Tarinoilla muutosta hahmottamaan
Työterveyslääkäri törmää työkseen tilanteisiin, joissa yritykseen ajetaan sisään muutosta, mutta tuloksena on vain suuri poru ja hässäkkä. Muutos organisaation toiminnassa ei tapahdu vain ilmoittamalla siitä tiedotustilaisuudessa kalvosulkeisilla. Mitä tarjottavaa olisi tarinateatterilla tai businessteatterilla muutoksen käsittelyyn? Tarinateatteri on tunteiden teatteria, jonka avulla ihmiset voivat jakaa merkityksellisiä kokemuksia toisten ihmisten kanssa ja luoda uusia merkityksiä omille kokemuksilleen. Businessteatteri on työväline, jota käytetään osana organisaatioiden muutosprosessia ja strategista kehittämistyötä.
Kävin tutustumassa businessteatteriin, ja sen jälkeisissä innostuneissa keskusteluissa pohdimme taiteen ja kulttuurin kytkyjä työelämään Merita Petäjän ja Päivi Ketosen kanssa. Eteisessä kotiin lähtiessä käyty keskustelu kävi niin intensiiviseksi, että lopulta päädyin kirjaamaan ylös keskusteluamme ja istahdimme vielä hetkeksi.
Psykologi Merita Petäjä (MP) on kognitiivis-konstruktiivinen psykoterapeutti ja työnohjaaja, työyhteisökehittäjä ja businessteatteriohjaaja, KM Päivi Ketonen (PK) on työnohjaaja ja psykodraama- ja tarinateatterikouluttaja TEP, joka on parikymmentä vuotta sitten ollut tuomassa tarinateatteria Suomeen.
Muutosmyllyyn jäsentäviä tarinoita
MP: Kun tavoitellaan muutosta, ei pelkkä tieto riitä muutokseen aikaansaamiseksi. Tunnekokemus mahdollistaa muutoksen, sitä tarvitaan.
SS: Aikamoisia tunnemyllerryksiä muutokset välillä saavatkin aikaan työyhteisöissä. Miten niitä voisi käsitellä muutoskoulutuksissa?
PK: Kokemus koulutuksesta voi olla myös toisenlainen, siihen osallistuneet voivat olla mielihyvän sekaisesti läkähtyneitä koulutuksessa tekemästään työstä.
Hiljattain TV:stä tuli dokumentti musikaalisista aivoista. Siinä havaittiin musiikin harrastajalla musiikkia kuunnellessa aktivoituvan vain oikean puolen, mutta lahjakkaalla muusikolla tapahtui vilkasta liikennettä aivokurkiaisessa aivopuoliskojen välillä. Uuden luomisen edellytys on molempien aivopuoliskojen yhteistyö.
MP: Aivan. Vuorovaikutuksessa syntyy samalla lailla uusia kytkentöjä, kun molemmat aivopuoliskot tekevät töitä.
PK: Taiteen ei pitäisi olla jokin erillinen, irrallinen asia, vaan osa elämää ja organisaatioiden arkea. Ilman sitä ihminen uupuu. Taiteen myötä elämä muuntuu tarinoiksi. Seurauksena syntyy levollista tehokkuutta.
SS: Entä kun työelämän huokoisuus on usein tyystin kadonnut. Voiko tarina auttaa kestämään paremmin, tuoda merkityksiä? Ja voiko näillä tarinoilla piiskata ihmistä tekemään tehokkaammin töitä – käyttää niitä ikään kuin dopingina?
MP: Huokoisuutta ja merkityksiä voidaan tuoda esimerkiksi teatterin keinoin. Leikkiessä meidän jokaisen sisäinen lapsi oivaltaa ja tuntee. Kuitenkaan sisäistä lasta ei saa hyväksikäyttää ja riistää. Ei tarinan avulla pidä piiskata ihmisiä hengiltä.
MP: Tarinat teatterista jäävät mieleen tunnekokemuksina. Jonkun vanhan jutun vuosien takaa muistaa, koska siinä on tunnekytky – kenties se osui silloin juuri johonkin omassa kokemusmaailmassa.
PK: Kun koettu maalataan kuviksi, lauletaan tai esitetään, se samalla työstetään osaksi omaa tarinaa. Minä tulen omaksi itsekseni sen kautta mitä tapahtuu. Luon tarinaa elämästäni.
Ongelmatkin kuuluvat elämään.
PK: Miten nykyihmiset hyväksyisivät, että myös ongelmat ovat osa elämää ja kuuluvat elämään. Ettei niitä tarvitse heti pillerillä poistaa, vaan ne voi kohdata ja työstää.
MP: Voimakkaista negatiivisistakin tunteista syntyvää energiaa voi suunnata rakentavasti. Kiukussa on voimaa, jolla voi saada aikaan myös hyvää. Energia on käytännöllistä voimaa. Hyvinvoinnilla ja energialla on yhteys, ja sitä voidaan hyödyntää toiminnallisilla, teatterin menetelmillä. Esimerkiksi businessteatterikokemuksen vaikutuksesta ryhmän energiataso nousee voimakkaasti, ja sitä energiaa voidaan käyttää luomaan muutosta. Businessteatteri kytketäänkin osaksi suunnitelmallista organisaation kehitysprosessia.
PK: Alitajuntaan jää osallistavan teatterin aiheuttaman tunnekokemuksen myötä vivahteita, ja erilaisissa työelämän tilanteissa alkaa tunnistaa muistijälkeä ja toimia sen mukaan.
Tuhoavia ja rakentavia voimia
PK: Nyt on ilmassa monenlaisia tuhoavia voimia. On sarjamurhaaja-sairaanhoitajia, ampumistapauksia, valelääkäreitä. Taiteen tehtävä on yhteiskunnassa tuoda näkyväksi heikkoja signaaleja. Taiteella on aina ollut myös ikään kuin narrin rooli, narrin oikeus tuoda esiin hämmentäviä asioita ja nostaa kysymyksiä esiin.
MP: Samalla tavoin toimii businessteatteri: kun näytetään tilanteita ilman että annetaan varsinaisesti suoria vastauksia, asiat jäävät mietityttämään.
PK: Kun nykytyöelämässä rationaalinen mieli on niin kuormittunut, taiteen keinoin voidaan keventää, helpottaa, jäsentää tuntemuksia ja kokemuksia.
MP: Businessteatterissa voidaan tutkia, mitä ihmisten välillä tapahtuu, kun kohtaaminen toimii. Teatterilla voidaan tehdä näkyväksi se, mikä katkaisee yhteyden ja miten yhteys rakennetaan. Sama pätee vaikka potilaan ja lääkärin väliseen suhteeseen.
PK: On tärkeää auttaa ihmistä löytämään yhteys toiseen ihmiseen. Kun ihminen löytää korkealaatuisen yhteyden toisen kanssa, se edistää valtavasti hyviä asioita.
MP: Jane Dutton on kerännyt kirjaansa "Energisize your workplace" tutkimustuloksia työyhteisön voinnista. Korkealaatuinen yhteys työtovereiden kesken edistää hiljaisen tiedon siirtymistä. Lisäksi sen on todettu parantavan immuniteettia sekä ehkäisevän ja parantavan masennusta.
PK: Tarinateatteri auttaa draaman menetelmin löytämään keinoja luoda yhteyksiä.
MP: Samoin businessteatteri on yksi keino saattaa yhteen erilaisia orgaanisaatiokulttuureita. Muutos on sirkulaarinen prosessi, ja muutosvastarinnan vaiheittaiseen työstämiseen tarinateatteri on hyvä menetelmä. Siinä käydään impulssidialogia. Se on luvallinen paikka ilmiöille olla olemassa ja sillä on lupa myös tehdä näkyväksi organisaation ilmiöitä.
PK: Tarvitaan paikkoja, joissa voi kohdata ihmisenä, joissa voi olla osallisena ja johon voi kokea kuuluvansa. Työyhteisöissäkin on tärkeää kirjoittaa loppuun keskeneräisilä tarinoita ja synnyttää uusia alkuja. Jollei jokin ryhmä uudista itseään, se kuihtuu. Narratiivisen menetelmän kautta saadaan työn tekemisen tarinalle mieli.
SS: Tuntuu, että tarinoilla on iso merkitys työtehonkin kannalta. Vastaanotolla olen huomannut, että ihmiset tekevät kyllä mielellään vähän enemmänkin töitä, kun työilmapiiri on hyvä. Jo muutaman ihmisen asenne, jatkuva valitus ja narina myrkyttää ilmapiirin niin, että kaikilla on raskasta.
MP: Jane Dutton kirjoittaa juuri tuollaisista korrosiivisista ihmissuhteista, jotka syövyttävät, sammuttavat ja tappavat työyhteisön energian ja sitoutumisen.
PK: Asioita ja toimintatapoja on helpompi työstää, kun ne saavat hahmon – vaikka näyttelijän hahmon. Elämää voi oppia näkemällä sen tarinana, samoin organisaatiota voi tarkastella tarinana.
MP: Toisaalta juuri vastakkainasettelua ja vastavoimia tarvitaan muutoksen synnyttämiseksi.
PK: Niin, draama syntyy jännitteistä, ne kuljettavat juonta eteenpäin. Elämää voi hahmottaa ikään kuin kirjaa lukuina tai kappaleina, joihin kaikkiin ei tarvitse samaistua.
selina.selin@ttry.net