Miten selvitän potilaan sisäilmaongelmiin liittyvien oireiden syyn?

Sisäilmastokysely

Jos työterveyshuollon tietoon tulee samasta työpaikasta useampia oireilijoita, jotka epäilevät oireidensa johtuvan työpaikan sisäilmasta, voidaan yli 20 hengen työpaikoilla käyttää selvityksen apuna Työterveyslaitoksen sisäilmakyselyä (http://www.ttl.fi /sisailmastokysely). Näiltä internet-sivuilta löytyvät ohjeet kyselyn käynnistämiseksi sekä lomakkeiden täyttö- ja tulkintaohjeet. Kysely on tarkoitettu käytettäväksi lähinnä toimistomaisissa työympäristöissä, joissa ei esiinny tuotannollisia epäpuhtauksia. Pienemmillä työpaikoilla voidaan työntekijät haastatella. Jos kysely on jaettu rakennusosa- tai kerroskohtaisesti (N >20 / tarkasteltava ryhmä), voi olla mahdollista paikantaa ongelma tiettyyn osaan rakennusta, mikä helpottaa jatkoselvityksiä. Oireprofiili voi antaa viitettä ongelman mahdollisesta aiheuttajasta ja sitä kautta suunnata teknisiä selvityksiä. Kysely voidaan uusia tehtyjen korjaustoimenpiteiden jälkeen ja näin arvioida korjaustoimenpiteiden vaikuttavuutta.

Suunnattu työpaikkaselvitys

Jos tutkimuksiin hakeutuneen henkilön työpaikalle ei ole tehty työpaikkakäyntiä, jossa olisi selvitetty sisäilmasto-ongelmia, tulisi tämä tehdä alkuselvitysten jälkeen tietojen hankkimiseksi työympäristön tilanteesta.

Ennen työpaikkakäyntiä kannattaa olla yhteydessä työpaikan yhteistyötahoihin ja pyytää heiltä lisätietoja epäillystä ongelmasta. Luonnollisia yhteistyötahoja ovat työnantaja, rakennuksen omistaja, kiinteistön hoidosta vastaavat henkilöt, työsuojeluhenkilöstö sekä työntekijät tai heidän edustajansa. Kiinteistön osalta tulisi selvittää rakennukseen tehdyt aiemmat peruskorjaukset sekä mahdolliset aiemmat sisäilma- tai kosteusvaurio-ongelmat ja niiden suhteen tehdyt korjaustoimenpiteet. Rakennusvuosi, rakennusmateriaalit ja rakennustapa voivat antaa viitteitä tyyppiongelmista. Ilmanvaihtojärjestelmän toteutustapa tulisi kysyä, koska sillä on suuri merkitys epäpuhtauksien kulkeutumiseen rakenteista sisäilmaan. Painovoimaisissa tai koneellisella poistoilmanvaihdolla varustetuissa rakennuksissa korvausilma tulee yleensä vuotoilmana rakenteiden, kuilujen tai hormien kautta kuljettaen samalla epäpuhtauksia sisäilmaan.

Yhteistyötahojen osallistuminen työpaikkakäynnille luo mahdollisuuden vuoropuheluun ja työpaikkakäynnillä esille tulevien ongelmien selvittämiseen. Työterveyshuolto on useimmiten taho, jonka aloitteesta työnantaja kutsuu eri toimijat ongelmatilanteessa kokoon.

Työterveyshuolto voi käyttää työpaikkakäynnillä tutkimusmenetelminä haastatteluja sekä aistinvaraista havainnointia. Lisäksi voidaan tehdä yksinkertaisia tarkistusmittauksia: lämpötilan mittauksia ja merkkisavututkimuksia alipaineisuuden tai vetohaitan toteamiseksi. Käynnillä tulisi muodostaa alustava käsitys siitä, onko perusteltua syytä epäillä sisäilmastoon liittyvää ongelmaa.

Jos kyseessä arvioidaan olevan laajamittainen tai muuten vaikea sisäilmaongelma, kannattaa esittää työpaikalle moniammatillisen sisäilmaryhmän perustamista, jossa myös henkilöstö on edustettuna. Työterveyslaitos on julkaissut 2006 oppaan "Sisäilman hyväksi. Toimintamalli vaikeiden sisäilmaongelmien ratkaisuun", jossa on kuvattu sisäilmaryhmän toimintaa.

Työpaikkaselvityksessä voidaan käyttää kosteusvauriota kartoittavia seulontakysymyksiä, joita on kuvattu kuvassa «Kosteusvaurioon viittaavia tekijöitä (STM selvityk»3. Jos tässä seulonnassa ei tule yhtään kyllä-vastausta, kosteusvaurio on epätodennäköinen. Kuitenkin lisäselvitykset voivat olla paikallaan, jos rakennuksessa on kuva «Kosteusvaurioille altistavia tekijöitä rakennukses»4 kuvaamia riskirakenteita.

Kuva 3. Kosteusvaurioon viittaavia tekijöitä (STM selvityksiä 2009:18) .

Kuva 4. Kosteusvaurioille altistavia tekijöitä rakennuksessa, jotka edellyttävät lisäselvitysten tekemistä kohteessa (STM selvityksiä 2009:18)

Mikäli työpaikkaselvityksessä epäillään todennäköistä kosteusvauriota, tulee työpaikan käynnistää tarkemmat rakennustekniset tutkimukset epäillyn kosteusvaurion syyn ja laajuuden selvittämiseksi.

Jos mikään tekijä ei viittaa kosteusvaurioon, mutta sisäilmaoireita kuitenkin esiintyy, on syytä käynnistää vaiheittain etenevä sisäilmastoselvitys yhdessä työpaikan kanssa. Tässä tarvitaan alkuselvitysten jälkeen muiden asiantuntijoiden apua. Yleisimpiä syyn selvittämiseksi tehtäviä tutkimuksia on kuvattu kuvassa «Esimerkkejä sisäilmastoselvityksessä tarvittavista»5.

Löydösten terveydellisen merkityksen arviointi

Työpaikkaselvityksen perusteella tehtävä työpaikan sisäilmaongelman terveydellisen merkityksen arviointi kuuluu työterveyshuollon vastuulle. Arvioinnin pohjana ovat tehdyt luotettavat rakennus- ja ilmanvaihtotekniset selvitykset, joissa on selvitetty sisäilmaongelman aiheuttaja.

Kosteusvauriossa tulee arvioida vaurion ja mikrobikasvuston laajuus, mikrobikasvuston haitallisuus ja ilmanvaihdon toiminta. Kun nämä tiedot yhdistetään tietoon jo esiin tulleista tai arvioiduista terveyshaitoista, voidaan arvioida altistumisen työntekijöille aiheuttaman riskin suuruutta ja tarvittavien toimenpiteiden kiireellisyyttä.

Muut sisäilmaongelmat voivat aiheuttaa yleis- ja ärsytysoireita, jotka voivat olla voimakkaitakin ja aiheuttaa ohimenevää työkyvyttömyyttä. Nämä tekijät voivat myös pahentaa jo olemassa olevan hengityselinsairauden oireita.

Sisäympäristöä tulisi aina tarkastella kokonaisuutena, jossa huomioidaan samanaikaisesti sisäympäristötekijät, koettu sisäympäristö sekä toimintatavat rakennuksen ylläpidossa, sisäympäristöongelmien tunnistamisessa ja hallinnassa. Nämä osa-alueet tulee huomioida työpaikkakohtaisesti myös johtopäätöksissä, ongelman määrittelyssä, riskinarvioinnissa ja toimenpiteissä.

Kuva 5. Esimerkkejä sisäilmastoselvityksessä tarvittavista pääosin asiantuntijoiden käyttämistä tutkimusmenetelmistä

Miten käytäntöjä voisi kehittää

Jos vastaanotolle tulleella työntekijällä todetaan perusteltu epäily sisäilmaongelmista johtuvasta työperäisestä sairaudesta, on syytä selvittää onko tutkittavan työpaikalla todettu kosteus- ja homevaurio. Perusteltu kosteus- ja homevaurioon liittyvä ammattitautiepäily tulee lähettää tarvittaviin jatkotutkimuksiin työlääketieteen poliklinikalle tai paikallisten hoitoketjujen mukaisesti keuhko- tai korvasairauksien poliklinikalle. Muiden, todettujen sisäilmastotekijöiden aiheuttamia oireita tai sairauksien pahenemisia voidaan hoitaa ilman ammattitautitutkimuksia.

Ammattitautiepäilylähetteestä tulisi käydä ilmi potilaan sairaus- ja työnantajatiedot, työanamneesi, työhön ja vapaa-aikaan liittyvä altistuminen sekä tehdyt tutkimukset (ammattiastmaepäilyissä PEF-työpaikkaseuranta on erityisen tärkeä). Rakennuksen sisäilmaongelmaan liittyvät tiedot ovat erityisen tärkeitä arvioitaessa altistumisen määrää ja laatua kosteusvauriomikrobeille ja muille tekijöille. Lähetteen liitteeksi tarvitaan tästä syystä kopio mahdollisesti tehdyn sisäilmastokyselyn vastauksesta, työpaikkaselvityksestä, tehdyistä työpaikan rakennus- ja iv-teknisistä selvityksistä ja työhygieenisistä mittauksista (jos niitä on tehty) lausuntoineen.

Sähköiseen potilastietojärjestelmään on mahdollista rakentaa seurantajärjestelmä, joka mahdollistaa sisäilmasto-ongelmiin liittyvien vastaanottokäyntien ja yhteydenottojen lukumäärän seurannan. Jos tällaista järjestelmää ei ole, sisäilmasto-ongelmiin viittaavien tekijöiden seuranta jää paljolti lääkäreiden ja hoitajien henkilökohtaisten kokemusten ja oman seurannan varaan.

Kuvassa «Tyypillisiä sisäilmaongelman aiheuttamia oireita, »2 esitetyt aistimusten, oireiden ja sairauksien yhteydet sisäilmasto-ongelmiin perustuvat tämän artikkelin kirjoittajien kokemuksiin sisäilmakyselyjen pohjalta. Tieteellinen näyttö oireiden ja sairauksien yhteydestä sisäilmasto-ongelmiin on rajoitetumpaa.

Monet oireet voivat olla yhteydessä työpaikan sisäilmastoon. Perusteellisilla ja objektiivisilla tutkimuksilla työterveyshuolto pyrkii tarvittaessa yhdessä ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa selvittämään, onko työpaikalla sisäilmasto-ongelmaa ja mikä on ongelman aiheuttaja. Yhtä tärkeää kuin vaurion toteaminen ja sen korjaaminen, on myös tieto, ettei ongelmaa ole. Tällöin turhilta uskomuksilta ja huhuilta saadaan leikatuksi siivet ja toivottavasti ehkäistyksi laajamittaisempi työntekijöiden oireilu, kunhan viestinnästä huolehditaan asianmukaisesti.