Lux Humana – on hyvä lukea muutakin kuin kurssikirjat

Osa lääkäreistä saattaa löytää itsenä seuraavasta Kari Hotakaisen Ihmisen osa-romaanin alkusivujen sitaatista: Ihan ensiksi sanon ja osin puolustukseksi, etten pidä keksityistä kirjoista enkä niitten tekijöistä. Minua on aina ärsyttänyt, että ne otetaan tosissaan, oikein eläydytään niihin ja kuunnellaan korva tarkkana niiden tekijöitä. Puhun nyt näistä romaaneista sun muista, jotka ovat niillä hyllyillä, joissa lukee: kaunokirjallisuus tai: suomennettu kaunokirjallisuus.

Osa lääkäreistä taas on samoilla linjoilla kuin Jörn Donner taannoisessa televisiomainoksessa: Lukeminen kannatta aina. Tai on peräti samaa mieltä kuin kirjailija Hannu Mäkelä: Jokainen päivä ilman kaunokirjallisuutta on erehdys... ja yhtyy kuuluisan amerikkalaisen lääkärin ja lääketieteen opetuksen uudistajan Sir William Oslerin näkemykseen, että lääkärin tulee lukea joka päivä kaunokirjallisuutta vähintään viisi minuuttia. Osler laati aikoinaan jopa listan lääkärin must-kirjoista.

Ja varmaan on vielä kolmas ryhmä lääkäreitä, joilla ei ole kovin intohimoista suhdetta tähänkään asiaan. Oli niin tai näin, kaunokirjallisuus on vallannut yhden nurkan eräässä suomalaisessa lääketieteen keskuskirjastossa.

Vuonna 2005 avattiin Terveystieteen keskuskirjastossa (Terkko) Helsingissä humanistinen kirjakokoelma, joka sai nimekseen Lux Humana. Kyseessä on paitsi konkreettinen kokoelma kaunokirjallisuutta ja ihmistieteellistä kirjallisuutta, myös kannanotto lääketieteen olemukseen ja lääketieteen opetukseen. Lääketiede ei ole vain luonnontiedettä, vaan ytimeltään humanistinen ala, kulttuurista toimintaa, jonka ydin on potilaskohtaamisissa. Potilaan kohdatessaan lääkäri kohtaa aina ihmisen, ja yhden ihmisen kautta ihmisen yleensä. Ihminen ei ole vain luonnontieteellinen objekti. Ihmisellä on mieli – tunne, tahto, ajatus, ymmärrys, yhteisö, uskonto, yhteiskunta, arvot ja moraali. Ajatuksena kirjakokoelmaa perustettaessa oli, että tutustuminen taiteen ja ihmistieteiden tapaan hahmottaa elämän ilmiöitä olisi syytä ajatella osaksi lääketieteen opintoja sivistysyliopistossa, ja iloa tuon hahmotuksen harjoittelemisesta olisi myös jo ammatissa toimiville lääkäreille. Terkon Lux Humana-kokoelma tuo lääketieteilijöiden ja etenkin lääketieteen opiskelijoiden lähelle taiteen ja ihmistieteiden kirjalliset aarreaitat.

Lux Humana sijaitsee fyysisesti Haartmaninkadulla Terkon toisessa kerroksessa. Siellä on kirjojen ohella yleensä myös kirjojen teemanäyttely, hieman taidetta ja lukunurkkaus. Perustamisvaiheessa kokoelmaan laadittiin valintakriteerit ja hankittiin noin tuhat teosta. Päälinjauksena on hankkia korkeatasoista kirjallisuutta; kaunokirjallisuuden klassikkoja ja aiheensa puolesta lääketiedettä sivuavia kirjoja. Tietokirjoja hankitaan esimerkiksi seuraavilta aloilta: lääketieteen historia ja filosofia, sosiologia, kulttuuriantropologia ja taidehistoria. Tällä hetkellä kokoelmassa on yli 3000 teosta. Nettisivut ja sitä kautta enemmän tietoa aiheesta löytyvät osoitteesta www.terkko.fi.helsinki.fi/lux.

Lux Humana ei ole kuitenkaan pelkästään kirjakokoelma. Saman niminen työryhmä järjestää noin kaksi kertaa vuodessa luento- ja keskustelutapahtuman. Näissä tilaisuuksissa on tavoitteena monitieteellinen yhteistyö ja keskustelu. Lääkäreille ammattikuntana on avartavaa päästä aitoon vuorovaikukseen humanistien kanssa, sillä erilaisten näkökulmien pohdiskelu on antoisaa ja voi jopa laajentaa omaan työhön, erityisesti potilashoitoon liittyvää ymmärrystä. Toki myös lääketieteen perusteiden ja ihmiskäsityksen pohdiskelut ammattipiirien ulkopuolisten kanssa tarjoavat mahdollisuuden muuttaa oman arkisen ajattelun uomia, ehkä kehittyä ihmisenä ja ammattilaisena uudenlaisella tavalla. Tilaisuuksien teemoina ovat olleet esimerkiksi terveyden käsite, seksuaaliset tabut yhteiskunnassa ja filosofinen poliklinikka.

Lux Humanan perustajaryhmä sai Duodecimin kulttuuripalkinnon vuonna 2006. Suomen Lääkärilehti on säännöllisesti julkaissut Lux Humana -kokoelman kirjojen esittelyjä. Nämä ovat mielestäni osoituksia siitä, että ammattikuntamme on avoin taiteelle ja humanismille sekä yhteistyölle muiden tieteiden kanssa, halukas pohtimaan itseään ja laajentamaan ymmärrystään työnsä kohteesta.