Taidetta terveydeksi – arkiluovuutta ja uusia tarinoita työelämään
”Kun ihminen tietää miksi, hän jaksaa mitä vain. Ken ei tiedä, ei jaksa juuri mitään.” Viktor Frankl
Työterveyslääkärinä minua on aina kiehtonut ja motivoinut se, että on olemassa työntekijän ja työnantajan yhteinen etu. Sitä on työterveyshuollolla ollut ilo ja kunnia olla etsimässä ja vaalimassa nauttien molempien osapuolten luottamusta.
Työnohjaajana tapaan laittaa stressaantuneen ja muutosmyllerryksessä tuskailevan työyhteisön miettimään, mitä työ heille merkitsee. Moni yllättyy, kun ensisijaisesti mieleen tulee myönteisiä asioita: Työ tarjoaa mielekästä tekemistä, se on itsensä kehittämisen väline ja tyydytyksen lähde. Se rytmittää elämää, muovaa identiteettiä ja sen myötä kokee kuuluvansa työyhteisöön ja yhteiskuntaan. Toki se on tärkeä myös elannon hankkimiseksi. Usein asioiden huomataan olevan aika hyvin, ja epäkohtiakin voi korjata. Valittamiseen valuva energia voidaan ottaa hyötykäyttöön ja muuttaa edes jotain. Pienikin parannus helpottaa.
Työelämä on täynnä työstään pitäviä ihmisiä, joilla ei ole kiirettä eläkkeelle. Mutta on myös työpaikkoja, joissa on kurja olla, resursseja ei ole riittävästi, vaatimukset vain kasvavat ja työn ilon on korvannut kyynisyys.
Rahasta puhumisen tarina on vallannut työelämää. Työterveyshuollossa se näkyy potilaiden turhautumisen ja riittämättömyyden tunteina, kun kiitoksena hyvästä vuodesta on pomon taputus olalle ja kannustus vähiin huvenneelle työporukalle: "Hyvä pojat, ensi vuonna tehdään sitten 10 % parempi tulos!" Esimiehet ovat suurten haasteiden edessä. Miten tarjoilla työntekijöille tuloksenteon välineiksi innostavia tarinoita ja visioita? Mielekkääksi koetun tekemisen kautta se tuloskin tulee, samoin työhön sitoutuminen. Pelkkä raha ei ravitse, eikä 'tulos tai ulos' –uhkailu kannusta.
Työvuosien lisäämisestä on luotu kansakuntamme pelastava tarina. Nyt tarvitaan kaikilta tahtoa sitoutua yhteisiin tavoitteisiin – talvisodan henkeä. Löytyykö yrityksiltä vanhan ajan sosiaalista vastuuta? Osatyökykyisilläkin on oltava paikkansa ja arvonsa työyhteisöissä. Ketä tahansa voi elämä välillä koetella. Hyvässä työpaikassa tehdään paljon töitä yhteisen hyvän eteen, ja siinä on työterveyshuollollakin sijansa asiantuntijana ja yhteistyökumppanina. Työssäviihtymislääketieteelle on kysyntää.
Vetoapua taiteesta?
Opetusministeriön tuoreen Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelmaehdotuksen tavoitteena on hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kulttuurin ja taiteen keinoin. Ohjelman painopistealueita ovat 1) kulttuuri osallisuuden, yhteisöllisyyden, arjen toimintojen ja ympäristöjen edistäjänä, 2) taide ja kulttuuri osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja 3) työhyvinvoinnin tukeminen taiteen ja kulttuurin keinoin.
Taiteen avulla on ennenkin muutettu maailmaa. Kun Suomea synnyteltiin, olivat taiteilijat luomassa suomalaisuutta. Itäblokin maiden yhteiskuntajärjestelmien muuttuessa vaikuttivat taiteilijat politiikassa, presidentteinäkin. He loivat uutta tarinaa, nostattaen toivoa ja yritteliäisyyttä. Unelmia tarvitaan. Ihmiset ryhmittyvät maailmaa jäsentävien kertomusten ympärille. Ideologioiden ja uskontojen aseman heikentyessä on tarkoituksettomuuden ja tyhjyyden tunne lisääntynyt. Hyvien ja kantavien arvojen tarve ei katoa.
Taide voi narrin lailla tuoda esiin hiljaisia signaaleja ja työelämän asenteita. Narrilta kuningaskin sietää huumoria. Taide ja sen harrastaminen jäsentää maailmaa, etäännyttää ja tuo lähemmäs elämän ilmiöitä.
Kulttuuriharrastukset edistävät terveyttä liikunnan veroisesti, ja niiden puute on todettu yhtä haitalliseksi kuin tupakointi. Taiteen harrastaminen auttaa kohtaamaan elämänkriisejä ja kehittää selviytymiskykyä. Taiteen hyvinvointia lisäävä vaikutus tulee sekä yhdessä olemisesta ja tekemisestä että itsensä toteuttamisen ilosta. Kulttuuri vahvistaa yhteisöjen sosiaalista pääomaa eli luottamukseen ja sosiaalisiin verkostoihin pohjautuvaa kykyä toimia yhteisten päämäärien hyväksi.
Tämän lehden tekijät tarjoavat maisteltavaksenne makupaloja kulttuurin ja taiteen tarjottimelta. Terveydeksi!