Luonto ja luontovalokuvaus terapeutteina

Sairastuminen

Luonto ja luonnonvalokuvaus terapeutteina

Luonto on aina ollut minulle tärkeä. Aina kun jaksoin, lähdin ulos luontoon kävelemään. Pikku hiljaa sekä mieli, keho että sielu voivat paremmin ja paremmin. Eräänä päivänä, kun kävelin Luonnonmaan saaren rantoja pitkin, sisäinen ääneni kehotti minua hakemaan kameran. Vaikka olen elämässäni aina yrittänyt kuunnella sydämeni ääntä, niin nyt en oikein ymmärtänyt, enkä uskonut, että siinä oli mitään järkeä. En hakenut sitä vanhaa pokkaria, joka minulla oli kotona – en ollut kuvannut sillä moneen vuoteen. Mutta tämä ääni sisälläni sen kun voimistui ja lopuksi oli pakko luovuttaa ja hakea kamera esille!

Kameran kanssa viihdyin tuntikausia luonnossa. Rannat ja meri olivat ne paikat, jotka minua viehättivät eniten. Oloni alkoi hiljalleen tuntua paremmalta ja huomasin, että valo palasi päivä päivältä elämääni. Se tapahtui kameran linssin kautta, liikkuessani luonnon helmassa.

Asuin yksin Luonnonmaan perukoilla. En jaksanut olla yhtään sosiaalinen, mutta kameran kanssa jaksoin liikkua pitkin rantoja yhä pidempiä ja pidempiä aikoja. Silloin oli vielä keskitalvi ja sain liikkua ihan rauhassa joka paikassa. Vähitellen siirryttiin valoisampaan aikaan, ja valo lisääntyi sekä luonnossa että kameran linssissä ja myös mielessäni. Noin puolen vuoden kuluttua, kun kesä lähestyi, olin valmis palamaan töihin. Olin silloin ollut sairauslomalla reilut yhdeksän kuukautta. Siitä se elämä sitten lähti pikku hiljaa käyntiin, ja jaksoin taas olla sosiaalisempi ja positiivisempi ja usko tulevaisuuteen palasi.

Luontovalokuvauksen myötä olen ymmärtänyt, kuinka terapeuttinen luonto oikeastaan on ihmiselle. Se on aina aito ja rehellinen ja läsnä – tässä ja nyt! Luontoon täytyy lähteä katsomaan sen kauneutta, kuuntelemaan sen hiljaisuutta, kokemaan sen voima ja harmonia, ja sitä kautta löytää rauha ja tasapaino itsessään! Oma ratkaisuni oli muuttaa asumaan keskelle luontoa Keistiön saarelle Turun saaristoon.

Luonnon valokuvaus on ollut – ja on edelleenkin – minulle tärkeä tapa kokea luonto ja sen terapeuttinen vaikutus. Parhaat tuntemukset ja parhaat kuvat ovat syntyneet, kun olen löytänyt yhteyden siihen kohteeseen, jota olen kuvaamassa. Tämä lyhyt hetki on erittäin meditatiivinen ja eheyttävä! Uskon että tämä kokemus on tärkeää kaiken taiteen teossa, kaikessa luovassa toiminnassa ja kaikenlaisessa taideterapiassa. Luominen on ihmismielelle erittäin positiivinen ja tärkeä tapahtuma. Tärkeintä ei ole mitä tekee. Pääasia on, että se mitä tekee, tuntuu aidosti hyvältä, mielekkäältä, positiiviselta ja tuottaa iloa tekijälleen!

Valokuvan ja valokuvauksen terapeuttiset vaikutukset on nykyisin laajasti tunnettu ja tunnustettu. Amerikassa valokuvaterapian käytöllä on pitkät perinteet ja siitä saadut kokemukset ovat olleet positiivisia. Suomessa toimii Suomen Valokuvaterapia yhdistys ry, joka on perustettu Valon päivänä 2004. Sen toimintaan kuuluu valokuvaterapian tunnetuksi tekeminen, kouluttaminen, näyttelyiden ja retriittien järjestäminen sekä kulttuurin ja terveyden välisen vuorovaikutuksen lisääminen.

Luontokuvaus harrastuksena ja työnä

Työelämään palattuani luonnon valokuvaaminen jatkui pitkään tärkeänä harrastuksenani. Nyt siitä on tullut myös ammattini. Viimeiset viisi vuotta olen toiminut täysipäiväisenä luontovalokuvaajana.

Siinä, että harrastuksesta on tullut työ, on paljon positiivisia puolia. Saan tehdä sitä mistä pidän, ja silloin kun tekee asioita sydämellä, syntyy yleensä upeita asioita! Siinä on myös omat vaaransa. Kun on innostunut, niin ei huomaa, missä raja kulkee, ja tulee helposti tehdyksi liian pitkiä työpäiviä. Tänä päivänä luomisprosessit ovat helposti niin kovan paineen alla, että ilo katoaa ja silloin voivat loppua voimat ja sitä kautta myös ideat. Valokuvaus itsessään harvoin aiheuttaa stressiä. Sen sijaan tiukat aikataulut, paperi- ja tietokonetyöt voivat joskus sen tehdä. Kun kerran on käynyt uupumuksen läpi, on stressinsietokyky madaltunut. Olen kuitenkin oppinut kuuntelemaan kehon viestejä siitä, kuinka se voi ja jaksaa. Kun joskus huomaan olevani voimieni äärirajoilla, silloin meditatiiviset valokuvausretket luonnossa selvästi auttavat oloani.

Olen useamman kerran saanut palautetta siitä, että kuviani katselemalla on levoton ja stressaantunut olo rauhoittunut. Moni on kertonut, että jos töissä on kova paine, niin he käyvät välillä rauhoittumassa nettisivuillani. Myös luontoaiheinen taulu luo ympärilleen rauhallisen ja harmonisen tunnelman. Onpa joku jopa sanonut sielunsa aloittaneen uuden elämän kuviani katselemalla!