Kalevala –lääketieteellinen merkkiteos täynnä ikiaikaista viisautta

Monivammapotilaan hoito

Kalevalan runot 14 ja 15 kertovat kosken kuohuihin hukkuneen ja monenlaisia kolhuja saaneen Lemminkäisen hoidosta Tuonelan joen rannalla. Tehohoitaja Lemminkäisen äiti, arvioi tilannetta: "Vieläkö tästä mies tulisi." Tehtävä näytti mahdottomalta: "Jo on siltä siika silmät syönyt, hauki hartiat halaisnut." Kuitenkin äiti teki tarkan hoitosuunnitelman:

Systemaattinen toiminta onnistuu, mutta vastaan tulee uusi ongelma:

Tässä tilanteessa Lemminkäisen äiti lähettää mehiläisen hakemaan auringon takaa taivaallista mettä auttaakseen poikansa aivotoimintaa. Ihmelääke tehoaa. Itse asiassa mehiläisen taivaalle lähettäminen on epäilemättä symboli äidin rukouksesta. Tilanteen on vaikuttavalla tavalla kuvannut Akseli Gallen-Kallela taulussa, joka esittää Lemminkäisen äitiä Tuonelan joen rannalla poikaansa pelastamassa. Taulussa mallina oli Gallen-Kallelan oma äiti. "Mehiläistä seuraava" katse puhuu vahvaa kieltä rukouksen hartaudesta ja äidin tuskasta, mutta se puhuu myös äidin voimasta. Potilaan toipuminen on lopputarkastuksen perusteella täydellinen:

Lemminkäisen äidin hoitosuunnitelma sisältää runon synnyn ajankohdan huomioon ottaen ihmeellistä oikeaoppisuutta ja toteutunutta futurologiaa. Se onkin päätynyt nykyaikaisen traumatologian ja ortopedian oppikirjan motoksi.

Lemminkäisen hoidossa käytettiin verensiirtoja, joita oli kokeiltu eläinten verellä jo keskiajalla, mutta jotka tulivat humaanilla verellä suoritettuina kliiniseksi hoidoksi vasta 1900-luvun alussa. Myös luunsiirrot olivat pitkälti etuajassa. Luun murtumien hoito metallilevyillä ja ruuveilla tuli käyttöön vasta vuoden 1960 tienoilla, Kirschner-ruuvi tosin muutama vuosikymmen aikaisemmin. Hopean käyttö saattaa olla nykyisen huipputieteen mukaista? Kalvojen kasvattelu viittaa jopa nykypäivien uutuuteen kalvojen kasvattamiseen kantasoluviljelyssä. Kun Lemminkäisen hoitokaavio on nykypäiväänkin sopiva, herää ajatus, olisiko Kalevalan kokooja lääkäri Elias Lönnrot ollut futurologisena apuna. Lönnrot teki Kalevalaan "sidetekstejä" noin 5 prosentissa säkeistä.

Selvittääkseni asian tutkin Kalevala-instituutissa alkuperäiset runolaulajien tekstit. Lemminkäisen äidin sanoma oli sekä Juhani Kainulaisen tekstissä (Lönnrotin ensimmäinen runojen keruumatka 1828) että Arhippa Perttusen laulamissa runoissa. Kyseessä on siis Suomen kansan muinaisperintönä kehittynyt ja saatu tietous.

Verenvuotojen pysäyttäminen on ollut keskeistä kalevalaisessa vammojen hoitoperinteessä. Asia esitetään Väinämöisen kirveen osumasta aiheutuneen polven haavan hoidon yhteydessä (runot 8 ja 9). Veren ja sen kiertämisen merkitys ymmärrettiin hyvin:

Runon loppu keuhkojen alla olevasta veren varastosta antaa aiheen kysyä, tunsivatko kaukaiset esi-isämme vatsaontelon elinten verimäärän suuruuden. Itse asiassa esim. koirilla "keuhkon alla oleva" perna toimii varsinaisena veren varastona, josta saaliin perässä juostessa lisätään punasolujen määrää. Luonnon dopingia! Väinämöinen yrittää tukkia vuodon vanhoilla konsteilla:

Kun vuoto jatkui, Väinämöinen turvautui korkeampiin voimiin:

Väinämöisen verenvuoto kuitenkin jatkui, jolloin siirrytään perin nykyaikaisiin keinoihin:

Näin verenvuoto saatiin pysäytetyksi. Ehkäpä tehokkaaksi tunnetun hoidon kuvaksen edellä olevat vanhat keinot haluttiin mainita, jotta kansa näkisi hyväksi siirtyä tehokkaaseen oikeaan terapiaan. Elias Lönnrot kertoo, että kalevalaiset parantajat osasivat jo varhain sitoa vuotavan suonen. Verenvuodon pysäyttämiseen erikoistuneet loitsijaparantajat ilmeisesti tiesivät, että veri vuotaa määrätyn ajan ja lakkaa sen jälkeen verraten suurtenkin suonten rikkoutumissa. Kuiviin vuotamista ei tapahdu.

Kun pysäyttäjä luki loitsujaan verenvuodon normaali pysähtyminenkin tuli "hänen piikkiinsä". Mutta verenpysäyttämisen loitsinnassa saatettiin käyttää hyväksi myös fysiologista tietoutta. Loitsun lukeminen tapahtui monotonisella matalalla äänellä, kunnes sopivassa kohdassa loitsija korotti äänensä voimakkaaksi huudoksi. Loitsijaa jännittävä potilas säikähti tapahtumaa. Seurauksena oli adrenaliinin ja noradrenaliinin erityksen lisääntyminen. Ainakin tihkuvuodoissa pienet suonet voivat ko. hormonien vaikutuksesta supistua ja vuoto lakata tai vähentyä. Anafylaktisessa sokissa kirjoittaja on itse nähnyt nopean toipumisen vanhan kokeneen kollegan indusoimalla endogeenisella adrenaliiniruiskeella.

Synnytykset

Runossa 45 kerrotaan vaikeasta synnytyksestä. Se ei edennyt väkisin "kahden kallion välissä, kuohuissa tulisen kosken sekä alla äyrähän yheksän." Lopulta auttajaksi tuli Louhi, viisas Pohjolan emäntä:

Saunan rauhaisassa ilmapiirissä ja leppeässä lämmössä sekä ukko ylijumalan siunauksella synnytys onnistui hyvin. Ns. lempeä synnytys taitaa olla vanha suomalainen keksintö. Sauna säilyi suomalaisten synnytysympäristönä kauan. Siellä oli lämmintä vettä lapsen pesuihin ja äidin kylpyihin. Lapsi ja äiti viettivät saunassa viikon verran, millä saattanee olla merkitystä syntymän jälkeisten infektioiden ehkäisyssä.

Mielenterveys

Kalevalassa on paljon kohtia, jotka välillisesti tai suoraan kytkeytyvät mielenterveyteen. Kalevalaisen runouden mukaan talon miniä on saattanut olla kovassa komennossa. Se on varmaan koetellut näiden henkistä kestokykyä, mutta on toisaalta voinut olla koulutusta tulevaksi jämäkäksi emännäksi. Mielenterveyden eräs keskeinen peruskivi on onnellinen rakkausavioliitto. Ainon kohtalon pohdinnassa Kalevala tähdentää asiaa seuraavasti (Runot 4, säkeet 439-446):

Kalevalan tärkein sanoma onnelliseksi ja tasapainoiseksi persoonaksi kehittymisessä sisältyy Kullervo-runouteen (Runot 31-36). Hyvään opetukselliseen päämäärään pyritään kertomalla Kullervon surkea kasvuhistoria ja sen lopputulos.

Kullervo syntyy ja kasvaa sodan ja kaunan maailmassa. Kullervoa odottava Kalervon vaimo viedään sotasaaliina Untamon taloon. Untamo on Kullervon isän Kalervon veli. Veljekset elävät vaikeassa riitasuhteessa, johon liittyy jopa heimosotia ja ryöstöjä. Kullervo syntyy Untamon talossa. Untamo pelkää pojan kasvavan sukunsa kohtalon kostajaksi. Seurauksena on monimuotoinen vihan, epäluulojen ja kaunatekojen ilmapiiri, joka ympäröi lasta kaikessa ja kaikkialla. Sitä kuvaa Kalevalan erään toisen runon maininta "Poika suolle vietäköhön. Puulla päähän lyötäköhön". Vihan ilmapiiri heijastui lapseen imeväisiästä alkaen (Runo 31, säkeet 87-96)

Varttuessaan Kullervo osoittautui hyvin lyhytjännitteiseksi ja vastasi vihaan vihalla. Untamo yritti useita kertoja järjestää lapsen surman suuhun, mutta Kullervo pelastui näistä. Kaunan ilmapiirissä Kullervo kehittyi hankalaksi ja epäsosiaaliseksi, mutta nuorukaisena hän päätti ryhdistäytyä. Hänet oli myyty orjaksi Ilmarisen taloon. Kullervo meni emännän luo, ilmoitti elämänmuutospäätöksestään ja pyysi töitä. Emäntä päätti lähettää hänet karjan paimeneksi. Hän ei päässyt eroon Kullervoon kohdistuvista kiusoitteluista vaan leipoi paimenen eväsleivän sisälle kiven. Karjan käytyä makuulle Kullervo otti esille eväänsä ja isän perintönä saamansa puukon. Leipää leikatessa puukon terä karahti kiveen ja katkesi. Kullervon mitta täyttyi. Hän päätti kostaa. Hän ohjasi sudet surmaamaan Ilmarisen emännän ja poltti Untamon kylän. Myöhemmin hän vietteli neidon, jota ei tuntenut, mutta joka sitten osoittautui Kullervon heimosodassa perheestä erotetuksi sisareksi. Terroritekoihin ja huonoon omatuntoon urautunut Kullervo oli tullut matkansa päähän. Hän iski miekkansa kahvapään suomättääseen ja heittäytyi miekkaan.

Kun Kalevalan viisas johtaja Väinämöinen kuuli Kullervon kuolemasta, hän tiivisti tunteensa seuraavasti (Runo 4, säkeet 439- 446):

Siinä on lausuttu kasvatusopin ydin. En löytänyt Väinämöisen lausumaa runon loppua runonlaulajien teksteistä. Kullervo-runon sirpaleita on löytynyt Suomesta, mutta tärkein aineisto tuli Inkeristä ja Laatokan Karjalasta Daniel Europaeuksen keräilymatkoilta. Kullervo- runo puuttui vielä Alku- Kalevalasta ja 1835 ilmestyneestä teoksesta Kalevala taikka vanhoja Karjalan runoja Suomen kansan muinaisista ajoista. Uuteen lopulliseen Kalevala- teokseen (1849) tuli 50 runoa, joista kertyi 22795 säettä. Vanha Kalevala sisälsi niitä 12078. Uusien runojen joukossa oli Kullervo-runot.

Elias Lönnrot oli vahvasti kiinnostunut opetuksen ja kasvatuksen tavoitteista. Niinpä Kullervo-runon lopussa oleva huipputasoinen tiivis kommentti tuleville sukupolville lasten kasvatuksesta saattaa hyvin kuulua lääkäri Elias Lönnrotin kansanvalistukseen. Hänhän opetti, että "kauniistielämisen oppi on koulujen tärkein oppiaine". Sopisihan tuo periaate Kullervo-taustoineen erinomaisesti myös tämän päivän oppitavoitteisiin. Itse asiassa sille olisi tilaus. Miljoonat ihmiset syntyvät ja elävät kirjaimellisesti tai kuvaannollisesti heimo- ja uskonriitojen, vihan, kaunan ja terrorin maailmassa.

Kalevalaisen terveydenhuollon puitteet

Kalevalainen terveydenhuolto oli pääasiassa omatoimisuuteen ja perheen piiriin kuuluvaa. Sauna oli siinä keskeinen tekijä. Saunassa synnyttiin, saunassa hoidettiin henkiset ja fyysiset vaivat ja rasitukset kuntoon vihdan (vastan) ollessa lempeänä aseena. Saunassa pestiin ja puettiin vainajat iäisyysmatkalleen. Sauna oli väestön hygieniakeskus. Itse asiassa sauna koettiin pyhäksi paikaksi, jossa piti käyttäytyä sen mukaisesti. Sauna tarjosi paikan maagisille teoille, taioille ja muille toimenpiteille. Parantamiseen tai myös kateelliseen pahantekoon liittyvät taikomiset säilyivät yllättävän kauan, aina uuden ajan alkuun ja vieläkin lähemmäs nykyaikaa, jopa 1900-luvulle. Saunan sosiaali- ja terveyskeskusmainen pienoisrooli oli talonväen ylläpitämää. Kalevalaisessa terveydenhuollossa oli kuitenkin myös erikoistuneita ammattiryhmiä. Hierojat ja kupparit harjoittivat ammattiaan saunassa. Heidän lisäkseen henkilöstöön kuului kirjava joukko parantajia. Kirjavuus näkyy jo parantajien nimikkeissä. Niitä olivat tietäjät, loihtijat, tietomies, lukija, osaaja, laulaja, lumoaja, runoaja, puolijumala, poppamies, myrrysmies, intomies, innokas, haltiakas, kukkaromies, ym. Nimet kuvaavat parantajien persoonaa, arvostusta ja toimintatapoja. Mainittakoon. että nykyäänkin arkikieleen kuuluva nimi poppamies tulee venäjänkielen pappia tarkoittavasta sanasta. Se merkinnee alkujaan sitä, että parantaja on yhteistyössä jumalan tai jumalien kanssa ja saa heiltä voimansa. Myrrysmies, intomies, innokas ja haltiakas ovat saaneet nimensä siitä, että parantaja vaipuu työssään ekstaattiseen tilaan. Se lisää terapian vaikuttavuutta. Kukkaromiestitteli ei tule rahankeruusta vaan parantajan kantamasta lääkekukkarosta.

Loihtijan tuli osata maagisia lauluja eli lukuja. Niissä tuli esittää sairauden synty ja todeta voimakkaalla äänellä osaavansa parantaa potilaan. Pieni kerskailukin oli sallittu: "On sitä nähty pahempiakin tapauksia ja parantuneet ovat". Ehkäpä tällä kerrottiin sekä potilaalle että sairauden aiheuttaneille hengille parantajan voimasta. Parantajaisä tai -äiti opetti taidot jollekin lapsistaan. Suku leimautui salaisen tiedon haltijaksi, mikä lisäsi uskoa parantajan voimaan.

Eräs merkillinen seikka parannusloitsuissa ja -taioissa on luvun kolme sekä sen neliö- ja kuutiolukujen käyttö. Esimerkiksi parantajan tuli loihtiessaan kiertää potilas vastapäivään kolme kertaa ja lääkettä valmistettaessa ottaa siihen kirkon seinähirrestä kolme lastua. Kemin Kipuvuoren säilössä kivut lukittiin yhdeksällä lukolla, jne. Kristillisenä aikana pyhä kolminaisuus selittäisi loogisesti asian. Kuitenkin kolmosen "palvonta" esiintyy jo pakanuuden ajalla ja itse asiassa eri puolilla maailmaa. Nykypäivänäkin kolmosmagia tulee esiin siinä, että lotossa em. luvut ovat käytetyimpien joukossa.

Loihtimista voitiin harjoittaa missä tahansa, mutta esim. suuri kivi luonnossa, suuren puun tai erityisesti kuolleelle sukulaiselle tehdyn ns. karsikkopuun alustat olivat hyviä loihtimispaikkoja. Kuitenkin sauna oli suomalaisen loitsujen lukemisen tärkein keskus. Saunaloitsuja peitti salaamisen verho. Toimittiin yöllä ja vältettiin voimakasta ääntä. Ilmeisesti henget piti yllättää. Saunassa loitsutapahtumaan saattoi liittyä kolmen koivun oksista tehdyllä vihdalla käsittely. Virossa loitsun tehoa lisättiin vihtaan sidotulla ketun tai suden hännällä.

Parantajat käyttivät myös lääkkeitä liittäen niihin tehon lisääjäksi loihdinnan. Parantajien lääkelista oli Elias Lönnrotin mukaan seuraava: lumi, jää, maito, hunaja, suola, rikki, hiili, kamfertti, tärpätti, pihka, pirunpaska (asa foetida), tali, viina, elohopea, hopea, kulta, ym. metallit, suuri joukko yrttejä ja yrttikeitteitä, hauteet, salvat ja laastarit. Lääkkeisiin lisättiin maagisia vaikuttajia: käärmeen rasvaa, lihaa, nahkaa, vainajien luista tehtyä pulveria, kirkon tai kolme kertaa kierretyn talon hirsistä jältettyä puuta. Taikaan uskominen ilmeisesti lisäsi lääkkeen lumevaikutusta. Parantajien farmasia oli vaativaa uskomustyötä. Magia syrjäytyi lääkevaikutusten vahvistajan roolista yllättävän hitaasti. Ja onhan toteenkin näytetty, miten lumelääkkeet voivat auttaa esim. kivun hoidossa.

Lopuksi

Kalevala tarjoaa terveystietoa runouden siivellä. Se on itse asiassa ollut kalevalaisena aikana tehokas menetelmä. Runot elävät pitkään tai ovat jopa ikuisia. Tieto siirtyy sukupolvelta toiselle. Runomuoto helpottaa muistamista. Hyvänä esimerkkinä tästä on Kullervo-runo ja erityisesti sen lopun yleinen kasvatusohje. Eniten Kalevalan lääketieteellisessä sisällössä ihmetyttävät monet hoidolliset täysosumat ja futurologiset oivallukset. Niihin on vaikea löytää rationaalista selitystä. On helppo sanoa, että ne ovat sattumia. Mutta niitä on liian paljon. Ehkäpä parantaja-tietäjien ammatillinen mielikuvitus ja näkö ulottuivat syvälle ja kauas tulevaisuuteen. Kalevala on myös lääketieteellisesti kansainvälinen merkkiteos.