Rahapelaamisen häiriöt ja muut toiminnalliset riippuvuudet työkyvyn ja terveyden uhkina

Mitä ja kuinka yleisiä rahapelaamisen häiriöt ja muut toiminnalliset riippuvuudet ovat?

Rahapelaamisen häiriöillä tarkoitetaan lievemmässä muodossa ongelmapelaamista ja vakavammassa muodossa patologista pelaamista. Patologisen pelaamisen diagnoosi DSM IV – tautiluokituksessa edellyttää viiden kriteerin täyttymistä kymmenestä. Näistä viisi ovat samankaltaisia päihderiippuvuuksien kriteerien kanssa (Taulukko « Tautiluokitusten kriteerit vakavalle rahapelaamisen häiriölle.»1). ICD 10 – tautiluokituksessa käytetään luokkaa pelihimo (Taulukko «Rahapelaamisen jatkumo pelaamattomuudesta vakavaan rahapelaamisen häiriöön.»2). Keskeistä rahapelaamisen vakavassa häiriössä on pakonomainen toiminnan jatkaminen vielä silloin, kun pelaamisesta on koitunut ilmeisiä kielteisiä seurauksia.

Rahapelaamista kartoitetaan väestötutkimuksissa useimmiten kysymyssarjoilla (testeillä), joiden sisältönä ovat henkilön rahapelaamisen kokemukset ja pelaamiseen liittyneet kielteiset seuraukset. Suomessa tehdyissä väestökyselyissä on käytetty maailmalla laajimmin käytössä olevaa South Oaks Gambling Screen –kysymyssarjaa (Taulukko « Rahapelaamisen ongelmien seulontavälineitä.»3).

Esiintyvyystutkimuksissa luokitetaan tavallisesti ongelmallisesti pelaaviksi henkilöt, jotka saavat 3-4 pistettä edellä mainitussa SOGS-testissä. Vähintään viisi pistettä saaneet henkilöt luokittuvat mahdollisesti patologisiksi pelaajiksi. Yhden testin avulla ei voida diagnosoida henkilöitä mihinkään tautiluokituksen luokkaan, jollainen patologinen pelaaminen on. Tästä syystä on syytä puhua mahdollisesta rahapelaamisen vakavasta häiriöstä, kun asiaa tutkitaan vain seulontatestillä.

Ongelmapelaamista voidaan käyttää yleisterminä, kun puhutaan rahapelaamisen häiriöistä. Tällöin ongelmapelaaminen kattaa sekä lievemmät että vaikeammat rahapelaamisen häiriöt ja tarkoittaa sellaista rahapelaamista, josta koituu kielteisiä seurauksia pelaajalle itselleen, muille hänen lähipiirissään tai laajemmalle yhteisölle.

Suomessa tällä hetkellä vähintään noin 3 % aikuisväestöstä (130 000 ihmistä) kärsii rahapelaamisesta aiheutuneista kielteisistä seurauksista eli saa SOGS-kyselyssä vähintään kolme pistettä. Kun otetaan huomioon lähipiirille seuraavat haitat ja stressi, ongelmapelaamisesta kärsivien osuus väestössä kasvaa vähintään kymmeneen prosenttiin. Ongelman laajuus ja tieto siitä, että rahapelaamiseen ongelmiin on olemassa sekä tehokkaita yksilötason väliintuloja että yhteisöllisiä taloudellisen ja poliittisen säätelyn keinoja, tekevät rahapelaamisen ongelmista kansanterveydellisen kysymyksen.

Suomessa on kannettu erityistä huolta nuorten miesten eli alle 25 -vuotiaiden nettirahapelaamisesta. Huolenaihe on varmaan aiheellinen, mutta on syytä muistaa että rahapelaaminen on yleistä Suomessa kaikissa ikäluokissa. Väestökyselyn mukaan työikäisistä miehistä noin 12 % ja naisista 4 % pelasi jotain rahapeliä vähintään kolmena päivänä viikossa viimeksi kuluneen kuukauden aikana. Miesten kohdalla ei näin tiheässä pelaamisessa ollut ikäryhmittäisiä eroja. Sen sijaan naisilla tihein pelaaminen oli yleisintä 45–64-vuotiailla. Yleisesti noin kolme neljästä suomalaisesta pelaa vuosittain vähintään kerran jotain rahapeliä.

Patologinen pelaaminen (DSM IV) ja pelihimo (ICD 10) ovat ainoat toiminnalliset riippuvuudet, jotka nykyisin mainitaan tautiluokituksissa erillisenä luokkana. Uusi DSM V - tautiluokitus tuo mahdollisesti muutoksen tähän tilanteeseen. Nykytilanteessa muiden toiminnallisten riippuvuuksien, myös Internetin riippuvuuskäytön, tieteellinen tutkimus on rahapelaamisen ja ongelmapelaamisen tutkimukseen vertautuen vähäistä.

Internet-riippuvuus on vaikea käsite: tarkoitetaanko riippuvuutta tietystä välineestä vai niitä toimintoja, joita ko. välineen avulla on mahdollista tehdä eli esimerkiksi pelata nettipokeria tai tietokonepelejä tai vierailla pornosivuilla? Päihdelinkin sivulta löytyy suomennos Kimberley S. Youngin kehittämästä nettiriippuvuustestistä (http://www.paihdelinkki.fi/testaa/netinkaytto). Toistaiseksi ei kuitenkaan ole pätevää aineistoa siitä, kuinka yleistä nettiriippuvuus Suomessa on.

Erilaisissa behavioraalisissa addiktioissa on kyse henkilön huonosti hallitsemasta, pakonomaisesta toiminnosta, josta on kielteisiä seurauksia hänelle itselleen ja lähipiirille. Erilaisten addiktioiden taustalla voidaan havaita samankaltaisia neurobiologisia ja psykologisia tekijöitä kuten esimerkiksi aivojen dopamiinin pitoisuus ja psyykkisen itsesäätelyn ongelmat. Riippuvuusongelmien käytännön hoitotyössä polttopisteessä on asiakas tai potilas ja hänen psyykkinen ja sosiaalinen kokemuksensa, hätänsä ja avuntarpeensa. Tästä näkökulmasta riippuvuuksien jaottelu erilaisten aineiden tai toimintojen mukaan mahdollisesti hyvinkin hienojakoisiin "erityisaddiktioihin" ja niihin liittyviin erityisiin hoitoihin ei välttämättä aina ole tarkoituksenmukaista.

Esimerkiksi rahapelaamisen häiriöihin voi kuulua erilaisia psyykkisiä tai psykiatrisia erityispiirteitä kuin vaikkapa pakonomaiseen ostamiseen, mutta yksilötasolla ratkaisemattomiin ongelmiin liittyvä kärsimys tulee esille myös yleisinä oireina eli esimerkiksi erilaisina ahdistus- ja masennustiloina. Erilaisten toiminnallisten riippuvuuksien kielteiset sosiaaliset seuraukset ovat myös usein samankaltaisia: ajan ja rahan menetys, riidat läheisten kanssa, mahdollisesti rikollisuus ja työpaikkojen menetykset.

Vaikka yleiskuva erilaisissa addiktioissa on usein samankaltainen eli alun perin mielihyvää tuottavasta toiminnasta tai aineesta on muodostunut este täysipainoiselle ja terveelle elämälle, on toki myös selvää, että itse addiktion kohteellakin on merkitystä. Esimerkiksi rahapelaamisen häiriö voi kehittyä "puhtaasti" behavioraalisesti, vain runsaan pelaamisen seurauksena. Muita reittejä voivat olla esimerkiksi biologinen alttius tai pelaaminen psyykkisenä selviytymiskeinona. Joka tapauksessa, silloin kun kyse on toiminnallisista riippuvuuksista, itse kyseiseen käyttäytymiseen puuttuminen on myönteisen muutoksen kannalta olennaista. Käytännön potilastyössä ei kuitenkaan tarvita kaikkien erilaisten riippuvuuksien erityisosaamista; puheeksi otto ja lyhyet väliintulot onnistuvat muutenkin.

Toiminnalliset riippuvuudet terveysongelmina

Toiminnallisiin riippuvuuksiin kuten rahapelaamisen häiriöihin tai addiktiiviseen Internetin käyttöön ei kuulu jonkin ulkoisen, somaattiselle terveydelle isommissa määrissä hyvin haitallisen aineen kuten alkoholin saattaminen elimistöön. Rahapeli- tai Internet-riippuvuudet eivät välttämättä suoraan (kausaalisesti) aiheuta sairaustiloja tai lisää ennenaikaista kuolleisuutta samalla tavalla kuin esimerkiksi alkoholin suurkulutus. Sen sijaan psykologinen, riippuvuushäiriöksi kehittynyt "rakkaussuhde" johonkin jatkuvasti toistettavaan toimintaan kuten rahapelaamiseen tai Internetin seksisivujen käyttöön, voi olla tiettynä ajan hetkenä hyvin voimakas henkilön voimavaroja sitova "vankila", joka voi lyhyessä ajassa olennaisesti heikentää psyykkistä, sosiaalista ja taloudellista selviytymistä.

Koska ihminen on kokonaisuus, vaikeudet yhdellä elämän alueella heijastuvat toiselle; esimerkiksi rahapelaamisen ongelmat heikentävät myös somaattista terveyttä. Työ- ja toimintakyvyn kannalta rahapelaamisen häiriöiden ja muiden toiminnallisten riippuvuuksien vaikutukset muistuttavat päihderiippuvuuksien vaikutuksia: työstä poissaolot, työajan käyttö muuhun kuin työntekoon, ärtyisyys ja keskittymisen ongelmat, yleisesti heikompi kognitiivinen suoriutuminen.

Rahapelaamisen häiriöistä kärsivillä on muuta väestöä yleisemmin muita psykiatrisia häiriöitä ja päihderiippuvuuksia. Monet väestötason tutkimukset osoittavat, että terveysriskien ottaminen voi kasautua epäterveelliseksi elämäntyyliksi, jossa yhdistyy tupakointi, alkoholin suurkulutus ja ongelmapelaaminen. Terveysriskien moninkertaistuminen näkyi myös suomalaisessa työikäisen väestön kyselyaineistossa (Aikuisväestön terveyskäyttäminen -kysely 2008, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos): tiheään eli vähintään kolmena päivässä viikossa jotain rahapeliä pelanneet henkilöt tupakoivat päivittäin tai kuuluivat eniten alkoholia kuluttavaan kymmenykseen kaksi kertaa todennäköisemmin kuin muu väestö.

Ongelmapelaamisen tunnistaminen, arviointi ja lyhytneuvonta

Ongelmapelaamisen ja muiden toiminnallisten riippuvuuksien kohtaamista potilastyössä vaikeuttaa näihin ongelmiin liittyvä voimakas häpeä ja syyllisyys, jotka johtavat ongelmien salaamiseen. Avun ja hoidon hakeminen rahapelaamisen häiriöihin on vähäistä: arvioiden mukaan noin joka kymmenes tietyn hetken ongelmapelaajista hakee apua. Toisaalta rahapelaamisen häiriöt ovat mahdollisesti vähemmän pysyviä kuin esimerkiksi päihdehäiriöt. Omaehtoisen toipumisen suuri osuus ei poista tarvetta väliintuloille vaan osaltaan lisää perusteluja kehittää sosiaali- ja terveyspalveluihin lyhyiden ja kevyiden väliintulojen tapoja. Lyhytneuvonta ja motivoiva haastattelu ovat osoittautuneet ainakin rahapelaamisen häiriöissä toimiviksi keinoiksi edistää toipumista.

Potilaan motivaation ohella keskeistä on hoitotyötä tekevän, esimerkiksi lääkärin, motivaatio. Miksi esimerkiksi rahapelaamisen asioista tulisi keskustella lääkärin vastaanotolla? Eikö siihen tarvita erityisesti koulutettu työntekijä, joka tuntee nimenomaisesti ongelmapelaamisen maailmaa?

Tarkempi rahapelaamisen häiriöstä tai muusta toiminnallisesta riippuvuudesta kärsivän potilaan arviointi ja hoito tulee tapahtua muualla kuin lääkärin vastaanotolla, mutta lääkäri voi olla avainasemassa ohjaamassa henkilöä muuhun neuvontaan tai hoitoon. Ongelmapelaamisen kohdalla on mahdollista myös toteuttaa alkoholin riskikulutuksen lyhytneuvontaan vertautuva lyhyt väliintulo. Tähän voi kuulua seulontatestin esittäminen (Taulukko « Rahapelaamisen ongelmien seulontavälineitä.»3) ja muutamia kysymyksiä pelaamiskäyttäytymisestä. Testin tulos palautetaan potilaalle ja testin kysymyksistä keskustellaan ja annetaan neuvoja ja mahdollisesti ohjataan muuhun palveluun. Yksinkertaisina neuvoina voivat olla esimerkiksi: pelattavaa rahamäärää voi ennalta rajoittaa, pelaamiseen käytettävää aikaa ja pelipäiviä voi vähentää, pelaamista ei tule nähdä rahan ansaitsemisen tapana ja on monia muita tapoja viettää aikaa kuin pelata. Tällaisen lyhytneuvonnan toteuttamiseen ei tarvita mitään erityiskoulutusta.

Lääkärin motivaatio auttamiseen voi tulla esimerkiksi tässä kirjoituksessa sivutuista asioista:

• ongelmapelaaminen on kansanterveydellinen huolenaihe ja sen esiintyvyys mahdollisesti kasvaa rahapelitarjonnan jatkuvasti lisääntyessä,
• ongelmapelaaminen liittyy stressioireisiin, ahdistuneisuuteen ja masennukseen, jotka heikentävät työ- ja toimintakykyä,
• ongelmapelaaminen liittyy usein muuhun psykiatriseen oireiluun ja päihderiippuvuuksiin (mm. nikotiiniriippuvuus)
• ongelmapelaaminen aiheuttaa taloudellisia vaikeuksia pelaajalle ja hänen läheiselleen ja rasittaa kansantaloutta heikentyneenä työkykyisyytenä ja yhdistyessään rikoksiin.

Toistaiseksi Suomessa ongelmapelaamisen ja muiden toiminnallisten riippuvuuksien hoitopalveluja ovat tarjonneet lähinnä A-klinikat ja muutamat muut hoitopaikat. Valtakunnallisesti ongelmapelaajia ja heidän läheisiään palvelee puhelinpalvelu Peluuri (www.peluuri.fi). Tämän vuoden kevään aikana pääkaupunkiseudulla aloittaa toimintansa valtion, kuntien ja järjestöjen yhteistyönä Peliklinikka, joka tarjoaa laaja-alaisesti erilaisia palveluja rahapelaamisen ongelmissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Pelihaitat – sivustolta (www.thl.fi/pelihaitat) löytää ajantasaista tietoa rahapelaamisesta ja ongelmapelaamisesta Suomessa.