Ulrich Ellenbogin tutkielma ohjeistukseksi kultasepille vuodelta 1473 – ensimmäinen tunnettu työhygieeninen kirjoitus
Moni tuntee lääketieteen historiasta 500 vuotta sitten eläneen kollega Paracelsuksen, ja ehkä harvempi tietää hänen aikalaisensa kollega Georgius Acrigolan. Harva lienee kuullut kollega Ulrich Ellenbogista ja hänen työhygieenisestä tutkielmastaan "Von den giftigen besen Tempffen und Reuchen" vuodelta 1473, joka on hiljattain suomennettu.
Metalleihin liittyviä sairauksia – morbi metallici – käsittelevän kirjallisuuden historia on pitkä. Professori Franz Koelschin mukaan antiikin ajan auktoreista Hippokrates, Galenos ja Plinius kirjoittivat lyijyn, Plinius, Dioskorides, Galenos ja Oribasius elohopean ja Theophrastus, Aristoteles, Galenos, Dioskorides ja Livius hään (hiilimonoksidi) vaarallisuudesta tai myrkyllisistä ominaisuuksista.
Renessanssin aikana yleisen taloudellisen toimeliaisuuden lisääntyminen vaati yhä enemmän pääomia, minkä seurauksena Keski-Eurooppaan perustettiin lisää hopea- ja kultakaivoksia. Seurauksena tästä kehityksestä oli, että myös lääketieteellistä kirjallisuutta kaivostyöntekijöiden terveydestä alkoi ilmestyä. Lääkäri Georgius Agricolan (1494-1555) vuonna 1556 julkaisema teos "De re metallica" käsitteli myös kaivostyöntekijöiden sairauksia, vaikka kirjan pääpaino olikin kaivosteollisuudessa. Kymmenkunta vuotta myöhemmin ilmestyi lääkäri Paracelsuksen (Theophrastus von Hohenheim, 1493-1541) monografia "Von der Bergsucht und anderen Bergkrankenheiten", joka käsitteli yksinomaan kaivostyöläisten ja sulattamotyöntekijöiden sairauksia. Kolmiosaisen kirjan ensimmäinen osa käsitteli kaivostyöntekijöiden sairauksia, erityisesti keuhkosairauksia, toinen sulattamotyöntekijöiden ja metallinvalmistajien sairauksia ja kolmas elohopean aiheuttamia sairauksia. Sairauksien osalta Paracelsus käsitteli niiden etiologiaa, patogeneesiä, diagnoosia, hoitoa ja ennaltaehkäisyä.
Edellä mainittuja teoksia edelsi Ulrich Ellenbogin kirjanen "Von den giftigen besen Tempffen und Reuchen" vuodelta 1473. Tutkielma oli tarkoitettu käytännön ohjeistukseksi augsburgilaisille kultasepille. Se käsitteli metallien, erityisesti kullan valmistamisen terveysvaaroja sekä niiden hoitoa ja suojautumista. Teosta pidetään nykyisin ensimmäisenä työhygieenisenä kirjoituksena lääketieteellisessä kirjallisuudessa.
Valtaosa eri ammattien sairauksien työperäisyyden siihenastisesta tietämyksestä tiivistyi sittemmin Bernardino Ramazzinin vuonna 1700 (laajennettu laitos v.1713) julkaisemassa teoksessa "De morbis artificum diatriba". Ramazzinia onkin pidetty työlääketieteen isänä. Vaikka hän teoksessaan siteeraa runsaasti aiempaa lääketieteellistä kirjallisuutta - Ramazzini mainitsee kirjassaan sekä Agricolan että Paracelsuksen - niin Ulrich Ellenbogia ja tämän kahdeksansivuista kirjasta hän ei mainitse.
Kuka Ulrich Ellenbog oli?
Ulrich Ellenbogin on arvioitu syntyneen 1430-luvulla, mutta hänen tarkka syntymäajankohtansa ei ole tiedossa. Syntymäpaikka oli pieni Feldkirchin kaupunki, joka sijaitsee nykyisen Itävallan alueella. Ellenbog opiskeli Wienissä, Heidelbergissa ja Paviassa valmistuen viimeksi mainitusta yliopistosta vuonna 1459 lääketieteen tohtoriksi. Opintojensa jälkeen hän palasi kotikaupunkiinsa, mutta sai myöhemmin vuonna 1470 virallisen toimen Augsburgin katedraalin lääkärinä. 1480-luvulla hänet valittiin Memmingenin kaupunginlääkäriksi. Ellenbog kuoli vuonna 1499, ja hänet on haudattu Memmingeniin.
Ellenbogin 11 lapsesta neljä kuoli lapsena, neljä poikaa ja kolme tytärtä saavutti aikuisiän. Tunnetuin lapsista oli humanisti Nikolaus Ellenbog (k. 1547), joka toimi Ottenbeuren benidiktiiniläisluostarissa ja oli kirjeenvaihdossa mm. Erasmus Rotterdamilaisen kanssa. Nikolauksen kirjoitusten perusteella Ulrich oli syvästi uskonnollinen mies, jolle kirjat merkitsivät paljon, mitä ominaisuutta Nikolaus on kuvannut ilmauksella "vir perpetuae lectionis". Ulrich Ellenbogin kotikirjastoon (joka ei ole säilynyt yhtenäisenä) kuuluvia lääketieteellisiä teoksia olivat Mesuen "Antidotarium", Wilhelm de Varignanan "Opera medica", Antonius Guineriuksen "Practica", Avenzoarin "Alteïsir" ja Petrus de Argellatan "Libri sex Chirurgiae".
Friedrich Zoepflin mukaan Ulrich Ellenbogin omista kirjoituksista neljä tunnetaan ainoastaan käsikirjoituksina. Niistä yksi, vuonna 1470 kirjoitettu "Consilium de venenis", käsittelee myrkytysten hoitoa. Kolmen painetun teoksen ryhmässä on nyt suomennetun tutkielman lisäksi kaksi ruttoa käsittelevää teosta, joista toinen "Ordnung – wider die gifftigen anrur der pestilenztlichen prechen" on painettu 1494 ja joista toista saman vuonna ilmestynyttä ei varmuudella pidetä Ellenbogin kirjoittamana. Lisäksi hänen nimiinsä on liitetty viisi teosta, jotka ovat kadonneet.
Ulrich Ellenbogin tutkielma
Ellenbogin tutkielma "Von den giftigen besen Tempffen und Reuchen" on kirjoitettu vuonna 1473 Augsburgissa, mutta painettu vasta 1524 Melchior Rammingerin toimesta Augsburgissa.
Tutkielmassaan Ellenbog kuvaa ensin hään (hiilimonoksidin) myrkytysvaikutuksia: päänsärkyä, näköhäiriöitä, tajuttomuutta ja lamautuneisuutta. Suljetuissa tiloissa hän suosittelee ikkunan auki pitämistä sekä lisäksi suojaksi suitsukkeiden käyttöä tai viinin roiskuttamista hiillokseen. Sitten hän käsittelee lyijyn, elohopean ja muiden metallien myrkyllisyyttä. Työntekijöiden tulee varoa niiden höyryjä ja kääntää kasvonsa niistä poispäin ja pitää suunsa kiinni. Lääkkeellisinä aineina tuodaan esiin mm. myski ja katajanmarjat. Lopuksi Ellenbog käsittelee salpietarihapon (typpihapon), antimonin ja kupariasetaattien (verdigris) höyryjä, joita vastaan pitää suojautua kuten elohopean ja lyijyn osalta. Hoitokeinoina mainitaan valkosipulin ja viinin nauttiminen.
Ellenbogin tutkielma on hiljan suomennettu. Suomennos perustuu vuonna 1927 uudelleenpainettuun saksankieliseen versioon. Suomennoksen ovat tehneet LT, työterveyshuollon erikoislääkäri Beatrix Redemann ja allekirjoittanut, joka on laatinut myös johdannon, lyhyen elämäkerran ja selityksiä. Suomennos on julkaistu Suomen Lääketieteen Historian Seuran vuosikirja Hippokrateksessa vuodelta 2009. Vuosikirjaa voi tilata hintaan 25 euroa + postikulut osoitteesta www.tiedekirja.fi.
Työlääketieteen dosentti ja erikoislääkäri
Helsingin yliopisto, Hjelt-instituutti
timo.hannu@helsinki.fi
Kirjallisuutta
- Agricola G. De re metallica. New York: Dover Publications Inc, 1950
- Ellenbog U. Von den giftigen besen Tempffen und Reuchen. München: Verlag der Münchener Drucke, 1927
- Gochfeld M. Chronologic history of occupational medicine. J Occup Environ Med 2005;47: 96-114
- Paracelsus. On the Miner's Sickness and other Miner's Diseases. Kirjassa: Sigerist HE, toim. Four Treatises of Paracelsus. Baltimore: Johns Hopkins Press, 1941
- Ramazzinini B. Diseases of Workers. Chicago: University of Chicago Press, 1940