Taiteenteko kuuluu ihmisyyteen

Taide sosiaalisen hyvinvoinnin lähteenä

Assi Liikanen on tutkinut väitöskirjassaan (2003) taiteen merkitystä ihmisen sosiaaliselle hyvinvoinnille. Hän käytti tutkimuksessaan kirjallisuus- ja tutkimusaineistoa, joka kuvasi ja analysoi kulttuuritoiminnan soveltavia mahdollisuuksia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Hän löysi kirjallisuudesta neljä ihmisen hyvinvointiin vaikuttavaa elementtiä taide- ja kulttuuritoiminnasta. Taide antaa elämyksiä ja merkityksellisiä taidenautintoja, sillä on yhteys parempaan koettuun terveyteen ja hyvän elämän kokemuksiin. Taideharrastukset synnyttävät yhteisöllisyyttä ja verkostoja, jotka auttavat hallitsemaan elämää paremmin. Sen lisäksi taide lisää viihtyvyyttä ja kauneutta elin- ja työympäristössä. Taide, kulttuuritoiminta ja juhlat synnyttivät luottamusta itseen ja yhteisöön. Omassa tutkimuksessaan hoitolaitoksissa Assi Liikanen kuitenkin totesi taiteen ja taiteenkaltaisen toiminnan henkilökunnan mielestä enemmän uhaksi kuin mahdollisuudeksi, eikä taide- ja kulttuuritoiminnan integroiminen suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa ollut toteutunut.

Taiteen merkitystä terveydelle voidaan ajatella terveyttä ja hyvinvointia ylläpitävänä ja toisaalta terapeuttisena toimintana. Meillä on nykyisin kiitettävästi terveydenhuollon laitoksissa joko niihin hankittua omaa taidetta tai paikallisten taiteilijoiden ja taideseurojen vaihtuvia näyttelyitä potilaiden ja vieraiden iloksi. Monet sairaalat ovat keränneet merkittäviä taidekokoelmia siihen tarkoitukseen. Tähän on osaltaan vaikuttanut määräys, jonka mukaan julkisten rakennusten rakennuskustannuksista tietty prosenttiosuus täytyy käyttää taidehankintoihin. Keski-Suomen Keskussairaalan taidekokoelmasta on julkaistu kirjakin. Vielä on kuitenkin paljon sosiaali- ja terveydenhuollon laitoksia, joissa taidetarjonta on niukkaa. Aikoinaan kirkko, rikkaat ja hallitsijat näyttivät valtaansa ja vaurauttansa julkisilla taideteoksilla, niiden merkitystä ei kyseenalaistettu.

Työssä käyvien työkyvyn ylläpitoa ajatellen yhteiskunta on huomannut taiteen merkityksen hyväksymällä työnantajien tarjoamat kulttuurisetelit. Myös työkykyä ylläpitävillä kursseilla taideterapia on yhtenä toimintana. Samoin erilaiset harrastajaryhmät tilaavat taideterapeuttien kursseja. Ennaltaehkäisevä työ ei ole yhteiskunnan korvaamaa, mutta ikävä kyllä sitä ei ole myöskään sairauksien hoidossa käytetty kuvataideterapia. Syy voi osaksi ehkä löytyä kuvataideterapeuttien moninaisesta ja hajaantuneesta koulutuksesta. Musiikkiterapia on siinä suhteessa onnellisemmassa asemassa. Musiikkiterapiakoulutusta annetaan Sibelius-Akatemian toimipisteissä, eri ammattikorkeakouluissa sekä Eino Roiha -instituutissa Jyväskylässä. Musiikkiterapiaa on tutkittu paljon ja sen alalta on tehty useita väitöskirjoja ja muita opinnäytetöitä.

Taide – tie oman itsen luo

Itse olen kokenut taiteen tekemisen tervehdyttävän vaikutuksen. Olin syvästi masentunut, kun onnekseni sain kummipoikani tuolloin 80-vuotiaan isoäidin opettamaan minulle akvarellien tekoa. Olen aina lukenut paljon, mutta tuohon aikaan toisen kirjoittamaan tekstiin ei jaksanut keskittyä vajaata puolta tuntia pitempää. Kun sain tyhjän paperin eteeni ja vesivärit käteeni, jaksoin työstää samaa pientä kuvaa pari tuntia. Sain jotain itse aikaiseksi, pääsin omaan maailmaani, kuvaamaan sitä, mitä tunsin. Ei tarvinnut mennä toisen kirjoittamaan ja mielikuvittamaan valmiiseen maailmaan. Muutaman kerran jälkeen opettajani laittoi kokonaisen ison valkoisen arkin eteeni komennuksella 'ala maalata'. Siitä asti en ole pelännyt tyhjää paperia ja maailmakin alkoi näyttää valoisammalta, iloisemmalta ja ennen kaikkea värikkäältä. Opettajani patisti minut myös kesäkurssille Oriveden opistoon. Sen jälkeen kynnys kenen tahansa opettajan oppiin madaltui. Myöhemmin kävin myös syöpäjärjestön järjestämässä kuvataideterapiassa nähdäkseni millaista se olisi. Se oli mielenkiintoista ja opin uusia tekniikoita.

Silloin teki mieleni tutkia taideterapian vaikutuksia. Omat kokemukseni taiteen terapeuttisesta vaikutuksesta olivat hyvät, mutta sehän oli vain yhden henkilön 100-prosenttinen totuus. Toki omien potilaiden kautta olin tullut samaan tulokseen, mutta terveydenhuollon ja muun julkisen rahan vähetessä taideterapian hyödystä pitäisi olla konkreettista tutkimusnäyttöä ja nykyisin pitää olla mutu-tietoa kovempaa faktaa, jotta rahahanat aukeaisivat. Tuolloin vuonna 2002 Taideteollisessa korkeakoulussa oli menossa taideterapian opetusta. Sillä kurssilla oli mm. psykiatrikollega, johon olin yhteydessä. Hän on myöhemmin hyödyntänyt taitojaan mm. kirjoittamalla ja kuvittamalla lapsille upeita satukirjoja, joissa vaikeista asioita puhutaan sadun avulla. Seuraavaa taideterapian kurssia ei kuitenkaan tullut, joten se väylä jäi käyttämättä. Erilaisissa oppilaitoksissa Suomessa saa taideterapeutin koulutusta, mutta sitä en halunnut. Tahdoin vain tehdä tutkimusta, ja niin asia jäi sikseen.

Taide lääkärikunnan perinteisenä harrastuksena

Lääkärikunta on myös itse havainnut taiteen ja kulttuurin merkityksen oman hyvinvointinsa edistäjänä. Lääkärit ovat aina olleet innokkaita ja ahkeria kulttuuripalvelujen käyttäjiä ja Lääkäriseura Duodecim on perustanut oman kulttuuripalkintonsa. Lääkäreiden joukossa on runsaasti eri taidelajien huippuosaajia, jotka olisivat voineet toteuttaa merkittävän elämäntyön myös ammattitaiteilijoina. Kaikki eivät kuitenkaan ole näitä huippuosaajia, mutta monet ovat löytäneet itsessään piilevän taiteentekijän. Lääkäreillä on omia teatteriryhmiä, Lääkäriliitolla siipiensä suojassa menestyvä Medicanto-kuoro ja lääkärikirjailijoiden määrä on kasvussa. Lääkäreiden kulttuuriseuran järjestämillä akvarelli- ja kirjoittajakursseilla sekä kahdesti pidetyillä Lääkäreiden kulttuuripäivillä on samanhenkisten kollegojen kanssa opittu tekemään taidetta ja nautittu sekä oman tekemisen ilosta että taiteen suomasta yhteisöllisyydestä. Helsingissä Lääkäripäivien yhteydessä oleva taidenäyttely kuvaa hienosti harrastuksen laajuutta. Uskon vakaasti, että tämä toiminta on työssä käyville parasta mahdollista tyky-toimintaa ja eläkkeellä oleville mielen virkistystä ja siten psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin ylläpitoa.

Entä jos maailmassa ei olisi kuvataiteita, musiikkia, kirjoja, näytelmiä, elokuvia? Hyvin nopeasti varmaan jotkut alkaisivat piirtää, hyräillä, kertoa tarinoita. Ihmiskunta aloittaisi taas kaiken alusta. Toivottavasti kuitenkin taide pysyisi taiteena kaikille ilman nykyistä korkeakulttuurin ja populaarikulttuurin välistä juopaa.