Vaarantaako taide tekijöidensä mielenterveyden?

Miten voivat taiteilijanalut?

Taiteen vaarallisuutta miettiessäni heräsi kysymys, ovatko taideuransa alkuvaiheissa olevat alan opiskelijat jo ongelmissa psyykensä kanssa? Selvitin asiaa: taidealan oppilaitoksiin ei psykologisia testejä juuri ole. YTHS ei kerää tilastoja eri opiskelusuuntien opiskelijoiden ongelmista. YTHS:ltä saamieni lyhyiden kommenttien mukaan heillä ei ole vaikutelmaa, että taidealojen opiskelijoilla olisi muita opiskelijoita enemmän psyykkisiä häiriöitä.

Pienimuotoinen selvityskin on asiasta tehty. YTHS:n kokenut terapiapsykologi Marita Niemi on tehnyt selvityksen otsikolla "Miten nuori muusikko voi?" Hän on haastatellut YTHS:n psykologeja ja psykiatreja sekä tehnyt lyhyen kyselyn koko YTHS:n psykologi- ja psykiatrijoukolle saaden vastauksia yhteensä 26 henkilöltä. Yhteenvetona hän toteaa, että yksilötason ongelmia toki on, jonkin verran masennusta ja ahdistusta, toisaalta itsetuntoon ja identiteettiin liittyviä ongelmia, kuitenkaan yleistyksiä psyykkisistä ongelmista ei voi tehdä. Jos ongelmia syntyy, havainto on, että musiikin opiskelijat ovat terapiatyöskentelyssä luotettavia ja osaavat käsitellä ongelmiaan hyvin. Toipumisedellytykset ovat siis erinomaiset. Psyykettä rasittavina stressitekijöinä hän mainitsee kilpailuhenkisyyden, täydellisyyden tavoittelun, voimakkaan itsekriittisyyden, julkisen työn, epävarmuuden työllistymisestä, epävarmuudet asevelvollisuuden suorittamisen vaikutuksista harjoitteluun, fyysisen haavoittuvuuden, kuuloasiat – varsin tavallisia nuorten aikuisten asioita siis.

Taiteilijoiden työhön sitoutuminen voimakasta

Entä näkyykö psyykkinen oireilu työikäisillä taiteilijoilla? Ison psykiatrisen toimintayksikön, Kuopion psykiatrian keskuksen vastaus oli yksiselitteinen: ainakaan heillä ei näy.

Vastaanottotyöni parissa on minulle syntynyt käsitys, että taiteilijat ovat poikkeuksellisen sitoutuneita olemaan työssä. Esim. näyttelijän on vaikea lähteä sairauslomalle, kun koko esitys voi peruuntua. Näkyykö tämä sitoutuneisuus tilastoissa? KELA:n sairauspäivärahakausitilastojen mukaan ammattiryhmässä taide- ja viihdealan työ vuonna 2008 sai 1 633 taidealojen palkansaajaa sairauspäivärahaa. Sairauspäivärahaa saavat taide- ja viihdealan palkansaajat ovat 0,5 % kaikista sairauspäivärahansaajista, taide- ja viihdealan työntekijät ovat 0,7 % työllisestä työvoimasta. Sairauspäivärahakausien syitä ei ammattikohtaisesti rutiinisti tilastoida. Sairauspoissaolokertoja taiteen tekijöillä on siis keskimääräistä vähemmän.

Työuran loppupäässä vaanii masennus

Työuran loppupäässä, eläköitymisvaiheesta, löytyy kotimaan tilastoista vahvojakin todisteita psyykkisistä ongelmista. Eläketurvakeskuksen keskustelualoitteita -sarjassa vuonna 2007 julkaisu "Ammatit ja masennusperusteiset työkyvyttömyyseläkkeet" tarkasteltiin masennusperusteiden työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuutta eri ammattiryhmissä vuosina 1997-2006. Selvitys koski yhteensä lähes 300 000 eläköityjää. Julkaisussa todettiin, että toimittajien ja taiteilijoiden psyykkisperäiset eläköitymissyyt korostuvat muuhun väestöön verrattuna, erityisesti masennuksen osalta.

Aiemmin on lisäksi selvitetty eläkkeiden alkamista kaikkien mielenterveyden häiriöiden osalta, siis muidenkin mielenterveyden häiriöiden kuin masennuksen osalta. Näissäkin tutkimuksissa on ollut todettavissa taide- ja viihdealalla keskimääräistä suurempi työkyvyttömyyseläkkeiden määrä. Mistä tämä johtuu? Selittäviä tekijöitä - koskien kaikkia ammatteja, joissa riski oli suurentunut - olivat kirjoittajien mukaan masennuksen oireiden, kuten keskittymis- ja aloitekyvyttömyyden sekä psykomotorisen vireyden vaihtelun aiheuttamien haittojen lisääntyminen aiemmasta, sillä monen työn sisältö ja vaatimukset ovat muuttuneet kognitiivisesti vaativimmiksi. Eri ammateissa toimivilla ihmisillä voi olla myös erilaiset mahdollisuudet ammatin, työtehtävien tai työympäristön muuttamiseen niin, että työntekoa voi jatkaa sairaudesta huolimatta. Syyt voivat liittyä myös muihin taustatekijöihin: Kyseessä saattavat olla esimerkiksi erot muiden samanaikaisten sairauksien esiintyvyydessä eri ammateissa, monihäiriöisyys voi olla taiteen ammateissa erityisen haitallista. Kyse voi myös olla työtehtävien erilaisista kuormitus- ja voimavaratekijöistä sekä eroista työhyvinvointitoiminnassa, varhaisen tuen käytännöissä sekä työsuojelussa ja työterveyshuollossa. Lisäksi ammattiryhmien välillä on eroja eläkekäytännöissä ja muissa työssä jatkamiseen liittyvissä tekijöissä, jotka voivat heijastua masennusperusteisten eläkkeiden alkavuuteen. On myös huomattavaa, että työyhteisön tuki yksin työskentelevillä taiteilijoilla puuttuu kokonaan.

Kirjoittajat eivät ollenkaan käsittele näkökulmaa, että taiteen teko itsessään voisi aiheuttaa psyykkisiä ongelmia.

Masennusta, bipolaarihöiriöitä ja alkoholismia

Työterveyslaitoksen jo vanhahkossa julkaisussa Taiteilijoiden työolot ja työterveyshuolto vuodelta 1992 oli taulukoitu taiteen, viihteen ja kirjallisen työn aloilla miehillä 2.43-kertainen ja naisilla 1.55-kertainen työkyvyttömyyden riski neuroosien vuoksi. Yllättävä ja huolestuttavat havainto oli, että taiteen parissa työskentelevien naisten tapaturmainen ja väkivaltainen kuolleisuus, mukaan lukien itsemurhat, ylitti kaikkien naisten keskiarvon lähes 80 prosentilla!

Kansainvälinen kirjallisuus antaa selvää osviittaa taiteilijoiden monenlaisten mielenterveyden häiriöiden yleisyydestä. Esim. PubMed -haut antavat eri hakusanoilla jopa tuhansia eritasoisia artikkeleita aiheesta! Vaikutelmaksi näistä osaakin selaamalla ja lukemalla tulee, että taideammatit altistavat erityisesti affektiivisille sairauksille eli masennukselle ja kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle sekä alkoholismille. Havaintoja kuolleisuudenkin lisääntymisestä on: USAssa tehdyn erään selvityksen mukaan 168 legendaarisen jazz-muusikon keskimääräinen elinikä oli 57.2 vuotta, saman tasoisten klassisen musiikin esittäjien elinikä oli 73.3 vuotta! Kuudentoista vuoden ero on huikea! Kirjoittajat spekuloivat erilaisten psykososiaalisten stressitekijöiden merkitystä: runsas päihteiden käyttö, huonot työskentelyolosuhteet, musiikin arvostuksen puute, kulkurimainen elämäntapa.

Yksittäinen mielenkiintoinen tutkimus liittyi päihteiden käytön vaikutuksesta luovuuteen: päihdettä sisältävien tablettien vaikutuksen alaisena maalaaminen ei antanut parempaa taiteellista lopputulosta kuin placebotableteilla höystetty maalaaminen. Arkielämän havainnot alkoholin käytön varsinaista luovuutta lisäävästä vaikutuksesta tavallisen ihmisen elämässä ovat samansuuntaiset; luovuus on eri asia kuin estojen katoaminen.

On muistettava, että kaikki psyykkinen oireilu ei taiteilijoilla kuitenkaan ole ollut pelkästään pahasta, sillä osa taiteen suurista teoksista lienee tehty hypomaanisessa vaiheessa. Ilman äärimmäisiä tunne-elämän myrskyjä osa maalaustaiteen merkkiteoksista olisi jäänyt kenties syntymättä.

Hoitoa taiten

Entä hoitamisen sietämätön vaikeus? Taiteentekijöiden psyykkisten häiriöiden hoito voi jäädä toteutumatta, kun taiteilija pelkää luovuutensa kärsivän hoidosta. On kuitenkin selvää että esimerkiksi maanisen vaiheen tai selvän psykoosin välitön hoito on potilaan turvallisuuden kannalta välttämätöntä. Kaikkinensa työterveyshuoltojen haaste on taiteilijoiden psyykkisten oireiden, erityisesti masennuksen, manian ja alkoholin liikakäytön varhaisessa tunnistamisessa ja oikea-aikaisen ja sopivan hoidon, psykososiaalisen tuen ja kuntoutuksen käynnistämisessä.

Antaako taideterapia mitään vastauksia? Erilaisia taideterapian muotojahan on yllättävänkin runsaasti, tätä kuvaa vaikkapa kustannusosakeyhtiö Duodecimin uusin kirjallisuusesite: siinä on esitelty 6 erilaista julkaisua eri taideterapiamuotojen käytöstä. Käytännön työterveyslääkärin työssä taideterapioiden käyttöön ei kuitenkaan törmää. Toisaalta taideterapioiden voimasta ja mahdollisesta haitallisuudestakin antaa käsitystä ohje, että akuutin manian, runsasoireisen psykoosin, sekavuustilojen ja aktiivisen päihteen käytön hoidossa akuutit turvatoimet ovat ensisijaisia ja kaikki ulkopuoliset virikkeet tai ärsykkeet on minimoitava ja eri taideterapiamenetelmien soveltamista voidaan harkita vasta kuntoutusvaiheessa. Tästä voisi vetää johtopäätöksen, että taide voi lisätä tai jopa laukaista psyykkistä oirehdintaa, mikäli sitä käytetään siihen sopimattomassa psyykkisessä tilanteessa.

Työterveyshuoltojen lisäksi työpaikoillakin on monia keinoja ylläpitää työsuhteessa olevien taiteilijoiden terveyttä ja työkykyä, pääosin samoilla keinoilla kuin muidenkin työntekijöiden työhyvinvointia ylläpidetään. Näitä keinoja ovat työntekijöiden tarpeesta lähtevien joustojen käyttö, ikäjohtaminen, henkinen työsuojelu sekä osatyökykyisten erityistarpeiden huomioiminen. Työpaikan toimivat ihmissuhteet, oikeudenmukainen kohtelu, hyvä ilmapiiri sekä lähiesimiehiltä ja työtovereilta saatu tuki edistävät työssä selviytymistä silloinkin, kun työntekijällä on terveysongelmia.

Yhteenvetona voitaneen todeta, että huolimatta taiteen ja luovuuden erityisistä vaatimuksista ja taiteen tekijöiden erityisistä persoonallisuustekijöistä, taiteen opiskelijoilla ei vaikuttaisi psyykkisiä ongelmia olevan sen enempää kuin muillakaan opiskelijoilla. Työuran aikana kuitenkin liiallinen alkoholin käyttö ja psyykkinen oireilu, erityisesti affektiiviset sairaudet, tulevat esille. Taiteilijan uran loppupäässä psyykkinen oireilu lisääntyy jopa siinä määrin, että eläköitymisessä ja jopa eliniän odotuksissa on selvä psyykkinen korostunut komponentti olemassa. Taiteilijoita hoitavien työterveyshuoltojen varhainen reagointi haitalliseen psyykkiseen oireiluun ja ammatin huomioon ottavat sopivat hoito- ja tukimuodot sekä kuntoutustoimet ovat melkoinen haaste työterveyshuolloille.

Taide on ihmiskunnalle välttämätöntä, pitäkäämme sen tekijöistä hyvää huolta!