Haastateltavana vakuutuslääkäri Maarit Gockel: Alkoholi on yhä lisääntyvä työkyvyttömyyden aiheuttaja, mutta miksi se unohtuu diagnooseista?

Alkoholin liikakäyttö lisää sairauslomia, lääkärissäkäyntejä, sairaalahoitopäiviä ja kuolleisuusriskiä. Tutkimusten mukaan yli 250 g alkoholia eli 25 annosta viikossa käyttävillä on kaksinkertainen ja yli 500g viikossa käyttävillä kolminkertainen suuntautuneisuus eläkkeelle. Humaltuminen vähintään kerran viikossa kaksinkertaistaa eläkehakemukset ja työkyvyttömyysriskin. Etenkin vahvojen viinojen käyttö lisää riskiä. Alkoholia runsaasti ja humalahakuisesti käyttävät olivat useammin ylipainoisia, tupakoivat, harrastivat vähemmän liikuntaa ja unenlaatu oli huonompaa verrattuna alkoholia kohtuullisemmin käyttäviin. Alkoholi aiheuttaa sairastavuutta, jota pystyttäisiin vähentämään varhaisemmalla puuttumisella. Alkoholinkäyttö tuntuu edelleen oleva tabu, johon työterveyshuollon ammattilaisenkin on vaikea napakasti puuttua.

Alkoholi ja työkykyongelmat

–Vuodesta 2000 vuoteen 2005 työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneillä alkoholin aiheuttama aivo-oireyhtymä ja käyttäytymishäiriö lisääntyi noin 40 %, kertoo Gockel. Vuonna 2008 toistaiseksi myönnetylle (54,1 %) tai määräaikaiselle ETK-järjestelmän mukaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi 25 574 henkilöä. ETK:n tilastoihin kirjautuu kaksi päädiagnoosia. Yksityissektorilta haetuissa työkyvyttömyyseläkehakemuksissa vuonna 2008 alkoholisairausdiagnoosi (F10, K70, K86, G31.2) oli 6,1 %:ssa ja julkisella sektorilla 4,7 %:ssa ainakin toinen kirjatuista päädiagnooseista. Todellisuudessa luku on paljon suurempi, sillä alkoholisairaus ei aina ilmene lääkärinlausunnoista tai hoitokertomuksista tai sitä ei ole merkitty päädiagnooseihin. Täten se jää kirjaamatta ETK:n tilastoihin, toteaa Gockel.

Maarit Gockel huomasi keväällä 2008 käytyään läpi 103 lausunnon otoksen, että alkoholi on paljon merkityksellisempi työkyvyttömyyden aiheuttaja kuin diagnoosien perusteella pystytään päättelemään. Peräti kahdella kolmesta ensimmäistä kertaa työkyvyttömyyseläkettä hakeneista oli alkoholiongelma, mutta vain kahdella hakijoista alkoholin käyttöön liittyvä diagnoosi oli asetettu lausunnoissa toiseksi tärkeimmistä diagnooseista. Pitkäaikaistyöttömien hakemusten runsas määrä tutkimusajankohtana voi heijastua tuloksiin.

Valitusvaiheen hakemuksissa alkoholiongelma oli yleinen. Tuki- ja liikuntaelinvaivoista kärsivillä jatkohakemuksessa ongelma ilmeni 42 %:ssa hakemuksista. Mielialadiagnoosilla kuntoutustuen jatkoa hakevista lähes puolella oli lausuntojen mukaan selkeä alkoholiongelma, mutta alkoholismi puuttui suurimmalla osalla hoitavien lääkärin ilmoittamista diagnooseista. Masennus on yleinen alkoholisteilla ja alkoholin liiallinen käyttö puolestaan lisää masennusriskiä, toteaa Gockel.

Alkoholi ja kuolleisuus

Suomessa kuolee alkoholin käyttöön vuosittain noin 3000 ihmistä. Määrä on kolminkertaistunut 20 vuodessa. Alkoholi on työikäisillä naisilla ja miehillä yleisin kuolinsyy. Naisilla alkoholi nousi yleisimmäksi kuolinsyyksi vuoden 2004 alkoholiveron alennuksen jälkeen. Miehillä vuosien 2001–2003 ja 2004–2005 välillä alkoholiperäiset kuolemat lisääntyivät 16 % ja naisilla 31 %. Kuolleisuus lisääntyi eniten miehillä ikäryhmässä 55–69-vuotiaat. Työttömien kuolleisuus kasvoi miehillä 12-kertaiseksi ja naisilla 17-kertaiseksi.

Peruskuolinsyynä oli yleensä verenkiertoelinten sairaus, itsemurha tai tapaturma ja myötävaikuttavana tekijänä oli alkoholiperäinen sairaus tai alkoholimyrkytys. Alkoholiperäisiksi sairauksiksi luokiteltiin mm. alkoholiriippuvuus, alkoholipsykoosit, alkoholiperäinen kardiomyopatia, alkoholiperäinen maksa- tai haimasairaus.

Alkoholin liikakulutus ja sairastuvuus

Alkoholin liikakäyttö vaikuttaa sydämeen, suolistoon, hormonijärjestelmään ja hermostoon.

Se lisää sairauslomia, lääkärissä käyntejä ja sairaalahoitopäiviä sekä kuolleisuusriskiä.

Esimerkkinä siitä, miten tärkeää alkoholin käyttöön puuttuminen joidenkin sairauksien yhteydessä on, nostaa Gockel esille oululaisen tutkimuksen dilatoivaa kardiomyopatiaa sairastavista potilaista. Heistä 18 %:lla sairaus arvioitiin todennäköisesti alkoholin aiheuttamaksi, mutta vain 2 %:lla se ilmeni diagnoosissa. Yli puolelta aineiston potilaista alkoholinkäyttöä ei ollut lainkaan selvitetty tai sitä ei ollut ainakaan kirjattu sairauskertomuksiin. Kuitenkin alkoholin aiheuttamien sydämen vaurioiden korjaantuminen on yleistä, mikäli alkoholin käyttö loppuu. Muuten ennuste on niinkin huono, että lähes puolet potilaista kuolee viiden vuoden sisällä.

–Psyykkiset oireet ovat tavallisia alkoholin liikakäyttäjillä: masennus on yleinen alkoholisteilla, ahdistusta on noin joka viidennellä, unihäiriöitä esiintyy noin 60 %:lla, kaksisuuntaista mielialahäiriötä esiintyy enemmän kuin muulla väestöllä, itsemurhariski on kohonnut, skitsofrenia on noin kolminkertainen ja persoonallisuushäiriöt ovat tavallisia, listaa Gockel.

Hän viittaa lisäksi Käypä hoito -suosituksessa listattuihin alkoholin aiheuttamiin terveysvaikutuksiin. Alkoholin suurkulutus aiheuttaa herkästi ylipainoa, sillä esimerkiksi kaksi tuopillista olutta päivässä tuo 1,5–2 lisäkiloa kuukaudessa. Metabolisista vaikutuksista tavallisia ovat hypoglykemia paastotessa, hypertriglyseridemia ja kihti. Haimatulehduksista peräti 60–80 % aiheutuu alkoholista. Alkoholimaksasairaudet ovat yleinen ilmiö. Syövän riski lisääntyy. Suurkuluttajilla ripulitaipumus on tavallista. Epilepsiariskin nousee kymmenkertaiseksi, aivovammat ovat kolme kertaa yleisempiä, aivoverenvuotojen riski on kaksinkertainen, joka toisella on lievähkö dementia, tiamiinin puute altistaa Wernicken taudille, pikkuaivoatrofiaa on joka kolmannella ja alkoholipolyneuropatia on tavallista. Myös monet hormonihäiriöt, kuten impotenssi, kivesten surkastuminen, hedelmättömyys ja gynegomastia liittyvät alkoholin liikakäyttöön. Alkoholi pahentaa uniapneaa ja lisää yöllisiä jalkojen liikkeitä. Iho-ongelmina esiintyy punoitusta, teleangiektasioita, flushing-ilmiötä ja ekseemat ovat yleisempiä. Kardiomyopatian riski on satakertainen, eteisvärinä on 3–5 kertaa yleisempää ja kohonnutta verenpainetta on 1,6–4 kertaa enemmän. Mielenterveysongelmissa F32-diagnoosissa 10–30 %:lla on myös F10-diagnoosi ja vastaavasti F10-diagnoosissa 30–60 %:lla on F32-diagnoosi.

Käytännön huomioita

On selvää, että alkoholiasioiden puheeksiottaminen työterveyshuolloissa vaatii edelleen napakoitumista. Vastausta siihen, miksi herkästi hyssyttelemme alkoholiasioita, ei Gockelkaan osaa yksiselitteisesti antaa, mutta epäilee, että yhtenä syynä voi olla jonkinlainen moralismin välttely. Maarit Gockel katsoo, että varhainen ja rohkea alkoholiasioiden puheeksiottaminen on aina asiakkaan hyöty ja etu – se on huolenpitoa ja sillä voidaan ehkäistä sosiaalisia ongelmia ja syrjäytymistä. Hän muistuttaa, että työkyvyttömyyseläkkeet ovat keskimäärin selvästi pienempiä kuin vanhuuseläkkeet, joten myös taloudellisista syistä työssä jatkamisen edellytyksiä on hyvä tukea.

Vanhemman alkoholiongelma heijastuu nuorten oirehtimisena ja elämänhallinnanongelmina, eikä työelämäänkään kiinnittyminen ole helppoa. B-lausuntojen perusteella alkoholi-ongelma, masennus ja muut päihteet näyttävät periytyvän usein sukupolvesta toiseen huonosti pärjäävillä.

Gockel toivoo sellaisen laboratoriopeilin yleistymistä, jossa alkoholin käytön seula (GT, CDT) on mielialahäiriöpaketin osana. Nyt mainintoja näistä laboratoriokokeista näkee lausunnoissa harvoin, toteaa Gockel. Sen sijaan AUDIT mainitaan useammin, mutta siihen reagointi ja kuntoutussuunnitelma usein puuttuvat.

Erillisenä, uutena ilmiönä vakuutuslääkäri hämmästelee opioidien lisääntynyttä käyttöä työssäkäyvien kivun hoidossa silloinkin, kun se ei tuo helpotusta kipuun, eikä kivulle ole todettu syytä. Hän on myös huomannut, että potilaat tuovat esiin lausunnoissaan, että opioidien sivuvaikutukset ovat yleinen työkykyä alentava tekijä. Hämmästystä herättääkin, miksi opiaatti jää päälle, kun lääke ei auta oleellisesti.

Neuropaattisen kivun hoidon Gockel vastaavasti toteaa tehostuneen. Gockel on myös huomannut, että vakuutusyhtiön asiakkaissa on vaikeastikin päihderiippuvaisia, joiden idiopaattista kipua hoidetaan opiaatein. Hän viittaa THL:n tuoreeseen raporttiin, jonka mukaan suureen osaan huumekuolemista liittyy eri aineiden sekakäyttöä. Tutkimuksessa oli mukana runsaat 140 yliannoskuolemaa, ja niistä vajaaseen puoleen liittyi myös alkoholi. Myös rauhoittavilla lääkkeillä sekä uni- ja kipulääkkeillä on iso osuus huumekuolemissa.

Niin alkoholi- kuin muutkin riippuvuudet ovat jatkossakin osa työterveyshuoltojen arkea. Alkoholin osalta vakuutuslääkäri kannustaa muistamaan alkoholiongelman yleisyyden, puuttumaan alkoholiongelmaan varhain, huolehtimaan hoidosta ja kuntouttamaan työelämään.