Työterveyslääkäri

Ikääntyvien työntekijöiden vahvuudet - Ihmiseksi kasvaminen kestää koko elämän

Työterveyslääkäri
2010;28(2):104-106
Matti Ylikoski

Työterveyshuollon erikoislääkärikuulustelu 5.2.2010

  1. Turvalliset työolot raskauden aikana (luettelo)
  2. Käypä hoito - ohje tupakoinnin vieroitukseen (luettelo keskeisimmistä tehtävistä)
  3. Mitkä asiat ovat tärkeimpiä, kun arvioit työpisteen ergonomiaa?
  4. Ikääntyvien työntekijöiden vahvuudet työelämässä
  5. HTP-arvojen merkitys työpaikan terveysriskien arvioinnissa
  6. Mistä tunnistaa hyvän epidemiologisen tutkimuksen eli mitä asioita tulisi hyvälaatuisessa tutkimuksessa kuvata seuraavista kolmesta aihepiiristä? a) tutkimusasetelma ja –aineisto b) altisteen ja terveyteen liittyvien tietojen mittaamiseen ja aineiston käsittelyyn liittyvät menetelmät c) tulosten tulkinta

Luottamus elämään saa perustansa jo lapsena ja toisen ihmisen varassa. Näin syntyy pohja itsetunnolle. Oma-aloitteisuuden siemen luodaan uhmaiässä. Murrosikään liittyy kyky pitää kiinni periaatteista, tärkeistä arvoista ja itsenäisyydestä. Kaikki tämä on edellyttänyt suotuisaa kohtaamista aikuisen taholta. Puhumme kasvatuksesta. Harvemmin on pohdittu, millaista kohtaamista tarvitsemme aikuisena ja iän myötä. Entä voisiko näillä tarpeilla olla merkitystä hyvinvointia edistävän johtamisen kannalta työpaikoilla?

Aikuinenkin uudistuu ja kokee kriisejä. Jaksamista ja mm. työpaikkakiusaamista koskeva tutkimus ja keskustelu ovat sen osoittaneet. Kyse on aikuisena ja aikuisella tavalla kohdatuksi tulemisesta. Myöhemmänkin iän eri ikävaiheilla on tyypillisiä kehitystehtäviä sekä vahvuuksia. Niiden tunnistaminen on haaste johtamiselle ja työn kehittämiselle. Seuraavassa tarkastellaan ikääntyneimpien työntekijöiden vahvuuksia.

Ikääntyneen voimavarat ladataan myöhäisessä keski-iässä

Ikääntymisen myötä energia alkaa suuntautua kohteisiin, jotka toteuttavat nuoruuden ihanteita ja kunnianhimoa. Asetutaan, otetaan vastuuta ja ollaan voimain tunnossa. On tarve tehdä elämästään jotakin, luoda "uraa". Siirrytään keski-iän senioriteettiin, johon kuuluu vahva itseriittoisuus. Ollaan aseman, vallan, tulojen, maineen ja arvonannon portailla. Samalla nousee vastuun ja moraalin kysymyksiä. "Mikä on vastuuni työssä, vanhempana, puolisona tai luottamusasemassa?". Voiman tunnossa ylpeys ja vastuuton valta ovat myös vaarallisen lähellä.

Keski-ikään ja senioriteetin vuosiin sisältyy kuitenkin myös monia odottamattomia asioita ja haaveet törmäävät todellisuuteen. Ollaan tyhjässä tilassa, kulissittomalla näyttä­möllä. Nousee kysymys: "Entä nyt? Tätäkö elämä oli ja on?". Vapaa-aikaa ei tunnu olevan riittävästi. Nuoruuden haaveet kohtaavat arjen todellisuuden. "Tällaistako aikuisuuteni piti olla?". "Olenko tehnyt omia valintoja vai vain ajautunut?". Omien valintojen jäsentymättömyys pyrkii esiin ja saattaa vaivata mieltä tuskastumisena ja kapinointina puolisoa, perhettä, työnantajaa tai yhteiskuntaa kohtaan. Elämä voi tuntua pakotetulta. Muut eivät aina osaa ottaa näitä tunteita todesta ja kuunnella. Myös itselle voi olla vaikeaa ymmärtää tätä kahtalaisuuden olotilaa: "Minulla on kaikki hyvin, eihän minun kuulu olla ahdistunut". Tämän kehitystehtävän myötä löytyy kuitenkin myös tie nöyryyteen itseä kohtaan, vakiintumiseen ja tasapainoon.

Sisäinen psyykkinen työskentely ja ylipäätään kosketus sisäiseen maailmaan on kuitenkin tässä vaiheessa usein haurasta. Energia kun on ulkoisessa tekemisessä. Työ edellyttää vauhtia ja laskelmointia, jotta voisi saada itselle ja saavuttaa. Itsetutkiskeluun ei juuri ole aikaa. Ulkoisia pakopaikkoja on liiankin paljon. Hankitaan suurempi auto, näyttävä asunto ja panostetaan laadukkaisiin harrastuksiin ja kiireiseen vapaa-aikaan. Työssä rakennetaan omia organisatorisia linnakkeita tai muistomerkeiksi tähtääviä "saavutuksia" jälkipolvien ihailtavaksi. Avun pyytäminen ja vastaanottaminen on nyt erityisen vaikeaa, koska avun tarvitseminen on uhka pärjäämisen kokemukselle. Tässä vaiheessa oleville tulisi johdon osata tarjota pysäkin paikkoja sekä riittävän vahvaa yhteisöllisyyttä, joka herättää myös vastuuta yhteisöstä henkilökohtaisten pyrkimysten vastapainona. Samalla tarvitaan kuitenkin ymmärrystä elämän myllerryksille ja sopivia haasteita.

Tässä elämän vaiheessa luodaan pohja ikääntymiselle ja sen vaiheissa käyttöön saataville voimavaroille. Yksilölliset erot ovat kuitenkin suuria. Toinen käpertyy ratkaisemattomien elämän kysymystensä paineessa ennenaikaisiin "käärinliinoihin". Toinen avautuu elämälle ja löytää ikääntymiseen kuuluvan generatiivisuuden – nuoria auttavan toimintatavan.

Iäkkäimpien vahvuudet – generatiivisuuden kausi

Iän kasvaessa alkaa siirtymä ja vapautuminen kohti viisautta, jossa kokonaisuuksien ja asioiden yhteyksien ymmärrys on tärkeää. Kyky tunnistaa ongelmat varhain, "nähdä metsä puilta" sekä rohkeus kieltäytyä "turhista" kuvioista ja esim. työpaikan "organisaationäytelmistä" lisääntyvät. Ihminen pyrkii lopulta ymmärtämään, miksi tämän vaelluksensa on tehnyt, mutta myös kuinka käy perässä tulevien.

Elämänkaaritutkija Erik H Erikson toteaa, että ihmisen moraalisissa käsityksissä ja asenteissa tapahtuu iän myötä muuntumista kohti huolenpitoa, vastuuta ja yhteisen hyvän ja kokonaisnäkemyksen tavoittelua. Joustavuutensa säilyttävä keski-ikäinen kykenee ikääntyessään siirtymään ns. "generatiivisuuden" vaiheeseen, joka merkitsee nuorempien tukemista, opastamista ja viisauden siirtoa heidän rakennuspuikseen. Tässä iässä kykenee antamaan ja luomaan epäitsekkään yhteisön kokonaisedusta lähtevän asennoitumisen, eikä pidä nuoria enää kilpailijoinaan.

Ikääntymisen myötä alkaa ajatella, ettei ole mielekästä, että nuoret joutuvat kantapään kautta oppimaan sen, mikä olisi välitettävissä. Muutenhan ihmiskunnan kehitys pysähtyisi. Tähän liittyy myös syvällinen vastuuntunto ja sitkeys viedä asiat läpi, mutta hintana myös helppo syyllistyminen joskus jopa itsetuntoa ravistelevalla tavalla. Olisiko ns. viisaudessa juuri kysymys siitä, että "järki ja tunne" suostuvat nyt kohtaamaan toisensa, eikä kummankaan tarvitse kokea olevansa uhattu. Keskeistä on iän myötä kehittyvä sopeutumisen malli, jota painetilanteissa luonnehtii tavoitteiden uudelleen arviointi (akkomodaatio) erona nuorille tyypillisemmästä tavasta lisätä ponnisteluja tavoitteen saavuttamiseksi painetilanteissa (assimilaatio).

Toisaalta alkaa elämän iltapäivä. Moni kysyy nyt: "Puolet elämästä kulunut. Mitä aion tehdä toisella puoliskolla?". Samalla tapahtuu siirtyminen varmuuden illuusiosta illuusion varmuuteen. Elämän rajallisuus aukeaa ja vielä kerran on kysyttävä: "Kuka minä olen?". Laiminlyödyt puolet itseä etsivät ilmaisua ja pinnan alla olevat psyykkiset ongelmatkin saattavat tulla esiin. Kypsyminen johtaa elämään itsestä käsin ja itselle. Tähän liittyy myös se, että oma-aloitteisuus lisääntyy, vaikkakin samalla myös stressin kokemukset. Ohjeita kaipaa entistä vähemmän. Sen sijaan lisääntyy tarve voida itse rauhassa jäsentää kokemaansa sekä olla yhteydessä muihin. Idearikkaus, kielellinen käsityskyky ja puhesisältöjen hallinta kun lisääntyvät samoin kuin kyky myös viedä ideoita käytännön toteutukseen. Vanhemmiten alkaa olla yhteyksien luoja myös nuorille. Luottamus siihen, että elämä kyllä kantaa vapauttaa näyttämisen tarpeista.

Vanhemman ihmisen palautteeseensa voi myös luottaa. Enää ei ole enää "kilpailusyistä" tarvetta kaunistella tai peitellä. Toki myös oireet ja sairaudet alkavat yleistyä ja muistuttavat elämän rajallisuudesta nekin. Uhkana on itseensä käpertyminen ja kaavoihinsa tai oireisiinsa juuttuminen.

Kehitys- ja siten johtamishaasteina on löytää kyky auttaa ja antaa nuoremmille, tukea heidän urakehitystään sekä samalla saavuttaa merkityksellisyyden kokemus. Arvostuksen ja palautteen tarve lisääntyvät kylläkin tässä ikäryhmässä. Ikääntyneimmät kun helpoiten kokevat myös ulkopuolisuutta ja turvattomuutta pyrkien ehkä ylikorostuneellakin tavalla yllättävien tilanteiden hallintaan. Menestymiset ja epävarmuus tai turhaumat voidaan kokea hyvin voimakkaina. Eläkevaihtoehdot alkavat olla lähellä ja niihin myös turvaudutaan, mikäli tilanteiden paineet sellaiseen johtavat.

On tärkeää osata ottaa kokemus huomioon. Ikääntyneiden suurimmat vahvuudet ovat juuri tässä. Kaikenikäisten kytkeminen kehittämishankkeisiin merkitsee juuri vanhimmille melkoista itsetunnon piristysruisketta, eivätkä he koe enää itseään "hoivaa vaativiksi ressukoiksi", kuten eräs varttuneempi kokemuksiaan kuvasi.

Lopuksi yhteenvetona tärkeimmät iän myötä karttuvat vahvuudet:

  • Ammatillinen syväkokemus ja tiedot asioiden monimutkaisistakin yhteyksistä vahvistuvat
  • Ns. jäsentävä älykkyys (crystallized intelligence) vahvistuu ja täydentää nuorten ns. notkeaa älykkyyttä ("fluid intelligence")
  • Yhteydet useisiin ihmisiin eri tahoilla ovat runsaita, vahvistavat organisaation sosiaalista pääomaa ja parantavat nuorten mahdollisuuksia saavuttaa nämä yhteydet sekä niihin liittyvä "hiljainen tieto" ("tacit knowledge")
  • Kyky välittää kokemuksista oleellisin nuoremmille terävöityy
  • Palautteen rehellisyys ja luotettavuus lisääntyvät keskinäisen kilpailun menetettyä merkityksensä
  • Kyky havainnollistamiseen ja loogisten yhteyksien osoittamiseen ("nähdä metsä puilta") vahvistuu
  • Vastuuntunto ja tunnollisuus lisääntyvät
  • Pysähtymisen taito oikealla hetkellä vahvistuu ja vähentää turhaa tekemistä
  • Sitkeys ja päättäväisyys tarpeellisten asioiden läpiviemisessä lisääntyvät
  • Rohkeus kieltäytyä "turhista" kuvioista kasvaa
  • Ongelmien varhainen havaitsemiskyky ja ratkaisuvaihtoehtoja koskeva laaja näkemys ja kokemus lujittuvat
  • Oppimiskyvyn muuttuminen suuntaan, joka edellyttää asiayhteyksien jäsentämistä merkitsee "opettajillekin" haastetta
Matti Ylikoski
LKT, professori
matti.ylikoski@ttl.fi

Kirjallisuutta

  1. Erikson EH. Lapsuus ja yhteiskunta. Gummerus. Jyväskylä 1962.
  2. Erikson EH & Erikson JM. The Life Cycle Completed. W.W. Norton & Co, 1987.
  3. Frankl V. Man's search for meaning. London: Hodder and Stoughton. 1962
  4. Ilmarinen J. Pitkää työuraa! Ikääntyminen ja työelämän laatu Euroopan unionissa. Työterveyslaitos, Helsinki 2005.
  5. Ikääntyvän oppiminen ja henkiset kyvyt. Työterveyslaitos. Katsauksia 117. Helsinki 1991.
  6. Karasek R, Theorell T. Healthy work. Stress, productivity, and the reconstruction of working life. New York: Basic Books Inc.; 1990.
  7. Levinson D et al. The seasons of a man's life. New York: Balentine Books, 1978.
  8. Levinson H. Designing and Managing Your Career. Boston: Harvard Business School Press, 1989.
  9. Lähteinen M. Ikä ongelmana työelämässä SVT II:44. Helsinki 1975
  10. Reday-Mulvey G. Working beyond 60. Key policies and practices in Europe. Palgrave Macmillan, 2005.
  11. Salo O, Tuunainen K. Da Capo – alusta uudelleen, Salutonova OY, Helsinki 1996.
  12. Tuomi K, Huuhtanen P, Nykyri E, Ilmarinen J. Promotion of work ability, the quality of work and retirement. Occ Med. 2001;51(5):318-324,
  13. Walker A. A strategy for active ageing. Int Soc Secur Rev, 2002;55(1):121-140.
  14. Ylikoski M, Ilmarinen J, Huuhtanen P, Punnonen O. Age Management Training - tool. European Network of Workplace Health Promotion, Essen, www.enwhp.com/toolbox, 2005.
  15. Ylikoski M. Kasvaminen on elämänprosessi. Hyvä ikä: Ikäohjelma 1998-2002: 2(2000),4.
  16. Ylikoski M. Kriisissä olevan kohtaaminen. Kirjassa: Kuusinen J ym. (toim.) Ikääntyminen ja työ. Työterveyslaitos, WSOY: Juva 1994:387-401.