STLY:n syysseminaarin antia

Nivelrikosta uusinta tietoa

Tutusta aiheesta löytyi uusia mielenkiintoisia näkökulmia. Nivelrikosta saamme lukea ensi vuoden lehdestä tarkemmin, mutta muutaman tiedonjyvän paljastan jo: Keskivaikean ja vaikean nivelrikkokipu lisäävät merkittävästi sydänsairauksia ja kuolleisuutta. Nivelrikon diagnoosin perustana ovat anamneesi, kivun luonne ja natiiviröntgenkuva, ei magneettikuva. Sitä suositellaan vain epäiltäessä jotain vaarallista tai meniskivauriota ja ristisidevammaa.

Hoidoksi suositeltiin laihdutusta ja liikeharjoitteita, apuvalineitä ja kipulääkitystä. Kirurgisista höyläyksistä ja huuhteluista on luovuttu tehottomuuden vuoksi. Koko kehon käyttöön, ryhtiin ja asentoa parantaviin harjoitteisiin kannattaa kannustaa, mm. vesijumppa, uinti, hiihto, tasapaino- ja koordinaatiolajit Pilates mukaan lukien ovat hyödyllisiä. Hoidoista UKW on haitaksi, ultraääni ei tehoa. Tuet ja ortoosit tuovat hiukan apua, samoin akupunktio lyhytaikaista apua. Keskeisenä Kouri piti potilaan ottamista mukaan ohjelmansa suunnitteluun – itse suunniteltua ohjelmaa on matalampi kynnys lähteä toteuttamaan.

Jollei parasetamolia 1g enintään neljästi päivässä riitä kipulääkkeeksi, siirrytään herkästi NSAID:iin, joka on tehokkaampi akuutissa kivussa. Kannattaa syödä muutaman päivän kuuri isoa annosta tulehduskipulääkettä ja jatkaa vielä matalalla annoksella vaikka viikko sen jälkeen. Pienin vaikuttava annos on kivun hoidossa hyvä perusperiaate. Sivuvaikutukset tulee muistaa. Toisin kuin on ajateltu, parasetamolikaan ei ole aivan harmiton, vaan myös sillä on kardiovaskulaaririskinsä, joita pahentavat tupakointi ja diabetes. Opioidit eivät juuri tehoa artroosikipuun. Glukosamiinilla (alkuperäisvalmisteella) on todettu tehoa sormien pikkunivelartroosiin ja jonkin verran polviartroosiin, muttei lonkka-artroosiin. Myös diklofenaakkigeelin on todettu imeytyvän hyvin meniskeihin ja polven nivelnesteeseen, jopa tablettia paremmin. Myös sorminivelrikkoon se tepsii, kun jaksaa voidella aamuin illoin.

Turvonneeseen ja tulehtuneeseen polveen voi pistää kortisonia, mutta myös hyaluronaatilla on suotuisia vaikutuksia ja pidempi vaikutusaika ilman kortisonin sivuvaikutuksia.

D-vitamiinilla on tärkeä vaikutus lihaskoordinaatioon ja murtumariskin vähenemiseen.

Tärkeää on, että potilas kokee voivansa itse hallinnoida vaivojaan ja että hänellä on hyvä suhde hoitavaan lääkäriin.

Diabeteksen käypä hoito -päivitystä

Johan Fagerudd esitteli omien näkemystensä ja lääkityskokemustensa siivittämänä tuoretta Käypä hoito –suositusta, jossa olennaisin muutos on, että hoidossa pyritään entistä enemmän yksilöllisyyteen. Omat hoitolinjansa on varhaiselle diabetekselle, lihaville, iäkkäille, kuljetusalan ammattilaisille ja munuaisten vajaatoimintaa sairastaville. Diabeteksen hoidon perusperiaate on, että hoidetaan potilasta, ei numeroita. Tuore diabetes tulee hoitaa hanakasti hoitotasolle. Hoidolla voidaan ehkäistä mikrovaskulaaritauteja, kuten silmänpohja- ja munuaismuutoksia sekä neuropatiaa, muttei sydäninfarktia tai aivohalvausta. Kun diabetes on kestänyt yli kahdeksan vuotta, on yhdelle kolmesta kehittynyt kardiovaskulaaritauti.

Lääkehoidon perusta on metformiini, ja kakkoslääkkeen valintaan vaikuttaa mm. erilainen vaikutus painonnousuun ja hypoglykemiariski. Suositukseen on kuulemma päässyt livahtamaan miniaspiriinisuositus myös primaaripreventiovaiheeseen, vaikka tutkimusnäyttöä on vain sekundaariprevention hyödyistä.

Tässä lehdessä on myös toimittajamme Iris Pasternackin katsaus Käypä hoidon tuoreimpaan päivitykseen.

Isäntämme puheenvuorosta opin mm että uuden lääkkeen kehittäminen maksaa noin miljardi euroa ja että vain kolme kymmenestä kehiteltävästä lääkkeestä päätyy myyntiin asti.

Arjen haasteita työterveyshuollossa – D-vitamiinin puutoksesta psykososiaaliseen kuormitukseen

Iltapäiväseminaarin teemat kuvastivat työterveyslääkärin työn moninaisuutta. Luentoaiheet vaihtelivat suurista pieniin asioihin, joihin työterveyslääkärin arjessa pitää ottaa kantaa. LKT Eero Helve puhui hoitomyöntyvyydestä, mistä toimittaja Helena Rossin katsaus on jäljempänä. Professori Ilari Paakkari kertoi D-vitamiinista tuoreimpia tutkimustuloksia ja vakuutti varmasti kuulijansa suurten D-vitamiiniannosten hyödyllisyydestä. D-vitamiinin suhteen ei päde käsitys, että kaiken tarpeellisen saa monipuolisesta ruuasta. Päivittäin pitäisi syödä 200 g rasvaista kalaa, juoda puoli tölkillistä maitoa ja syödä vitaminoitua margariinia. Aamu-, ilta- tai talviaurinko eivät käynnistä ihon D-vitamiinisynteesiä. Käytännössä suomalaiset ovat ainakin 6kk vuodesta ilman auringonvaloa, joten nykysuositus D-vitamiinin saannista (10 mg/ 400ky/vrk) ei ole riittävä. Osteoporoosin estoonkin tarvitaan 800 ky/vrk. USA:ssa ja Kanadassa suositellaan vähintään 25 ug /1000 ky vuorokausiannosta, ja kuulemma tutkijat käyttävät jopa 100-200 ug annoksia ongelmitta.

Etenkin laihduttajat, vegaanit ja aurinkosuojaa käyttävät tarvitsevat D-vitamiinilisää. Vanhemmiten ihon kyky tuottaa D-vitamiinia heikkenee. D-vitamiinin puutos on liitetty tutkimuksissa osteoporoosin ohella mm. nivelrikkoon, hypertoniaan, syöpään, heikentyneeseen immuunipuolustukseen, MS-tautiin ja depressioon. Se vaikuttaa myös lihaskoordinaatioon. Luennoitsija vakuuttavan näkemyksen mukaan se että luunmurtumiin kuollaan, on paljon merkittävämpää kuin se, että on olemassa lähinnä teoreettinen D-vitamiinin yliannostelun riski.

Itä-Suomen lääninlääkäri Jari Vepsäläinen kertoili potilaan oikeusturvakeinoista ja terveydenhuollon valvontaviranomaisista sekä lääninhallituksen roolista johdatuksena teemaansa kolmikantapalaverien haasteista. Kolmikantapalavereista on tullut valituksia lääninhallitukseen, ja niiden olennaisin aihe on ollut potilaan riittämätön informointi tai kokemus tietosuojan loukkaamisesta. Potilasta on informoitava, ketä palaverissa on paikalla ja mitä siellä käsitellään. Lääkäri vastaa palaverin järjestämisestä, vaikka käytännön järjestelyt tekisi hoitaja. Työterveyshuollolta odotetaan ammatillista osaamista, hyviä ihmissuhdetaitoja, neuvottelutaitoa, johtajuutta sekä tietoa säädöksistä ja toimintaohjeista. Vepsäläinen muistutti, että valituksen johdosta annettuja selvityksiä ei saa liittää potilaskertomuksiin.

Virinneessä keskustelussa päädyttiin lääninlääkärin siunauksella johtopäätökseen, että riittää, kun merkkaa potilasdokumentteihin, että potilaan kanssa on keskusteltu ja sovittu, mistä palaverissa keskustellaan. Viisasta olisi, että ohjeet kolmikantapalaverikäytännöstä olisi kirjattu toimintasuunnitelmaan.

Työterveyspsykologi Sirkku Kivistö toi luennossaan esiin edelliseen liittyen, että kolmikantapalaveri-nimitystä ollaan pyritty korvaamaan käsitteellä työterveysneuvottelu, koska se kertoo paremmin tapaamisen sisällöstä ja tavoitteista, eikä itsessään sisällä vastakkainasettelua. Varsinaisena aiheenaan hän esitteli MIVA-kehystä työpaikan psykososiaalisen kuormituksen arvioinnin apuvälineenä. MIVA on on lyhenne sanoista "työolojen mielenterveysvaikutusten arviointi". Hän painotti tärkeää näkökulmaa: Millaista työ on henkisen hyvinvoinnin kannalta? Kun halutaan selvittää asiaa tarkemmin, voidaan tehdä työpaikkaselvitys, johon ESR-rahoituksella syntynyt MIVA-materiaali tarjoaa hyvän menetelmän. Työterveyslääkäri-lehden 1/2009 –numerossa on aiheesta Sirkku Kivistön ja Eila Kallion kirjoittama artikkeli ja Työterveyslaitoksen sivuilta, www.ttl.fi/tervemieli löytyy materiaalia, jota on myös postitettu kaikkiin työterveyshuoltoyksiköihin STM:n toimesta vuonna 2008. Ennen työpaikkaselvityksen tekoa on hyvä luoda työhypoteesi ja arvioida työpaikan valmiusvaihe, ja selvityksestä annetaan tietysti palaute. Sitä suunnitellessa mietitään, mitä työterveyshuolto tahtoo sanoa työpaikalle tehdyn selvityksen perusteella, ja suunnitellaan myös seuranta.

Lopuksi psykologi Kirsi Ahola haastoi meidät lääkärit miettimään omaa stressinhallintastrategiaamme todeten, ettei tieto suojaa stressiltä. Tiedon tietäminen ei auta, jollei ota tietoaan käyttöön. Asiantuntijan on usein vaikea olla tiedon toteuttamisen kohteena. Työterveyslääkäreille ei ole kehitetty omaa stressinhallintasapluunaa, meitä koskevat kuulemma samat ohjeet kuin muitakin ihmisiä. Ahola tunnusti rakkautensa teorioita kohtaan – ne ovat hyvä tapa jäsentää asioita ja tilanteita.

Lääkärin työssä on elementtejä, jotka voivat altistaa äärimmäiselle psyykkiselle stressille. Siksi on tärkeää oppia keinoja, joilla irrottaa ajatus työstä. Alkuvuoden numerosta voimme lukea Kirsi Aholan pohdiskelua stressiteorioiden inspiroimana.