Savuton Savo 2015 – päihteiden vastaisen työn menestystarina
Minulla on ollut onni ja ilo seurata läheltä yhtä viime vuosien terveyden edistämisen menestystarinoista: tupakoinnin vastaisen Savuton Savo-projektin avulla on vain parissa vuodessa saatu mm. Pohjois-Savon kaikki kunnat julistautumaan savuttomiksi työpaikoiksi, samoin kymmeniä muita isoja ja pieniä työpaikkoja, yrityksiä, kouluja ja urheiluseuroja on julistautunut savuttomiksi. Pohjois-Savon savuttomat työpaikat ja organisaatiot koskevat suoraan jo kymmeniä tuhansia työntekijöitä ja opiskelijoita. Projektin käynnistämiseen tarvittiin missio ja 2 ihmistä.
Tupakka on paha päihde. Nikotiini nousee sekunneissa päähän, ja geneettisesti riippuvuuteen alttiit, noin 20 % kaikista, voivat muodostaa riippuvuuden siihen hyvinkin nopeasti, jo parin viikon aikana. Nikotiinin riippuvuutta aiheuttava teho vertautuu kokaiiniin ja heroiiniin. Tupakointi liittyy keskimäärin huonompaan koulu- ja muuhunkin menestymiseen elämässä. Tupakka tappaa 5000–6000 suomalaista joka vuosi – selvästi enemmän kuin sydäntaudit, 15 kertaa enemmän kuin liikenne, sata kertaa enemmän kuin työtapaturmat.
Nämäkin faktat lienevät olleet taustalla, kun vuonna 2007 KYS:in sisätautien klinikan ylilääkäri Seppo Lehto ja sydänpiirin toiminnanjohtaja Tarja Ikonen anoivat STM:ltä projektirahaa Savuton Savo -hankkeen toteuttamiseen. Ohjelman tavoitteena oli vähentää tupakointia 5 prosenttiyksiköllä vuoteen 2015 mennessä, samalle tasolle tai alemmaksi kuin naapurimme Pohjois-Karjalan tuolloiset tupakointiluvut olivat. STM totesi hankkeen hyväksi ja myönsi rahaa. Tämän jälkeen Lehto ja Ikonen kokosivat ohjausryhmän projektin konkreettista suunnittelua ja jalkauttamista varten. Ohjausryhmään kuului edustajia terveyskeskuksista, apteekeista, työterveyshuollosta, KYSistä, ns. tulppahoitajista, järjestöistä ja yritysmaailmastakin.
Projektin ensimmäisenä vuonna painopiste oli toiminnan käynnistämisessä ja työikäisten tupakoinnin vähentämisessä. Projektia markkinoitiin laajemminkin, mutta iso ponnistus tehtiin yhteyksien luomisessa suoraan yritys- ja kunnanjohtajiin. Heitä lähestyttiin kirjeitse ja puhelimitse, lisäksi mm. järjestettiin seminaareja ja yhteisiä neuvotteluja. Huomiota kiinnitettiin myös apteekkien osuuteen, niiden tekemään ohjaustyöhön ja asemaan vieroitusprosessissa. Kuopion terveyskeskukseen mallinnettiin selvä tupakoinnista vieroituksen hoitopolku, pidettiin tiiviitä tilaisuuksia isojen, valikoitujen yritysten edustajille ja luotiin projektin omat verkkosivut savutonsavo.fi. Yliopiston ja THL:n yhdessä luomaa tupakasta vieroituksen kurssiohjelmaa jalkautettiin ja kehitettiin (Tehoa tupakasta vieroitukseen terveydenhuollossa, 2 op.). Kurssi on vapaavalintainen yliopiston perusopiskelijoille ja sitä järjestetään myös täydennyskoulutuksena terveydenhuollon osaajille. Mediayhteistyöhön panostettiin.
Viime vuonna painopiste siirtyi koulumaailmaan ja edellä kuvatun kaltaisia tilaisuuksia järjestettiin koulumaailman edustajille/rehtoreille. Alueen yläastelaisille järjestettiin tapahtuma Kuopion jäähallissa, jossa esiintyjinä olivat mm. Sami Kapanen ja Kristiina Brask. Oppilaitosten savuttoman kulttuurin jne. tukemiseksi tuotettiin materiaalia.
Savutonsavo.fi –sivuilla löytyy paitsi runsaasti projektissa käytettyä ja luotua materiaalia, myös lista kaikista hankkeeseen sitoutuneista, savuttomiksi työnantajiksi, järjestöiksi tai kouluiksi julistautuneista. Heitä on yhteensä jo lähes 100! Terveystieteiden yliopistona profiloitunut Kuopion yliopisto oli aikanaan suurin yksittäinen projektissa savuttomaksi julistautunut työnantaja, n. 2000 työntekijää. Välillisesti päätös koskettaa tuhansia opiskelijoita. Muiden savuttomien organisaatioiden joukossa on mm. lentoasema, useita oppilaitoksia, urheiluseuroja (mm.KalPa), järjestöjä, apteekkeja, KELA ja Työterveyslaitos, tehtaita, hotelleja, rakennusalaa jne.
Menestyksen avaimet
Miksi tämä hanke on menestynyt? Arvioin, että osin sattumaltakin useita, samaan aikaan ja samaan suuntaan vaikuttavia tekijöitä käynnistyi ja syntyi ja kehittyi positiivinen lumipalloilmiö. Projektille saatiin erinomaiset vuorovaikutustaidot ja aktiivisuuden omaava projektipäällikkö Tarja Ikonen. Ohjelman markkinointi kohdennettiin suoraan päättäjille. Käytetty työote on positiivinen: mitä hyödyt, kun lopetat? STM oli laatinut savuttoman työpaikan kriteerit ja samalla laskenut tupakoivan työntekijän aiheuttamat ylimääräiset kustannukset, lisääntyneet sairauspoissaolot ja muita haittoja: näillä luvuilla oli helppo operoida työnantajatahon kanssa. Vuonna 2009 STM julkaisi myös oppaan: Tavoitteena savuton oppilaitos, kaikille mahdollisuus savuttomaan ja turvalliseen tulevaisuuteen. Nikotiiniriippuvuuden Käypä hoito -suositus ilmestyi. Tupakasta vieroitukseen oli tullut 2 uutta lääkettä, jotka oli kehitetty nimenomaan tupakasta vieroitukseen ja joiden teho vaikutti huomattavasti aiempaa paremmalta. Työnantajatkin lähtivät korvaamaan tupakoitsijoille korvaushoitoja ja näitä lääkkeitä. Työpaikoilla etsitään jatkuvasti työn tehostamisen mahdollisuuksia – tupakoitsija on poissa työpaikaltaan kuukauden enemmän kuin tupakoimaton työtoverinsa.
Lisäksi ohjausryhmä oli moninäkökulmainen ja ideoi aktiivisesti. Paavo Lipponenkin puhui, että tavoite olisi kokonaan savuton Suomi vuoteen 2040 mennessä. Tupakkalaki uusiutui, ravintoloiden savuttomuus tuli pakolliseksi työntekijöiden suojaamiseksi.
Työterveyshuoltoa ajatellen mm. tupakan haitallisuus ja yhteisvaikutukset työpaikan altisteiden kanssa oli entistä selvemmin ymmärretty: sairauksista mm. tenniskyynärpää, kuulovauriot, selkävaivat ja masennus ovat tupakoitsijoilla noin kaksi kertaa yleisempiä kuin tupakoimattomilla. Kvartsi ja muut pölyt, asbesti, astmaa aiheuttavat ja pahentavat tekijät, melu, tärinä, kylmyys pahentavat tupakan vaikutuksia ja päinvastoin. Mielestäni tupakka on yksi tärkeimmistä yksittäisistä selvästi työkykyä alentavista tekijöistä.
Mitä olen jäänyt projektilta kaipaamaan? Olen kaivannut terveydenhuoltoalan organisaatioiden mukaantuloa vielä nykyistäkin laajemmin. Minusta olisi oman uskottavuutemme kannalta keskeistä, että KAIKKI ja koko Suomen terveydenhuollon organisaatiot tekisivät savuttomuuspäätöksen (milloin esim. STM ja STLY julistautuvat savuttomiksi?), mutta yllättävänkin nihkeätä suhtautuminen asiaan välillä on ollut. Laadin pari vuotta sitten tuolloiselle työnantajalleni ehdotuksen liittymisestä savuttomuusprojektiin yksittäisinä työyksikköinä, alueena tai valtakunnallisesti. Kyseessä oli iso lääkäriasemaketju, joka markkinoi omia savuttomuushoitojaan työntekijöille ja yrityksille. Vastaus oli, että ihan kiva ajatus, mutta ei haluta lähteä mukaan, kun se on niin hankalaa... Suutarin lasten kengät repsottavat pahasti!
Kaipaisin yritysmaailmasta muutamia miehisen maailman yrityksiä malliksi mukaan, esim. poliisi, palo- ja pelastuslaitos, rakennusala… Ehkä eniten kaipaisin sitä, että savuttomuuden positiivinen vyöry saataisiin aikaan kaikissa kouluissa, erityisesti yläasteikäisten nuorten ja ammattikoululaisten parissa: mitä aiemmin tupakointi saadaan loppumaan tai ehkäistyä, sen parempi kaikille. Nykyinen monen koulun ilmiö, ettei olla huomaavinaan juuri koulun tontin ulkopuolella tupakoivia nuoria, on suoranaista tupakointiin yllyttämistä!
Mitä olen projektilta saanut? Olen saanut uskoa hyvien asioiden edistämisen mahdollisuuksiin eli hyvin suunniteltujen ja kohdennettujen terveyden edistämishankkeiden onnistumiseen. Olen saanut myös uskoa moniammatillisen ja moninäköalaisen toiminnan voimaan. Olen saanut uskoa siihen, että yksikin päättäväinen ihminen voi vaikuttaa.
jarmo.heikkinen@fimnet.fi