Syy ja seuraus

Epidemiologisessa tutkimuksessa voidaan esittää monenlaisia kliinisessä työssä esiintyviä tutkimuskysymyksiä (taulukko). Yksinkertaisin kysymys on "onko henkilö terve vai sairas?", ts. ryhmätasolla tämä tarkoittaa taudin prevalenssin eli esiintyvyyden mittaamista. Epidemiologinen tutkimus pyrkii myös osoittamaan kahden ilmiön, tietyn altistumisen ja tietyn sairauden välisen todellisen yhteyden eli syy-seuraussuhteen.

Riskillä tarkoitetaan tilannetta, jossa tietylle tekijälle altistuneet henkilöt saavat tietyn sairauden todennäköisemmin kuin samalle tekijälle altistumattomat. Riskin todentamisella ei kuitenkaan vielä voida sanoa, että altistuminen aiheuttaa sairauden. Havaittu yhteys voi siis olla todellinen, mutta se voi myös olla näennäinen tai johtua harhasta tai satunnaisvirheestä.

Jos A aiheuttaa B:n, A on todellinen syy B:lle. Esimerkkinä tupakointi, joka aiheuttaa keuhkosyöpää: jos savukkeiden poltto (altiste) 'eliminoidaan', ts. henkilö lopettaa tupakoinnin, keuhkosyövän riski pienenee. Samoin tupakoinnin lisääminen lisää keuhkosyövän riskiä. Tilanteet, joissa havaittu yhteys onkin näennäinen tai harhainen johtavat siihen, että kyseisen altistumisen poistaminen ei vähennä sairastuvuutta eikä altistumisen lisääntyminen lisää sairastuvuutta.

Systemaattisia virheitä eli harhoja on useita; valikoitumisharha (selection bias), informaatio-/mittausharha (information/measurement bias) ja sekoittavista tekijöistä johtuva vertailuharha (confounding bias). Nykyisen ymmärryksen mukaan pienin harhan riski on randomisoidussa kontrolloidussa kokeessa. Näistä ja tutkimuksen virhelähteistä kerrotaan lisää seuraavissa Tieteen ABC:n osissa.

Kirjallisuutta

1. Fletcher RW, Fletcher SW. Clinical epidemiology . 4th ed. The essentials. Lippincott Williams & Wilkins, 2005.
2. Hernberg S. Epidemiologia ja työterveys. Helsinki: Työterveyslaitos, 1998.