Miten parantaa työikäisen hoitomyöntyvyyttä?

Lkt, sisätautien erikoislääkäri ja MSD:n lääketieteellinen johtaja Eero Helve piti ansiokkaan luennon työikäisen hoitomyöntyvyyteen ja sen parantamiseen liittyvistä tekijöistä.

Hän lähestyi aihetta käsitteiden komplianssi ja adherenssi kautta. Komplianssilla tarkoitetaan hoitomyöntyvyyttä, joka perustuu potilaan terveydenhoitohenkilökunnalta saamiin ohjeisiin.

Adherenssi tarkoittaa hoitoon sitoutumista eli sitä, kuinka henkilön käyttäytyminen - lääkkeen ottaminen, ruokavalion noudattaminen ja/tai elämäntapojen muuttaminen - vastaa terveydenhuollon henkilön kanssa yhdessä sovittuja ohjeita (WHO). Se tarkoittaa potilaan vastuullista ja aktiivista itsensä hoitamista terveydentilan edellyttämällä tavalla ja yhteistyössä terveydenhuollon henkilöstön kanssa.

Karkean arvion mukaan lääkehoidetuista potilaista ⅓ ottaa lääkkeensä tarkkaan sovitusti, ⅓ suurin piirtein ja ⅓ laiminlyö sen täysin. Tehdyssä kyselyssä lääkärit ja hoitajat arvioivat potilaista 10 % olevan hoitoon sitoutumattomia, mutta todellinen luku on 40-60 %.

Hoitoonsa sitoutuneita pitkäaikaissairaista arvioidaan olevan n. 50%. Erilaisista määritelmistä tai arviointimenetelmistä johtuen vastaavat luvut ovat esim. nivelreumassa 40-60%, elinsiirtopotilailla 57-85% ja astmaa sairastavilla 17-90%. Ne potilaat, joiden pitää sitoutua useisiin erilaisiin hoitoihin, repsahtavat useammin kuin ne, joilla hoitoon kuuluu esimerkiksi vain lääkehoito. Juuri sairastuttuaan potilaat noudattavat hyvin heille suositeltua hoitoa, mutta kolmen vuoden kuluttua sairastumisesta repsahduksia itsensä hoitamisessa tapahtuu yhä useammin.

Hoitoon sitoutumiseen vaikuttavat sekä ulkoiset että sisäiset tekijät. Sisäisiin tekijöihin kuuluu kognitiiviset ja persoonallisuustekijät, elämänasenne, pelot sekä uskomukset, arvot ja asenteet. Sairauteen liittyvät tekijä ovat myös sisäisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat hoitoon sitoutumiseen. Elämänhallinnantunne, autonomia ja mahdollisuus päättää omasta hoidostaan ovat hoitoon sitoutumista edistäviä sisäisiä tekijöitä.

Ulkoisina tekijöinä vaikuttavat mm. median asenteet, käsitykset lääkkeistä, hoitohenkilökunnan vuorovaikutustaidot sekä yhtäläiset ohjeet hoitajalta ja lääkäriltä ( ja vielä apteekiltakin) ja sosiaalisen verkoston tuki.

Luennoitsija muistutti, että hoitoon sitoutumisen/sitoutumattomuuden vaikutukset eivät kosketa vain potilasta itseään, vaan mm. omaisia, lääkäriä ja hoitajaa, apteekkia, terveydenhuoltoa ja sairaanhoitoa yleisesti, yhteiskuntaa, päättäjiä, maksajia ja lääketeollisuutta.

Luennoitsija siteerasi Eduardo Sabatéa WHO:sta toteamalla, että huono adherenssi on tavallisin huonon hoitovasteen syy, ja se aiheuttaa sairaudesta johtuvia lääketieteellisiä ja psykososiaalisia komplikaatioita, vähentää potilaan elämänlaatua ja kuluttaa turhaan terveydenhuollon resursseja.

Luennoitsija esitti esimerkkinä hyvästä adherenssista Auroran sairaalan HIV-klinikan, jossa adherenssi on poikkeuksellisen korkea - peräti 95 %. Luku ei ole sattumaa, vaan sen takaa löytyy suunnitelmallinen, saumaton yhteistyö hoitoketjussa: lääkäri – hoitaja – apteekki. Potilaalle tehdään hoidon alussa ahderenssiselvitys, jolla selvitetään, minkä tyyppinen hoito tämän potilaan kohdalla onnistuu parhaiten. Potilaalle kerrotaan, että hänellä on keskeinen rooli omaa hoitoaan koskevassa päätöksenteossa eli hänet vastuutetaan omasta hoidostaan. Potilaita motivoidaan hoitoon. Lisäksi he saavat huolellisen informoinnin hoidon tärkeydestä, mutta myös odotettavissa olevista lääkkeiden sivuvaikutuksista.

Luennoitsija totesi lopuksi, että vain otettu lääke auttaa. Voinemme lisätä siihen, että vain yhteisymmärryksessä potilaan kanssa sovitut hoitoratkaisut tuottavat tulosta.

Kirjallisuutta

1. Savikko N ja Pitkälä K, Hoitoon sitoutumiseen yhteydessä olevia ja siihen vaikuttavia tekijöitä. TABU, 15.10.2006
2. Routasalo P, ym. Potilaan omahoidon tukeminen. Duodecim 21/2009