Taiteesta taitoa ja tasapainoa työhön

Taidetoiminnasta työhyvinvointia

Tutkimusten mukaan taidetoiminta edistää työyhteisössä yhteisöllisyyttä, elämänlaatua, työhyvinvointia sekä henkistä toiminta- ja työkykyä (Liikanen 2003, von Brandenburg 2003). Taidetoiminnan hyvinvointivaikutukset välittyvät usein eri tavoin, ja niitä on tutkittu sekä väestöissä (Konlaan 2001) että työyhteisöissä (Kilroy 2007, Manning 2007). Jo kolmen kuukauden taidetyöskentely ryhmissä lisää työtyytyväisyyttä ja työilmapiiriä verrokkiaineistoa käyttäneen tutkimuksen mukaan (Kilroy 2007). Taidetoiminta lisää työntekijöiden kommunikaatio-, ihmissuhde-, ongelmanratkaisu- ja johtamistaitoja, arviointi- ja oppimiskykyä sekä tiimityötä (Manning 2007, taulukko «Taidetoiminnan hyvinvointivaikutuksia (Manning 2007)»1).

Yhteinen taidekokemus auttaa työrooliensa suojissa puurtavia ihmisiä ymmärtämään toisiaan ja jakamaan kokemuksia, mutta sallii myös yksityisyyden säätelemisen taiteen etäännyttävin keinoin. Taideilmaisu tarjoaa kanavan purkaa, työstää ja jakaa niin vuorovaikutussuhteessa kuin yhteisöllisestikin vaikeasti sanallistettavia kokemuksia.

Ihmissuhdetaitoja vaativilla, kuormittavilla aloilla, kuten hoitotyössä, taidetoiminta vähentää stressin ja ahdistuksen kokemista sekä lisää työn sujuvuutta (Walsh ym. 2004, 2005, Numminen 2009). Terveydenhuoltoalalla taidehankkeista on kertynyt hyviä kokemuksia: terveyskeskustyöntekijöiden kuvataidekerho tarjosi keinon palautua rasituksista (Helsingin kaupunki 2007) ja Katriinan sairaalan taidehanke edisti muutokseen sopeutumista, hyvää työilmapiiriä, luovaa työotetta ja vähensi sairauspoissaoloja (Vantaan kaupunki 2009).

Opetusministeriön kulttuurin ja hyvinvoinnin välisiä yhteyksiä selvittävä raportti (2008) tuo esille, että taiteen keinoin voidaan lisätä työntekijöiden vuorovaikutustaitoja, kokemuksellista oppimista, joustavuutta ja stressinhallintakykyä. Opetusministeriön raportti suosittaakin kulttuuri- ja taidetoiminnan hyödyntämistä työyhteisön kehittämisessä sekä hyvinvoinnin edistämisessä. Vastaavasti sosiaali- ja terveysministeriön työhyvinvointifoorumissa korostetaan sekä taiteen että liikunnan roolia terveydenedistämisohjelmassa (Perho 2009, STM 2009).

Luovuus voimavarana työssä

Kuka tahansa voi olla luova. Luovuuden katsotaan kuuluvan inhimillisiin perusvietteihin (Jung 1964) sekä kehityksellisesti tärkeisiin selviytymiskeinoihin (Klein 1946, Vaillant 1993). Mikä tahansa työ voi olla luovaa, kun sen tekemiseen löytyy luova työote. Luovuus on paljon laajempi käsite kuin taiteen tekemiseen tai taiteelliseen lahjakkuuteen liittyvä kyky luoda esteettisesti merkityksellisiä kokonaisuuksia. Luovuus tuottaa uusia ideoita, mutta organisaation innovaatio edellyttää myös ideoiden siirtymistä muiden käyttöön, kykyä viestittää niistä ja motivoida niihin (Paulus ja Nijstad 2003).

Luovuuteen kuuluu olennaisesti pyrkimys toteuttaa itseään ja saada aikaan jotain itsensä kannalta tyydyttävää. Siihen on mahdollisuus jokaisella ihmisellä älykkyydestä, ammatista ja kehitysvaiheesta riippumatta (Oldham ja Cummings 1996, Uusikylä ja Piirto 1999, Casanova 2009). Työelämässä luovuus on sidoksissa työntekijän avarakatseisuuteen, esteettisyyteen, intuitiivisuuteen, hyvään itsetuntoon, motivaatioon ja esimiehen tarjoamaan ei-kontrolloivaan tukeen, sekä haastaviin monimuotoisiin työtehtäviin (Oldham ja Cummings 1996, Csikszentmihalyi 2005).

Luovassa toiminnassa on mahdollisuus kokea syvän uppoutumisen, aikaansaamisen, tyytyväisyyden ja onnellisuuden hetkiä, joita kutsutaan "flow"- eli virtauskokemukseksi (Csikszentmihalyi 2005). Luova työote ja virtauskokemukset voivat liittyä mihin tahansa työhön. Hetkellistä "flow"-tyyppistä huippukokemusta pitkäaikaisempi ja laaja-alaisempi on kokemus työn imusta ("work engagement"), joka on tarmokkuuden, omistautumisen ja uppoutumisen sävyttämä myönteinen tunne- ja motivaatiotäyttymyksen tila (Hakanen 2009).

Työn imu on suhteessa työn tuottavuuteen, työhyvinvointiin, terveyteen ja työkykyyn, kun taas työuupumus ja työn imu ovat käänteisessä suhteessa toisiinsa (Hakanen 2009). Pitkään samoissa tehtävissä jatkaminen saattaa vähentää työn imua ja luovuutta työssä (Hakanen 2009, Lindqvist ja Rokkanen 2006). Liiallisen kiireen, pakkotahtisuuden ja kaavamaisena toistuvien rutiinien on myös todettu vähentävän työntekijän kokemusta luovuudesta omassa työssään (Raappana 2000, Lindqvist ja Rokkanen 2006). Irtisanomiset heikentävät työyhteisön ja jäljelle jääneiden työntekijöiden luovuutta (Parzefall 2009).

Luova kuvailmaisu – yhteinen ikkuna erilaisiin näkökulmiin

Kuvataideilmaisu voidaan mieltää "todellisuuden peiliksi", joka nostaa esille aina uutta ja ennennäkemätöntä. Kuvataiteen keinoin ihminen on kautta aikojen käsitellyt suhdettaan olemassaolon kysymyksiin – kuva saattaa toimia vahvana symbolina, joka ei aukea sanallisesti, mutta vetoaa tunteisiin ja tarjoaa merkityksiä.

Jokainen kykenee luovaan kuvailmaisuun niin halutessaan. Se voi tuottaa paljon iloa tottumattomallekin ja kokemuksen uskalluksesta sietää epävarmuutta, yllätyksellisyyttä, vapautumista suorituspaineista. Luovalla kuvailmaisulla on suotuisia vaikutuksia fysiologisiin stressivasteisiin, se poistaa muistamisen esteitä ja vähentää ahdistuksen tunnetta (Bowers 1992, Hass-Cohen ym. 2008). Kriisin kokenut yhteisö ja kriisityöntekijät saavat toipumiseensa voimavaroja taidetoiminnasta ja yhteisötaiteesta (Tuisku 2005).

Kuvailmaisu ryhmässä tai työyhteisössä lisää vuorovaikutusta ja eläytymistä toisten tilanteisiin, keskinäistä ymmärrystä ja kykyä nähdä toisen näkökulman erilaisuus. Se myös lisää ajattelun joustavuutta ja kykyä katsoa omaa tilannetta erilaisista näkökulmista. Kuvat puhuvat hiljaista kieltään tarjoten näyttämön monenlaisille kokemuksille ja näkökulmille – ne edistävät näkyväksi tulemista omana itsenään ja yhteisön tai ryhmän jäsenenä (Rankanen 2007, Hautala 2008).

Kuvailmaisu tarjoaa mahdollisuuden kartoittaa ja jäsentää voimavaroja ja mielensisäisiä esteitä esimerkiksi sairauslomalta työhön palattaessa. Taideterapeuttinen kuvahaastattelu auttaa kartoittamaan työkykyyn vaikuttavia taustatekijöitä (ks. taulukko «Työkyvyn voimavarat ja kuormitustekijät (mukailtu alkuperäislähteestä Huttula 2005).»2) kokonaisvaltaisesti kohentaen samalla asiakkaan itseymmärrystä (Huttula 2005).Taideterapiasta löytyy erillinen kirjoitus tämän lehden aiemmasta numerosta (Tuisku 2009).

Luova kirjoittaminen – oikeus oman tarinansa ohjaajaksi

Luova kirjoittaminen on vapauttavaa ja voimaannuttavaa. Se on luonteva tapa jäsentää omia ajatuksia ja kokemuksia. Ahdistavatkin asiat näyttävät paperilla yleensä hallittavammilta. Kirjoittaessaan ihminen saattaa olla myös avoimempi ja rehellisempi itselleen –jos ajatuksen laittaa paperille, sitä ei voi paeta, vaan se on kohdattava. Kun tunne saa nimen, siitä saa paremman otteen (Lindqvist 2009). Sanat ovat merkityksiä, joita annamme tapahtumille ja kokemuksille.

Kirjoittaminen tarjoaa mahdollisuuden paitsi uuteen näkökulmaan, myös jonkin asian uudelleen elämiseen, korjaavaan kokemukseen. Tarinankerronta on työhyvinvointia vahvistava menetelmä, koska se tarjoaa mahdollisuuden tulla kuulluksi, eheytyä ja löytää oikeutus omalle kokemukselle (Mc Ardle 2001). Lisäksi se jäsentää ajattelua, havainnointia ja toimintaa sekä yksilö- että työyhteisötasolla (Marjala 2008). «Keinoja taiteen hyvinvointivaikutusten hyödyntämiseksi työssä»3

Kirjoittamalla voi käsitellä myös sellaisia työelämän kokemuksia, joista on vaikeaa puhua toisille (Kivistö 2005). Traumoista kirjoittamisen on todettu edistävän toipumista, mikä on näkynyt mm. työstä poissaolojen vähenemisenä ja työttömyyskriisiin ajautuneiden parempana työllistymisenä (Esterling ym. 1999). Sairauslomalta työhön paluuseen valmistautuessa ilmaisevasta kirjoittamisesta voi olla apua (Kivistö 2005).

Kirjallisuusterapiamenetelmät ja itseilmaisullinen kirjoittaminen sopivat perinteisesti varsin hyvin useimmille ihmisille työnohjaukseen, kognitiivisiin stressinhallintamenetelmiin, opiskelun ja ammatillisen kasvun tueksi. Niistä on kuvausta Kirjallisuusterapia-lehden työhyvinvointi-teemanumerossa 2/2009.

Mitä käytännössä?

Taidetoiminnan tulisi kuulua liikunnan rinnalla työhyvinvoinnin kehittämiseen (von Brandenburg 2003). Erityisesti säännöllisesti toistuvasta taidetoiminnasta on näyttöä työhyvinvoinnin vahvistamisessa, mutta myös yksittäiset tapahtumat, kuten työyhteisön järjestämät taidenäyttelyt, kirjoituskilpailut ja konsertissa tai teatterissa vierailut voivat olla tärkeitä yhteisiä kokemuksia irtaannuttaessaan rutiineista ja tarjotessaan virkistystä sekä uutta näkökulmaa. Kehittämis- ja ideoimispäiviin kannattaa aina liittää luovaa toimintaa, jotta ajatukset saadaan liikkeelle ja mieli joustavaksi.

Työpaikan "henkiseen ergonomiaan" kuuluu esteettisesti virikkeellinen ja harmonisoiva ympäristö, joka voi koostua esim. luonnonmaisemaan avautuvasta ikkunasta, taideteoksista työtiloissa tai esteettisistä tila- ja sisustusratkaisuista. Sairaaloissa on havaittu taideteosten merkitys sekä henkilöstön että potilaiden stressiä vähentävänä ja hyvinvointia edistävänä tekijänä (Liikanen 2003, Karskela 2008, Kotilainen 2008). Siinä missä taukojumppa tai kävelemään lähtö voi auttaa pääsemään irti ajatukset jumittaneesta tilanteesta, voi yhtälailla katse taideteokseen, runotaulun lukeminen tai hetkeksi taukomusiikkiin uppoutuminen auttaa mielensisäisten esteiden yli ja vapauttaa jumiutuneet ajatukset.

Sosiaali- ja terveysministeriön työhyvinvointifoorumin "Taide ja työhyvinvointi"-seminaarissa esiteltiin viime keväänä (STM 2009, linkki) rohkaisevia esimerkkejä eri taidemuotojen hyödyntämisestä työhyvinvoinnin palveluksessa. Ajankohtaisia taidetta työelämään soveltavia hankkeita on koottu taulukkoon « Valtakunnallisia taide ja työhyvinvointi -toimintaohjelmia, -hankkeita ja raportteja»4.

Lopuksi

Jos luovuutensa ansiosta ihmislaji on säilynyt ja voittanut monet itsestään riippumattomat vastoinkäymiset, niin miksei se voisi selviytyä myös itse virittämistään ansoista, kuten talouslamasta ja suorituspaineista? Vaikka ihminen, yhteiskunta ja taide muuttuvat, niin jotain on säilynyt läpi historian: taiteen keinoin voidaan kohdata todellisuutta ja kysymyksiä, joihin ei ole selkeitä vastauksia.