Työterveyshuollon ja kuntoutuksen yhteistyö – työterveyslääkäreille kohdistetun kyselyn tuloksia
Valtiovallan tavoittelema työurien pidentäminen asettaa lisähaasteita myös työterveyshuolloille. Erilaisia työelämän pidentämiseen tähtääviä toimenpiteitä on jo olemassa, mutta mikäli todella halutaan eläkeiän nousevan, tarvitaan lisää toimenpiteitä. Työterveyshuolloissa tämä tulee tarkoittamaan erityisesti työkyvyltään alentuneiden työntekijöiden tukitoimien tehostamista ja yhteistyöverkostojen laajentamista.
Työterveyslääkärin yhtenä tehtävänä on tukea työntekijän työkyvyn ylläpysymistä ja paluuta työelämään sairausloman jälkeen selvittämällä mm. kuntoutusmahdollisuuksia. Tällöin tulee tuntea työntekijän työkykyyn liittyvät tekijät (mm. terveydentila, työn vaatimukset ja jäljellä oleva työkyky) sekä keinot vaikuttaa niihin. Työterveyslääkäri ei kuitenkaan pysty yksin tekemään riittävän laajoja selvityksiä ilman yhteistyötä työpaikan kanssa. Kuntoutustoimenpiteitä käynnistettäessä tulisi aina selvittää kuntoutujan motivaatio ja muutosvalmius, kuntoutuksen oikea-aikaisuus ja sopivuus. Tämä edellyttää hyvää tuntemusta eri kuntoutusvaihtoehdoista ja kuntoutettavan riittävää informoimista ennen kuntoutusprosessin varsinaista käynnistämistä.
Työterveyshuollon asiakkaiden lääkinnällisestä kuntoutuksesta vastaa Kansaneläkelaitos ja ammatillisesta kuntoutuksesta eläkevakuutusyhtiöt. KELA:n kuntoutusmuodoista ASLAK-kuntoutus on ammatillisesti syvennettyä lääkinnällistä kuntoutusta ja TYK-kuntoutus ammatillista kuntoutusta. 1/2008 voimaan tullessa KELA:n laitosmuotoisen kuntoutuksen (ASLAK, TYK) standardissa tavoitteena on nivoa kuntoutusprosessi työpaikalla ja työterveyshuollossa tapahtuvaan toimintaan. Kurssin kestoon, sisältöön ja jaksotukseen tulisi vaikuttaa kuntoutujan, työpaikan, ammattialan ja työterveyshuollon esille nostamat tarpeet. Kurssin suunnitteluvaiheessa ja jaksojen välisen toiminnan suunnittelussa on keskeistä palveluntuottajan, työterveyshuollon ja työpaikan yhteis- ja verkostotyö.
Tämän kyselyn tarkoituksena oli selvittää työterveyshuollon ja kuntoutuksen yhteistyötä sekä työterveyshuollon toimintamalleja KELA:n laitoskuntoutukseen liittyen.
Aineisto ja tulokset
Sähköinen kysely (Digium) lähetettiin Suomen Työterveyslääkäriyhdistyksen jäsenille, joista tavoitettiin sähköpostitse 1256. Kyselyyn vastasi 404 lääkäriä (32%). Vastaajien taustatiedot on esitetty taulukossa «Taustatietoja kyselyyn vastanneista.»1. Ryhmien välisiä eroja tarkasteltaessa käytettiin khii neliötestiä.
Kyselyn mukaan kuntoutustarve tulee tavallisimmin esille sairasvastaanottokäynnillä (60 %) tai terveystarkastuksissa (35 %), erillisen työryhmän, esimiehen tai työfysioterapeutin toimesta satunnaisesti. Yli puolet vastanneista (58%) ilmoitti, että kuntoutusta suunniteltaessa työpaikan edustajat ovat mukana esim. yhteisneuvottelussa aina tai usein. Kuvassa «Työterveyshuollon eri palvelutuottajien käsitykset»1 on työterveyshuollon eri palvelutuottajien käsityksiä siitä, onko työnantaja tai työpaikka riittävästi mukana kuntoutusintervention suunnittelussa. Kuntoutusintervention suunnitteluun osallistuvat pääasiassa työterveyslääkäri ja -hoitaja sekä työntekijä itse. Lisäksi suunnittelussa voi olla mukana työfysioterapeutti (35 %), työterveyspsykologi (15 %) tai työterveyshuollon moniammatillinen tiimi (33 %).
Työterveyshoitaja antaa useimmiten kuntoutettavalle informaation kuntoutusprosessin eri vaiheista (58 %). Yli puolesta (56 %) työterveyshuolloista ollaan yhteydessä kuntoutuslaitokseen jaksojen aikana tai niiden välillä aina tai usein. Yhteydenpito oli yleisempää yli 45-vuotiailla lääkäreillä (p<0,005) ja pitempään työskennelleillä (p=0,004).
Työnantajaan ollaan yhteydessä kuntoutusjakson aikana yrityksen omasta tai yhteisestä työterveyshuollosta 65 %:ssa, kunnallisesta liikelaitoksesta 53 %:ssa, terveyskeskuksen työterveyshuollosta 40 %:ssa ja yksityiseltä lääkäriasemalta 33 %:ssa (p<0,005). Yhteydenpito työnantajaan oli yleisempää yli 45-vuotiailla (p=0,005).
Vastanneista 52% ilmoitti, että kuntoutuja toimittaa ensisijaisesti itse kuntoutusselosteen työhön liittyvät suositukset työpaikalleen. Seuraavaksi yleisimmin tieto siirtyy yhteisneuvotteluissa tai työterveyshoitaja on yhteydessä työpaikkaan. 67%:n mielestä kuntoutusselosteesta on apua kuntoutujan jatkosuunnitelmien toteuttamisessa aina tai usein.
Annetut työhön liittyvät suositukset toteutuvat aina tai usein 51%:n mielestä. Ikä (p=0,003) ja työkokemus (p=0,026) lisäsivät positiivisia näkemyksiä suositusten toteutumisesta. Yhteistyöhön kuntoutuslaitoksen kanssa oli tyytyväisiä usein tai aina 65 % vastanneista. Yli 45-vuotiaat lääkärit olivat tyytyväisempiä kuin nuoremmat (p=0,037). Kuntoutuksen integroitumista työterveyshuoltoon piti riittävänä vain joka kolmas kaikista vastaajista (34 %) ja työpaikan mukana oloa vain viidennes (20 %). Kuvassa «Työterveyshuollon eri palvelutuottajien käsitykset»2 on työterveyshuollon eri palvelutuottajien käsitykset siitä, onko kuntoutus riittävästi integroitunut muuhun työterveyshuollon toimintaan. Ikä (p=0,005) ja työkokemus (p=0,026) korreloivat myönteisempien näkemysten kanssa integroituneisuudesta.
Laitoskuntoutusta piti yleisesti vaikuttavana usein tai aina 36 %, toisaalta vain 15 % vastanneista ilmoitti pitävänsä kuntoutusta vain harvoin vaikuttavana. Vaikuttavaksi laitoskuntoutuksen arvioi terveyskeskuksissa työskennelleistä 59 %, kunnallisessa liikelaitoksessa työskennelleistä 47 %, yksityisillä lääkäriasemilla työssä olevista 39 % ja yritysten omissa tai yhteisissä työskentelevistä 24 % (p=0,014).
Kuntoutukseen ohjaamista piti vaikeana usein tai aina joka kymmenes. 83 % vastanneista oli sitä mieltä, että tuntee riittävän hyvin eri kuntoutusmuodot.
Pohdintaa
Tämän kyselyn vastaajat olivat melko tyytyväisiä yhteistyöhön kuntoutuslaitosten kanssa, mutta yhteistyötä työpaikkojen kanssa kaivattiin enemmän ja samoin kuntoutuksen integroitumista muuhun työterveyshuollon toimintaan.
Vastausprosentti oli varsin alhainen, vaikka vastaajien määrä olikin riittävä analysoinnin kannalta. Lähes kaikilla kyselyyn vastanneilla työterveyslääkäreillä oli kokemusta tästä aihealueesta ja tämän selvityksen kannalta oli tärkeää saada juuri heidän vastauksensa. Toisaalta emme tarkkaan tiedä, kuinka moni lääkäri ei ole tehnyt lainkaan kuntoutusyhteistyötä.
Terveyskeskuksessa työskentelevien osuus vastaajista oli selvästi pienempi kuin keskimäärin koko maassa, kun taas lääkärikeskuksissa työskentelevät olivat yliedustettuina. Koulutukseltaan vastaajat olivat rinnastettavissa yleensä Suomessa työskenteleviin työterveyslääkäreihin. Vastaajat olivat varsin kokeneita: yli 60%:lla oli pitempi kuin 10 v työkokemus työterveyshuollosta. Kokeneemmat työterveyslääkärit työskentelivät yleisimmin yritysten omilla tai yhteisillä työterveysasemilla, kun taas lyhyemmän aikaa alalla olleet olivat enemmistönä lääkärikeskuksissa työskentelevistä. Tämä ero oli tilastollisesti merkitsevä (p=0,004) ja se on otettava huomioon tuloksia tulkittaessa. Myös ikäjakaumassa nähtiin sama trendi, eli lääkärikeskuksissa työskentelivät keskimäärin nuoremmat lääkärit, mutta erot eivät olleet merkitseviä.
Vastausten perusteella näyttää siltä, että iäkkäämmillä ja enemmän työkokemusta omaavilla oli myönteisempi kuva yhteistyöstä työnantajan ja kuntoutuslaitoksen kanssa ja kuntoutus koettiin paremmin integroituneeksi muuhun työterveyshuollon toimintaan. Nuorten työterveyslääkäreiden työ saattaa painottua sairausvastaanottoon, jolloin jää vähemmän aikaa ja mahdollisuuksia hoitaa muuta työterveyshuoltotyötä. Tämän kyselyn perusteella ei voida tehdä varmoja päätelmiä syy-seuraussuhteista, mutta on mahdollista, että kokeneempien työterveyslääkäreiden aktiivisempi yhteydenpito kuntoutuslaitokseen ja työpaikkaan kuntoutusjakson aikana johtavat paremmin toteutuneisiin suosituksiin, mikäli ne on yhdessä laadittu ja räätälöity toteuttamiskelpoisiksi.
Yritysten omissa ja yhteisissä työterveyshuolloissa kuntoutus koettiin yhdistyvän paremmin työterveyshuollon muuhun toimintaan. Näissä työskentelevillä on perinteisesti ollut hyvät mahdollisuudet pitää yhteyttä työnantajaan ja kuntoutuslaitokseen. Muiden toimintayksiköiden ongelmana on lukuisien eri yritysten kanssa toimiminen, josta voi seurata työn pirstaloituminen. Yritysten omat työterveyshuollot palvelevat yleensä suuria yrityksiä, joilla on suurempi taloudellinen vastuu, mikäli työntekijä menettää työkykynsä. Tämä on ainakin yksi selitys sille, miksi suuret yritykset ovat aktiivisemmin mukana työkykyä ylläpitävissä toiminnassa ja yhteydessä työterveyshuoltoon kuntoutusprosessiin liittyen. Toisaalta yritysten omien asemien työterveyslääkärit olivat kriittisempiä toiminnan vaikuttavuudesta, mikä voi kertoa siitä, että he näkevät pitkäaikaistulokset paremmin kuin muiden palvelumuotojen edustajat. Työkyvyn ylläpitämisen ja työkyvyttömyyden ehkäisyn tärkeys tulee korostumaan jatkossa kaikilla työpaikoilla. Tehokkaampi työterveyshuollon yhteistyö työpaikan ja kuntoutuslaitoksen kanssa on haaste, eikä työterveyshuollon järjestämistapa sinällään ole sen este, mikäli toimintatavoista ja riittävistä aikaresursseista sovitaan.
Jotta kuntoutusselosteen työhön liittyvillä suosituksilla olisi vaikuttavuutta työolosuhteisiin, tulisi työnantajan olla tietoinen selosteessa olevista suosituksista. Tietosuojasyistä yleisin tapa toimia on tämänkin kyselyn perusteella se, että kuntoutuja itse vie selosteen esimiehelleen. On todennäköisesti tilanteita, jolloin syystä tai toisesta tämä ei toteudu. Kuntoutujan luvalla järjestetty yhteisneuvottelu voisi olla tehokkaampi tapa saada sama informaatio työnantajalle, työntekijälle ja työterveyshuollolle. Samalla voidaan sopia, tarvitaanko muita toimenpiteitä tai työkyvyn seurantaa.
Kuntoutusinterventioiden vaikuttavuuden tutkiminen on haasteellista. Kuntoutuksen sisällöt ja toteutusmuodot ovat viime vuosina merkittävästi muuttuneet ja käsitykset kuntoutuksesta saattavat perustua osin vanhoihin mielikuviin. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että kuntoutusprosessi työpaikalla jatkui harvoin eikä kuntoutuksen tavoitteita vaikuttaa työoloihin saavutettu. Tuoreimman väitöstutkimuksen mukaan jatkosuunnitelman kuntoutuksen jälkeisiksi toimenpiteiksi sai puolet kuntoutujista. Kuntoutussuunnitelmien toteutumista seurattiin vain joka viidennen kohdalla. Työterveyshuollon ja esimiesten antamaa tukea pidettiin vähäisenä kuntoutusprosessin jatkumiseksi ja nämä tahot osallistuivat vain harvoin kuntoutussuunnitelmien tekoon ja keskustelu suunnitelmien sisällöstä oli vähäistä. Nykyaikainen, yksilölähtöinen ammatillinen kuntoutus on työkeskeistä ja päävastuu työnkehittämisestä on työpaikoilla työterveyshuollon asiantuntemusta hyödyntäen. Kuntoutusprosessi parhaimmillaan tukee tätä tavoitetta.
Jotta työuria saadaan pidennettyä, tarvitaan työpaikoille työkyvyn hallintamallit sekä nykyistä tiiviimpää yhteistyötä työterveyshuollon, työpaikan ja kuntoutuslaitoksen välillä, jolloin myös työhön liittyvät tekijät voidaan paremmin huomioida kuntoutusprosessin toteuttamisessa ja jatkotoimenpiteissä.
| Vastaajien lkm | 403 |
| Naisia (%) | 60 |
| Ikä > 45v (%) | 72 |
| Työterveyshuollon erikoislääkäri tai erikoistumassa oleva tai vähintään "pitkän kurssin" suorittanut (%) | 87 |
| Työkokemus työterveyshuollosta (%) | |
| 37 |
| 27 |
| 37 |
| Työterveyshuoltoyksikkö, jossa toimii (%) | |
| 7 |
| 12 |
| 51 |
| 22 |
| 9 |
| Työsuhde (%) | |
| 56 |
| 19 |
| 11 |
| 9 |
| 4 |
| Työpaikan sijainti Etelä- tai Länsi-Suomen läänissä (%) | 82 |
| Lähettänyt potilaita kuntoutukseen viimeisen 3 vuoden aikana 30 tai enemmän (%) | 44 |
| Lähettänyt potilaita (%) | |
| 98 |
| 95 |
| 95 |
| 92 |
LL, asiantuntijaylilääkäri
Työterveyshuollon erikoislääkäri
Kuntoutus Peurunka
jyrki.arvekari@peurunka.fi
Riitta Sauni
LT, dos.,apulaisylilääkäri
Työterveyslaitos
riitta.sauni@ttl.fi
Pauliina Toivio
Erityisasiantuntija
Työterveyslaitos
pauliina.toivio@gmail.com
Jukka Uitti
LT, dosentti, ylilääkäri
Työterveyslaitos
jukka.uitti@ttl.fi
Kirjallisuutta
- Kansaneläkelaitos. Laitosmuotoisen kuntoutuksen standardi, versio 14/2.4.2007, voimassa 1.1.2008
- Lahtinen M, Huuskonen M, Järvisalo J, Mantere M, Ketola R, Koskinen K, Meriniemi M, Pirttinen P, Poutanen P, Rissanen P: Kokemuksia ASLAK-projektista suuressa lihanjalostusalan yrityksessä v. 1991–1993. Työterveyslääkäri 1995, 2:204–8.
- Nikkanen P: Oon vahvempi kuin ennen. Pitkään työelämässä olleiden kuntoutumistarinat. Kela, Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia 70,2006. Helsinki
- Penttinen L: Työikäisten kuntoutuksen haasteet Kelassa. Kelan Työhönkuntoutuksen kehittämishanke vuosina 2007-2009. Kuntoutus 4/2007.
- Salmelainen U, Röberg M, Hinkka K: Tietäen, taitaen yhdessä toimien-kokemuksia pientyöpaikkojen ASLAK-kuntoutuskurssien järjestämisen kokeilusta. KELA, Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia 53:2002. Helsinki
- Turja J: Ammatillisesti syvennetyn lääketieteellisen kuntoutuksen vaikuttavuus. Kuntoutus osana työpaikan terveyden edistämistä. Tampere University 2009.
- Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomukset 193/2009