Työterveyshuollon asiakkaana neljällä vuosikymmenellä

Omakohtaisesti tutustuin työterveyshuoltoon ensimmäisen kerran muinaisella seitsemänkymmentäluvulla. Lääkäri ja hoitaja olivat sellaisia auktoriteetteja, ettei vastaanotolla avattu suuta kuin oireiden kuvailuun ja kurkun tutkimiseen. Muistaakseni piti saada esimieheltä lupa mennä vastaanotolle. Sama linja jatkui vielä 90-luvun alussakin.

Työterveyteen mentiin jos oli pakko. Neuvontaa tai muuta informaatiota ei juuri työpaikalla näkynyt. Lääkärit jäivät usein kasvottomiksi, enemmän olin tekemisissä työterveyshoitajien kanssa. Jos kohdalle sattui sopiva tyyppi, hoituivat siinä paremmin sekä taudit että henkisetkin ongelmat. Lääkäreistä ja hoitajista kulki tarinoita – toisilla oli legendaarinen maine. Jos joku ei oikeasti ollut sairas, hän pelkäsi tiukkaa lääkäriä.

Potilas itse hakeutui työterveyshuoltoon, jos aihetta ilmeni. Viitisentoista vuotta sitten alkoivat lääkärin ja hoitajan vierailut. Alkuun lääkäri ja hoitaja kävivät kerran vuodessa kahvilla ja pullalla johtajan kanssa. Ne olivat kohteliaita kahvihetkiä, joissa puhuttiin mukavia viinerin syönnin lomassa. Työterveyshoitaja nyökkäili lääkärin puhuessa. Lopuksi saatettiin kiertää muutama työpiste. Vierailuja tapahtui alkuun harvakseltaan, sitten vakiintui rytmiksi kerran vuodessa.

2000-luvun alkuun osui muutos. Työterveyshuolto selvästi halusi tulla kylään. Tarjolla oli tietoiskuja, neuvontaa, esitteitä, rokotuksia, jumppaliikkeitä, ergonomisia mittauksia, kävelytestejä jne. Lieneekö muutoksen ollut syy henkilöissä vai oliko kyse oikein suunnitelmallisesta toiminnasta, ei tuolloin selvinnyt. Toki laskutuskin osasi seurata muutosta, hinnat nousivat ja sopimuksia perattiin uudelleen.

Ja henkilökunta oli täysillä mukana. Kävelytestipäivää ja sen jälkeistä venyttelyä ja luentoa odotettiin kuin pikkujoulujuhlaa. Osallistumisprosentti oli parhaimmillaan sata. Pois jäivät vain sairaat ja matkoilla olevat. Vuorovaikutus oli niin intensiivistä, että jouduin sopimuksia tehdessäni rajoittamaan palvelujen käyttöä. Erilaisten palvelujen tarjonta on niin runsasta, että kaikkea ei voi käyttää.

Työterveys oli tiiviisti mukana myös uralleni ainoan kerran osuneiden YT-neuvottelujen aikana viime vuonna. Tilanne on kaikille ikävä, ja huonosti hoidettuna YT:t jättävät jälkensä yrityksen toimintaan pitkäksi aikaa. Mielestäni oma työterveytemme osasi hoitaa asian hyvin. Työpaikalla pidettiin yhteisiä tilaisuuksia, joissa kerrottiin miten kriisi vaikuttaa ja miten sitä voi helpottaa. Jokainen sai lisäksi mahdollisuuden käydä vastaanotolla, jos halusi.

Työterveyslääkäri oli muutamalla aiemmalla työpaikkakäynnillä ja tyky-päivänä pitänyt esityksen erilaisista tavoista rauhoittaa ja rentouttaa itseään. Näistä mentaaliharjoituksista oli pidetty hyvin paljon ja niitä pyydettiin aina uudestaan. Jouduin itsekin muutaman kerran tilanteeseen, jossa ko. rentoutus auttoi pääsemään yli vaikean tilanteen. Myös erilaiset ohjeet istumatyöläisille ovat olleet kysyttyjä, samoin kuin venyttelyohjeet. Aloitimme kerran jopa päivittäisen venyttelytuokionkin, mutta se innostus hiipui varsin nopeasti.

Mielestäni työterveyshuollon suurin muutos on tapahtunut siinä, että ennen työntekijä hakeutui itse vastaanotolle. Syy oli usein jokin sairaus tai vamma. Työterveydestä haettiin sairaslomatodistus ja mahdollinen lääkemääräys. Työterveyshuolto miellettiin selkeästi työnantajan edustajaksi. Tänään suhde on vuorovaikutteinen, työterveyshuolto kohtaa työntekijän jo ennen kuin mitään sairautta tai vammaa on olemassakaan. Se on läsnä työpaikalla jakamassa neuvoja ja tietoa.

Saattaa olla että kohdalleni on sattunut sekä lääkärien että hoitajien osalta sellaisia persoonia, jotka aiempiin verrattuna ovat olleet valmiit laskeutumaan Hippokrateen jakkaralta lähemmäs ihmistä. Tämän seurauksena henkilökunta on mielellään osallistunut erilaisiin heidän järjestämiinsä tapahtumiin. Toiminta on selvästi saanut henkilökunnan luottamuksen, jolloin myös jaettu tieto on ollut helpompi ottaa vastaan.