaturmat aiheuttavat inhimillisten kärsimysten lisäksi huomattavia taloudellisia menetyksiä. Sosiaali- ja terveysministeriö on arvioinut työtapaturmista aiheutuvan vuosittain yhteiskunnalle 450 miljoonan euron kustannukset.

Ulkomaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että unihäiriöt lisäävät työtapaturmien sattumisriskiä. Heikon unen laadun, kuorsaamisen ja unettomuuden on havaittu olevan yhteydessä tapaturmien esiintymiseen sekä koko väestössä että tietyissä ammattiryhmissä, kuten rekkakuskien, teollisuustyöntekijöiden sekä rautatie- että rakennustyöntekijöiden keskuudessa. Lisäksi alle 6 tunnin yöunien on todettu lisäävän tapaturmariskiä muun muassa eläinlääkäreillä.

Suomessa ei ole aiemmin julkaistu kattavia tutkimuksia unihäiriöiden yhteydestä työtapaturmiin. Aiemmat kotimaiset tutkimukset ovat paneutuneet ammattikuljettajien väsymykseen ja sen yhteyteen liikenneonnettomuuksiin. Muut ammattiryhmät ovat jääneet tarkastelujen ulkopuolelle.

Uusi suomalainen tutkimus unihäiriöistä ja työtapaturmista

Suomessa on äskettäin selvitetty unihäiriöiden yhteyttä työtapaturmiin laajalla kyselytutkimuksella, johon perustuva artikkelin on hyväksytty julkaistavaksi Journal of Sleep Research -julkaisusarjassa (Salminen ym., painossa). Kysely lähetettiin kymmenen kunnan ja 21 sairaalan työntekijöille vuosina 2000-2002. Kyselyyn vastasi 40 386 henkilöä, mikä oli 68 % otoksesta. Neljä viidestä vastaajasta oli naisia.

Unihäiriöitä mitattiin Jenkinsin asteikolla, joka koostuu neljästä kysymyksestä: 1) "Onko sinulla vaikeuksia nukahtaa?", 2) "Heräätkö useita kertoja yössä?", 3) "Onko sinulla vaikeuksia pysyä unessa?" ja 4) "Tunnetko itsesi väsyneeksi ja nuutuneeksi herättyäsi, kun olet nukkunut epätavallisen monta tuntia?". Vastaajat ottivat kantaa näihin kysymyksiin kuusiportaisella asteikolla: 1) ei koskaan - 6) melkein joka yö. Vastaajat luokiteltiin unihäiriöistä kärsiviksi, jos he valitsivat minkä tahansa häiriön tapahtuneeksi vähintään viitenä yönä viikossa.

Tiedot työtapaturmista saatiin vastaajien työnantajilta. Niinpä mukaan tulivat vain sellaiset työtapaturmat, jotka oli kirjattu työnantajan ylläpitämään poissaolorekisteriin. Tällöin tapaturman aiheuttamat vammat olivat lääkärin varmentamat.

Mitä saatiin selville?

Noin neljännes vastaajista nukkui arkisin alle seitsemän tuntia ja joka kahdestoista yli 8 tuntia. Näin ollen enemmistö työntekijöistä nukkui suositeltavat 7-8 tuntia yössä.

Joka viides vastaaja koki unihäiriöitä, kuten heräämistä kesken unen tai unettomuutta. Alle seitsemän tai vaihtoehtoisesti yli kahdeksan tuntia yössä nukkuvat kärsivät useammin unihäiriöistä kuin 7-8 tuntia nukkuvat. Ylipaino, runsas alkoholin käyttö, masennus, ahdistuneisuus ja kova työstressi lisäsivät unihäiriöiden riskiä. Vuorotyössä käyvät kärsivät unihäiriöistä vain hieman useammin kuin päivätyössä käyvät.

Koska naiset kärsivät useammin unihäiriöistä kuin miehet, jotka puolestaan joutuivat työtapaturmiin useammin kuin naiset, on tarpeen esitellä saatuja tuloksia molemmille sukupuolille erikseen. Naisilla vaikeudet nukahtaa lisäsivät riskiä joutua työtapaturmaan 88 %. Myös niiden naisten, jotka aamuisin heräävät tuntien itsensä väsyneeksi, tapaturmariski kasvoi kolmanneksella. Samoin heräily yöllä lisäsi hieman tapaturman esiintymistodennäköisyyttä.

Miesten osalta suurimman tapaturmariskin aiheuttivat nukahtamisvaikeudet, jotka lähes kaksinkertaistivat tapaturmariskin. Myös herääminen kesken unien lisäsi tapaturmiin joutumisen riskiä päivällä 60 %:lla. Jos mies koki itsensä aamulla väsyneeksi, koska uni ole virkistänyt tarpeeksi, kasvoi hänen riskinsä joutua työssä tapaturmaan 71 %.

Näin ollen useammat erilaiset unihäiriöt lisäsivät miesten kuin naisten tapaturmariskiä. Mikä tahansa unihäiriö kasvatti miesten mahdollisuutta joutua työtapaturmaan puolitoistakertaiseksi. On tosin huomattava, että kaikkein eniten tapaturmariskiä lisäsivät naisten nukahtamisvaikeudet.

Mitä tulosten perustella voidaan sanoa?

Tämän varsin laajaan aineistoon perustuvan tutkimuksen perusteella unihäiriöt ovat melko yleisiä suomalaisessa työssäkäyvässä väestössä. Niistä kärsii vähintään joka viides työntekijä. Se merkitsee huomattavia yhteiskunnallisia kustannuksia alentuneen tuottavuuden ja lisääntyneiden poissaolojen myötä.

Työturvallisuuden kannalta unihäiriöt ovat ongelmallinen riskitekijä. Niistä ei työpaikoilla paljon puhuta, vaan ollaan yleensä väsyneitä, mutta pärjätään. Niinpä osa työntekijöistä voi nukahta hetkeksi eli ottaa mikrounet huomaamattaan työnsä ääressä. Tämä on riski varsinkin sellaisissa töissä, jossa jatkuva valppaus on välttämätöntä, kuten kuljettajan tehtävät.

Unihäiriöiden syyt voivat olla moninaiset. Niitä voivat aiheuttaa heikentynyt fyysinen terveys, perhehuolet tai taloudellinen ahdinko. Työterveyshuollon kannalta on ongelmallista, että useat näistä unihäiriöitä aiheuttavista tekijöistä eivät ole työterveyshuollon tai työpaikan hallittavissa. Työpaikoilla voitaisiin ehkä järjestää työntekijöille mahdollisuus lyhyiden nokkaunien ottamiseen. Turussa on perustettu erityinen rauhoittumispaikka, johon voi pistäytyä nokkaunille. Nokkaunet saattaisivat jopa lisätä virkistyneen työntekijän luovuutta ja tehokkuutta.

Tutkimukset osoittavat selvästi, että unihäiriöt ovat merkittävä turvallisuusriski. Työterveyslääkärin vastaanotolla tulisikin ottaa puheeksi asiakkaan nukkuminen ja siinä mahdollisesti esiintyvät ongelmat. Osa asiakkaista ei varmaankaan itse osaa tarttua asiaan tai he kokevat ne osaksi jokapäiväistä elämäänsä, eivätkä pidä niitä mainitsemisen arvioisena. Erityistä huomiota uniongelmiin tulisi kiinnittää huomiota vuoro- tai yötyötä tekevien osalta.

Simo Salminen
VTT, dosentti, vanhempi tutkija
Työterveyslaitos, Tapaturmien ehkäisy -tiimi
simo.salminen@ttl.fi

Kirjallisuutta

  1. Chau, N., Mur, J.-M., Benamghar, L., Siegfried, C., Dangelzer, J.-L., Francais, M., Jacquin, R. & Sourdot, A. Relationships between certain individual characteristics and occupational injuries for various jobs in the construction industry: A case-control study. American Journal of Industrial Medicine, 2004, 45: 84-92.
  2. Gabel, C. L. & Gerberich, S. G. Risk factors for injury among veterinarians. Epidemiology, 2002, 13: 80-86.
  3. Gauchard, G.C., Mur, J.M., Touron, C., Benamghar, L., Dehaene, D., Perrin, P. & Chau, N. Determinants of accident proneness: a case-control study in railway workers. Occupational Medicine, 2006, 56: 187-190.
  4. Lavie, P., Kremerman, S. & Wiel, M. Sleep disorders and safety at work in industry workers. Accident Analysis and Prevention, 1982, 14: 311-314.
  5. Pérez-Chada, D., Videla, A.J., O'Flaherty, M.E., Palermo, P., Meoni, J., Sarchi, M.I., Khoury, M. & Durán-Cantolla, J. Sleep habits and accident risk among truck drivers: A cross-sectional study in Argentina. Sleep, 2005, 28: 1103-1108.
  6. Radun, I. & Radun, J. Väsyneenä ajaminen. Mikä on tilanne Suomessa? Liikenneturvan tutkimuksia 123/2008. Liikenneturva, Helsinki 2008.
  7. Salminen S. Työtapaturmat. Teoksessa: K. Tiirikainen (toim.) Tapaturmat Suomessa. Edita, Helsinki, 2009. s. 103-109.
  8. Salminen, S., Oksanen, T., Vahtera, J., Sallinen, M., Härmä, M., Salo, P., Virtanen, M. & Kivimäki, M. Sleep disturbances as a predictor of occupational injuries among public sector workers. Journal of Sleep Research, 2009 (painossa).
  9. Ulfberg, J., Carter, N. & Edling, C. Sleep-disordered breathing and occupational injuries. Scandinavian Journal of Work, Environment & Health, 2000, 26: 237-242.
  10. Åkerstedt, T., Fredlund, P., Gillberg, M. and Jansson, B. A prospective study of fatal occupational accidents - relationship to sleeping difficulties and occupational factors. Journal of Sleep Research, 2002, 11: 69-71.