Miten työterveyslääkäri voi hallita omaa stressiään?

-Teoreettisten näkökulmien anti

Fysiologinen näkökulma

Fysiologian näkökulmasta stressin tehtävänä on aktivoida elimistöä, jotta huomaisimme ja pystyisimme kohtaamaan sellaisia haasteita, joista emme selviä rutiinien varassa. Mikäli onnistumme tässä ja selviämme haasteesta, elimistön toiminta rauhoittuu yleensä vähitellen. Tällöin stressi auttoi meitä eteenpäin ja edisti sopeutumistamme. Päinvastaisessa tilanteessa, jossa ratkaisua haastavaan tilanteeseen ei löydy tai kokeiltu yritys ei auta, elimistön aktivaatio jää päälle. Jatkuva valmiustila kuluttaa voimavaroja, muuttaa elimistön toimintaa ja estää elimistön palautumista ja elpymistä. Näin stressi voi muodostaa riskin terveydelle.

Fysiologian perusteella oleellista stressin hallinnan kannalta on siis stressin katkaiseminen ja kuormituksesta palautuminen. Psykososiaaliseen kuormitukseen, eli itse työhön ja työssä tapahtuvaan vuorovaikutukseen liittyvän kuormituksen kannalta tämä on haastavaa, sillä näihin tekijöihin liittyvä stressi voi käynnistyä vapaa-ajallakin ajatuksen voimalla. Esimerkiksi huomisten töiden murehtiminen tai hankalan potilaan muisteleminen illalla voi käynnistää stressireaktion elimistössä. Irtipääsy työstä ajatuksissa onkin havaittu palautumisen vaikeimmaksi osaksi. Siinä onnistumiseksi saatetaan tarvita melkoisesti päättäväisyyttä ja konkreetteja toimenpiteitä. On varmasti hyvin yksilöllistä, mikä auttaa itse kullekin - reipas kävely ulkoilmassa, lasten kanssa juttelu tai musiikin kuuntelu - mutta pääasia on, että jokainen löytää itselleen sopivan tavan siirtyä työstä vapaalle. Vapaa-ajalla kannattaa myös välttää mieleen tuleviin työasioihin paneutumista. Ne voi esimerkiksi kirjata ylös, mutta käsitellä vasta seuraavana päivänä. Jatkuvan stressin ehkäisy edellyttää myös säännöllistä oman kokonaistilanteen arviointia ja tarvittaviin toimenpiteisiin ryhtymistä tilanteen kohentamiseksi mahdollisimman matalalla kynnyksellä On syytä miettiä, yrittääkö mahdotonta eli rajattoman työn ja täyden elämän ainesten mahduttamista 24 tuntiin vai onko valmis rajaamaan tai keskittämään toimintaansa?

Työtoiminnan ja levon lisäksi tarvitaan suunnitelmallisuutta myös muuhun terveyskäyttäytymiseen. Ihmiselle on tyypillistä valita kuormittuneena sellainen vaihtoehto, joka toimii elimistön näkökulmasta saman suuntaisesti kuin stressi. Esimerkiksi kahvin tai alkoholin nauttiminen tuntuu välittömästi virkistävän tai palkitsevan, mutta runsain määrin nautittuna ne kuitenkin kuormittavat elimistöä. Hiirten on todettu valitsevan makea tai rasvainen ravintoliuos rankan labyrinttitehtävän jälkeen. Toisaalta sohvalla loikoilu lepuuttaa kehoamme, mutta se ei virkistä mieltä. Liiallisen kuormittumisen onkin todettu näkyvän ensin kotona ja sitten vasta työssä. Niinpä kannattaa kiinnittää huomiota siihen, jos ei jaksa vapaa-ajallaan mitään tai saa läheisiltään sanomista. Pyrkiessään terveelliseen käyttäytymiseen ihminen ei siis voi intuitiivisesti valita vain mukavalta tuntuvia vaihtoehtoja, vaan tekemisiä kannattaa puntaroida ja valita olemassa olevan tiedon avulla.

Psykologinen näkökulma

Psykologian näkökulmasta stressin syntyminen edellyttää, että henkilö kokee mahdollisuutensa selviytyä tärkeästä haastavasta tilanteesta huonoiksi tai epävarmoiksi. Erilaisten yksilöllisten voimavarojen lisäksi työssä voi olla monenlaisia yhteisöllisiä voimavaroja, jotka voivat valaa uskoa onnistumiseen. Tällaisia ovat muun muassa hyvin toimiva yhteistyö, luottamus esimieheltä saatavaan tukeen ja joustavuus asioiden uudelleen järjestelemiseksi. Näiden avulla työntekijöille muodostuu stressiä vähentävä uskomus siitä, että tilanteessa kuin tilanteessa voi aina kääntyä pulmineen jonkun puoleen ja yhteispelin avulla selvitään tilanteesta eteenpäin, eli työntekijä ei koskaan jää yksin.

Työpaikoilla on kehitetty erilaisia niin kutsuttuja varhaisen tuen malleja ja järjestetty esimiehille koulutusta vaikeiden asioiden puheeksi ottamiseen. Työterveyslääkäri on usein ainokainen yhteisössään ja aktiivinen toimija, kun näitä asioita hoidetaan muiden ihmisten kohdalla. Kuka siis huolehtii työterveyslääkärin mahdollisuuksista hyödyntää kollegojaan ja työyhteisöään sekä järjestää työterveysneuvottelun tilanteessa, jossa lääkäri itse on ajautumassa umpikujaan? Työyhteisön virallisten rakenteiden lisäksi voimme toki itsekin kehittää omia ongelmanratkaisukeinojamme Runsas ja monipuolinen keinovalikoima ylläpitää uskoamme onnistumisen mahdollisuuksiin. Lisäksi se on osoittautunut erittäin tärkeäksi sen suhteen, että yritämme tehdä jotain.

Työuupumustutkimuksen näkökulma

Työuupumuksen kehittymisestä esitettyjen teorioiden perusteella uupumisprosessissa toistuu kolme tekijää. Työntekijä on hyvin motivoitunut työhönsä ja hänellä on selkeä näkemys siitä, mitä pitää tehdä ja miten asiat on hyvä hoitaa. Niissä työolosuhteissa, joissa työntekijä työskentelee ei ole mahdollista toteuttaa edellä mainittuja asioita. Työntekijällä ja työyhteisöllä käytettävissä olevilla keinoilla ei ole pääse eteenpäin muodostuneesta pattitilanteesta. Terveydenhuoltoalalla, jolla monet työskentelevät kutsumussyistä, mutta jolla myös joudutaan nykyisin priorisoimaan tekemisiä, koska resurssit eivät riitä kaikkeen, on erityinen riski uupumusprosessin käynnistymiseen. Koska kriittisen tekijän prosessin etenemisen kannalta muodostaa se, löytyykö ristiriitaan ratkaisua, työterveyslääkärin on itsekin oivallettava omassa tilanteessaan, että aina voi tehdä jotain mutta harvemmin voi tehdä kaikkea. Pattitilanteessa kannattaa kokeilla toista tapaa tai reittiä. Vaihtoehtoisia toimintatapoja on aina, vaikka hyvin kuormittuneena niitä ei näe. Tyypillisiin stressin oireisiin kuuluu se, että ideointi, päätöksenteko ja vuorovaikutus on työlästä, vaikka rutiininomainen toiminta ja eteneminen suunnitelman mukaan vielä sujuvat. Tällöin korostuu yhteistyön tärkeys: Toinen voi huomata jotain, jolle itse on sokea.

Interventiotutkimuksen näkökulma

Tutkimustyö on tuottanut tietoa erilaisten toimenpiteiden vaikuttavuudesta stressinhallintaan. Yksittäisten randomisoitujen ja kontrolloitujen tutkimusten perusteella on todettu, että stressinhallinnan opiskelu joko internet-pohjaisen materiaalin avulla tai kolmen kuukauden mittaisessa ohjatussa hankkeessa on hyödyllistä koetulle henkiselle hyvinvoinnille. Usean yksittäisen tutkimuksen tulokset yhdistäneessä systemaattisessa katsauksessa todettiin, että yksilötason ja työpaikkatason toimenpiteitä yhdistäneet hankkeet olivat vaikuttavia sekä yksilö- että organisaatiotason mittareiden perusteella arvioituna. Työterveyslääkärin kannattaa siis pyrkiä hallitsemaan stressiään monipuolisesti eli omia ja työyhteisön voimavaroja hyödyntäen sekä käytössään olevia toimintatapoja arvioiden ja muokaten.

Jatkuva stressi kertoo siis muutoksen tarpeesta eli siitä, että jotain kannattaakin tehdä toisin. Vaikka hyvinvointia tulee tavoitella jatkuvana toimintana, siihen kannattaa ajoittain suhtautua projektinomaisesti. Itselleen voi esimerkiksi tehdä hyvinvointisuunnitelman nykytilanteen arvioinnin pohjalta. Mikä olisi realistinen ja osuva tavoite, sille sopiva kriteeri tai mittari, tarvittavat toimenpiteet, riittävä aikataulu sekä tarvittava tuki tai yhteistyö? Arvioimalla aikataulun umpeuduttua, mihin päätyi, mikä toimi ja mikä ei, oppii paremmaksi stressinhallisijaksi Me suomalaiset olemme äärimmäisen sisukasta kansaa. Tämä sisukkuus kannattaa suunnata mieluummin tällaisen kehittämisprosessin käynnissä pitämiseen kuin huonossa tilanteessa hampaat irvessä sinnittelyyn. Jotta hoitotyössä kykenee huolehtimaan muista, on itse pysyttävä hyvissä voimissa.

Artikkeli perustuu Suomen Työterveyslääkäriyhdistyksen vuosikokouksessa 6.11.2009 pidettyyn esitelmään.