Työhyvinvointijohtaminen: Kotimaisia johtamisen työkaluja

Työhyvinvoinnin mittaustyökalu suoraan Porista

Ensimmäinen kuva oli kolmio. Kolmion kärkinä oli erilaisia johtamislajeja: muutoksen, osaamisen ja hyvinvoinnin johtaminen. Laineen mukaan johtamistaidon lajit ovat vahvasti kaupallistuneet. Alalla vallitsee kilpailevia koulukuntia, terminologioita ja ismejä. Tämä on hyvää vauhtia tulossa myös hyvinvoinnin johtamiseen.

Porin kauppakorkeakoulussa on laadittu hyvinvoinnin mittaamiseen työkalu, joka kalvoilla näyttäytyi reikäleipänä ja sen päälle liimattuina laatikoina. Laatikoissa oli terveydentilaa, elämäntilannetta, työsuhteen varmuutta, työn sisältöä, osaamista, työpaikan ihmissuhteita, johtamistapaa ja ergonomiaa. Kukin osa-alue voi joko olla voimavara tai hyvinvointia syövä tekijä. Jopa tayloristisessa liukuhihnahommassa työntekijä voi olla varsin hyvinvoiva, jos työkaverien kesken on mukavaa ja pomo on reilu.

Työhyvinvoinnin tilannekartoituksen perinteisiä selvityskeinoja ovat erilaiset kyselyt, tilastot ja kehityskeskustelut. Arvokasta tietoa saa myös vanhahtavan tuntuisella MBWA-menetelmällä (managenet by walking around).

Hyvinvoinnin johtaminen ei voi tapahtua yhden ihmisen toimesta tai missään umpiossa. Pohdintoihin ja toteutukseen tarvitaan henkilöstöhallintoa, työterveyshuoltoa ja työsuojelua, kutakin omine agendoineen ja omanlaisine ihmisineen. Jokaisella on omaa erityistä tietoa henkilöstöstä, sellaista, joka ei yleensä kulkeudu toiselle ryhmälle minkään järjestelmän välityksellä. Tarvitaan ihan vanhanaikaista vastakkain istumista ja puhumista. Insinöörien, humanistien ja lääkäreiden paneminen sekaisin samaan palaveriin johtaa pääsääntöisesti hyvään lopputulokseen.

Työtä pitää kehittää ja ihmisiä sopeuttaa

Pertti Laineen työhyvinvoinnin kehittämiskuvassa oli palloja ja pilvenhattara. Palloissa sijaitsivat hyvinvointistrategian kaksi päälinjaa: sopeuttava ja kehittävä. Molemmista palloista suuntautui nuoli hyvinvointihattaraan.

Ihmisiä voi sopeuttaa työn vaatimuksiin lähettämällä heidät Sarasvuon luennolle tai sauvakävelylle kerran vuodessa. Kehittävä työhyvinvoinnin strategia on sen sijaan vaivalloisempaa. Se on jatkuvaa toimintaa, eikä siitä selviä pelkällä rahalla. Siinä työtä kehitetään ihmisten ominaisuuksien mukaiseksi.

Molempia strategioita tarvitaan eikä vastuu kehittämisestä ole pelkästään johdolla. Työyhteisöllä ja jokaisella työntekijällä on oma vastuunsa oman ja muiden hyvinvoinnin kehittämisessä.

Esimiesten päälle kaadetaan joskus turhankin paljon vastuuta työhyvinvoinnista. Silti, esimiesten rekrytoinnissa täytyy olla tarkkana eikä parhaasta asiantuntijasta tule aina hyvää pomoa. Toivottomille esimiehille ei myöskään löydy pikakursseja.

Työelämän joustoja ei käytetä läheskään niin paljon kuin olisi järkevää. Tilapäiset työajan tai työtehtävien joustot pienten lasten vanhemmilla tai omia vanhempiaan hoitavilla iäkkäämmillä ovat meillä varsin vähän käytössä. "Suomessa vallitsee merkillinen tsaarinaikainen kontrollintarve", arvioi Pertti Laine. Esimiesten huoli etätyössä olevien lusmuilusta on hänen mukaan aivan perusteetonta. Enemmän kannattaisi olla huolissaan siitä, että etätyötä paljon tekevät muuttuvat paavillisemmiksi kuin paavi itse, ovat jatkuvasti työssä kiinni eivätkä lepää tai elä tarpeeksi muuta elämää, mikä taas on ravintoa luovuudelle.

Herrojen kanssa marjassa

Hyvät suhteet ovat avain siihen että jotain alkaa tapahtua. Työterveyden ammattilaisilla on Laineen mielestä kadehdittava mahdollisuus luoda hyvin läheinen ja luottamuksellinen olotila yritysjohdon kanssa. Johtajat ovat yleensä kovin yksin omine heikkoine kohtineen. Kun johtajan kanssa keskustellaan hänen omasta hyvinvoinnista, asia muuttuu elämykseksi. Ihmiselle ei kuitenkaan mikään ole niin tärkeää kuin oma hyvinvointi. Ja kun omaa hyvinvointia alkaa kerran pohtia, niin silmät aukeavat näkemään sen mahdollisuudet laajemminkin organisaatiossa.

Työterveyshuolto voi olla arjen haastaja. Se voi nähdä organisaation vision ja strategian ja samalla, mikä on työntekijöiden kapasiteetti ja hyvinvoinnin tila. Se voi sanoa milloin yrityksen tavoitteet ja ihmisten tilanne on selvästi ristiriidassa ja antaa varoitusmerkin.

Yleisöstä kyseltiin kuinka voi työterveyslääkäri valmentautua kohtaamaan yrityksen johtoa. Kaikki eivät ehdi käydä kalliita ja aikaavieviä bisneskouluja. Onko jotain tärppitermejä, hyviä fraaseja tai vaikkapa pikakurssia, jolla tehdä itsestään asiantunteva vaikutelma? Laine itse kertoi olevansa taustaltaan humanisti, joka "on joutunut huonoon seuraan bisnesmaailmaan". Hän vakuutti, että vaikka yhteinen kieli on eduksi, perusmotivaatiolla ja kiinnostuksella selviää hyvin. Johtajan ihastuu ikihyviksi kun työterveyslääkäri kysäisee, että kuinkas bisnes sujuu tai miten on kilpailijoiden tilanne nyt. Jonkun talouslehden seuraaminen ja pieni jyvälläolo riittää.