Työttömän työelämävalmiuksien tukeminen viranomaisverkostossa

Tutkimuksen aineisto ja menetelmät.

Tutkimuksen aineisto muodostui 1) Kuopion terveydenhuollon ja sidosryhmien toimijoiden haastatteluista, 2) seurantapaikkakuntien (Jyväskylä, Joensuu, Oulu, Vammala) edustajien haastatteluista sekä 3) verkostoanalyysista. Kuopiossa haastateltiin perusterveydenhuollon, koulu- ja opiskeluterveydenhuollon, työterveyshuollon (n=21) sekä sidosryhmien (n=7) toimijoita. Sidosryhmä muodostui työ- ja elinkeinotoimiston, Kelan, sosiaalitoimen, koulutoimen, työvoiman palvelukeskuksen ja välityömarkkinoiden toimijoista. Lisäksi haastatteluja tehtiin seurantapaikkakunnilla (n=6). Seurantapaikkakuntien haastateltavat koostuivat työterveyshuollon toimijoista ja johtajista sekä perusterveydenhuollon johtajista ja työttömien terveyspalvelujen piirissä työskentelevistä projektityöntekijöistä. Seurantapaikkakuntien haastatteluista saatiin tietoa työttömien terveyspalvelujen toteuttamisen tämänhetkisistä käytännöistä.

Tulokset

Tutkimuksen mukaan terveydenhuolto on työttömän työelämävalmiuksia tukevan verkoston kehittämisessä jäljessä muita sidosryhmiä (mm. työ- ja elinkeinohallinto ja sosiaalitoimi). Suurimpina kehittämisen haasteina nähtiin eri organisaatioiden toimintaan tutustuminen, tiedottamisen lisääminen sekä niukat aikaresurssit. Työterveyshuollon rooli työttömän työelämävalmiuksia tukevassa verkostossa ei ole vielä vakiintunut, vaikka työterveyshuollon erikoisosaaminen on eduksi työkyvyn arvioinnissa, ylläpidossa ja edistämisessä, varhaisessa puuttumisessa riskitekijöihin työssä ja kuntoutukseen ohjaamisessa. Perusterveydenhuollon ja työterveyshuollon välillä tehtiin yhteistyötä monissa asiakkaiden asioissa, mutta kehittämisen tarvetta nähdään edelleen.

Työttömien terveyspalveluissa on erityispiirteitä, jotka osa haastateltavista tunnisti. Esimerkiksi hoitokontaktin ja luottamuksen luominen voi kestää pitkään. Eräs haastateltava toi esille sen, että työttömillä voi olla terveydenhuollossa runsaasti sairaus- tai päivystyskäyntejä, mutta varsinainen kokonaisvaltainen terveydentilan arvio puuttuu. Työttömän asioiden hoidon pitkittyessä havaitaan, ettei hänen asiansa välttämättä kuulu minkään viranomaistahon vastuualueelle. Lähes kaikki haastateltavat tunnistivat ilmiön. Haastateltavat näkivät erittäin tärkeänä verkostomaisen työskentelyn syrjäytymisen estämisen ja työelämävalmiuksien tukemisen kannalta.

Kaikilla haastattelupaikkakunnilla hanke oli käynnistänyt työttömien ennaltaehkäisevät terveyspalvelut. Hankkeiden edustajat tunnistivat työttömien terveyspalveluihin liittyvät haasteet ja monimuotoisuuden sekä kehittämistarpeet. Sen sijaan kaikki perusterveydenhuollon toimijat eivät pitäneet asiakasryhmän ongelmia erityisjärjestelyjä tarvitsevana. Heidän mukaansa normaalit perusterveydenhuollon palvelut toimivat työttömien kohdalla riittävän hyvin. Kaikilla paikkakunnilla yhteistä oli se, että osaa lääkäreistä on hankala saada sitoutumaan kehittämistyöhön.

Verkostoitumisen hyötyjä kuvatessaan haastateltavat toivat esille monitasoisen osaamisen yhdistämisen ja asiakkaan palveluohjauksen tärkeyden työttömyyden kentässä. Esimerkiksi terveydenhuollossa koetaan, että tietojen siirto sisäisesti toimii hyvin, mutta muilta sidosryhmiltä tuleva tieto ei välttämättä tavoita terveydenhuollon toimijoita. Tietojen siirtämiseen liittyvät asiat koettiin samoin sidosryhmissä, eikä terveydenhuollosta tule välttämättä sitä palautetta, mitä sidosryhmät odottavat. Verkoston hyödyissä korostettiin henkilökohtaisten kontaktien tärkeyttä.

Haastateltavat tunnistivat verkostotyön mahdollisuutena taloudellisen toiminnan ja resurssien järkevän käytön kehittämisen työkaluna. Verkostoitumisen uskottiin myös vähentävän päällekkäistä toimintaa. Eri sidosryhmät voivat teettää maksullisia tutkimuksia yksityisillä terveysasemilla. On mahdollista, että samat tutkimukset tehdään myös perusterveydenhuollossa. Asiakkaalle saatetaan tehdä monia selvityksiä, mutta varsinaista päätöstä asiakkaan tilanteesta ei synny. Asiakas saattaa liikkua monissa organisaatioissa, kenenkään viranomaisen tietämättä, mikä olisi asiakkaan etu.

Verkostoitumisessa nähtiin etujen lisäksi myös paljon haasteita. Haasteina nousivat esille mm. resurssit, kiire, tiedon siirto ja vaitiolovelvollisuus. Yhteistyötä työttömän työelävävalmiuksien tukemisessa tehdään jatkuvasti, mutta suunnitelmallinen verkostomainen työskentelytapa ei vielä ole vakiintunut. Toisen organisaation käyttämät termit ja koodit eivät ole tuttuja, mikä saattaa hankaloittaa yhteistyötä.

Haasteina pidettiin myös asenteisiin liittyviä tekijöitä, henkilökunnan vaihtuminen, lainsäädäntö, resurssit, tiedonsiirto, erilaiset toimintatavat sekä yhteisten aikojen järjestyminen. Terveydenhuollossa yhteistyön esteet olivat pitkälti samoja kuin sidosryhmien toiminnassa. Keskeinen haaste on asiakkaan jatkohoidon järjestyminen. Jonot esim. mielenterveys- ja päihdepalveluihin ovat kuukausia. Yhteistyötä terveydenhuollon eri palvelujen välillä pidettiin toimivana ja joustavana, mutta toiminnan hajanaisuus tai erikoistumien luo järjestelmään omat haasteensa mm. tiedonsiirtojen osalta. Terveydenhuollon sisällä perusterveydenhuollon ja työterveyshuollon välillä tehdään yhteistyötä monissa asiakkaiden asioissa, mutta toimijat näkivät yhteistyössä kehittämisen tarvetta.

Haastateltavat tunnistivat terveydenhuollon roolin olevan irrallinen työttömän työelämävalmiuksia tukevassa verkostossa. Terveydenhuollon palvelujärjestelmässä asiakkaan asioita koordinoitiin, mutta omasta organisaatioista ulospäin suuntautumista, esim. kontaktien luomista toiseen organisaatioon ei juuri esiintynyt. Terveydenhuollon roolin nähtiin olevan merkitykseltään vaihteleva. Merkittävä rooli on silloin, kun asiakkaan työkyvystä tarvitaan selkeä kannanotto. Sidosryhmien ja osan terveydenhuollon edustajienkin haastatteluissa tuli esille, että terveydenhuollon toimijat toimivat aktiivisesti sisäisesti ja sidosryhmien toimijat tekevät työtä asiakkaan asioissa verkostomaisesti. Terveydenhuolto on ikään kuin verkoston ulkopuolella tärkeänä yhteistyökumppanina. Sidosryhmien toimijat toivat haastatteluissa esille terveydenhuollon roolin tärkeyden verkostossa.

Työterveyshuollon rooli verkostossa ja siirtymissä työttömyydestä työhön ja työstä työttömyyteen on epäselvä. Suurin verkostoitumisen este on ollut työterveyshuollon sopimuksiin perustuva, maksullinen toiminta niin Kuopiossa kuin seurantapaikkakunnilla. Lisäksi työterveyshuolto on hoitanut sopimukseen perustuen työssä olevia. Yhdellä seurantapaikkakunnalla työterveyshuolto teki työttömien terveystarkastuksia ostopalvelusopimuksella. Jotta työterveyshuolto voisi toimia työttömän työelämävalmiuksia tukevassa verkostossa, tarvittaisiin selkeät sopimusmallit. Maksullisuutta pidettiin sopimusasiana, joka voidaan ratkaista verkostoitumisen mahdollistamiseksi.

Työterveyshuollon osaamisen hyödyntäminen verkostossa nähtiin mahdollisuutena. Työterveyshuollon osaamista voisi hyödyntää työkykyarvioiden tekemisessä sekä kuntoutukseen lähettämisessä työttömän työelämävalmiuksia tukevassa verkostossa. Työterveyshuollon tärkeys konsultaatiokanavana tuli esille osassa haastatteluista. Kuitenkin työterveyshuollon rooli on irrallinen, mikä näkyy hyvin myös verkostonanalyysin tuloksissa. Kuvasta «Organisaatioiden yhteistyö työttömien/työttömäksi »1 näkyy, että yhteistyötä tehdään ja kaikki organisaatiot osallistuvat työttömien työkyvyn ja terveyden edistämiseen, mutta kaikki nuolet eivät ole kaksisuuntaisia.

Haastatteluissa verkoston tärkeyttä ja mahdollisuuksia jäsennettiin monipuolisesti ja toisen organisaation toimintaan tutustuminen nähtiin tärkeänä. Haastateltavien mukaan verkostomainen toimintatapa, jota hankkeessa kehitetään, mahdollistaa myös ammatillisen ja prosessiosaamisen laajentamisen ja vahvistamisen. Tämä puolestaan tukee työssäjaksamista. Verkostomaisen työskentelyn nähtiin myös kehittävän ammatillista vahvuutta ja sitä kautta tehostavan asiakasohjausta ja neuvontaa. Hanketoiminnan myötä nähtiin mahdollisuus madaltaa hoitoon pääsyn kynnystä, jolloin terveyspalveluihin ohjautuminen tapahtuisi nykyistä joustavammin. Verkostomainen työskentely valotti haastateltaville myös moniammatillisen työskentelyn mahdollisuudet ja vahvuudet, kuten osaamisen laajentamisen.

Tuotoksena Työterveysneuvonta-hankkeessa aikana on syntynyt toimintamalli (kuva «Työterveysneuvonta-toimintamalli »2). Asiakkaiden ohjautuminen tapahtuu monilta tahoilta ja kuviossa näkyvät jatkopolut kuvaavat asiakasprosessin etenemistä.

Pohdinta

Terveydenhuollon toiminta on perinteisesti ollut hierarkkista ja byrokraattista ja sen toimintaa on ohjattu tarkoilla säädöksillä. Tämä luo toimintatapoihin jäykkyyttä ja hidastaa verkoston rakentamista. Työttömien terveyspalveluihin liittyy erityispiirteitä, joissa terveydenhuollon palvelujärjestelmän tulee joustaa. Työttömien työelämävalmiuksien tukemisessa palvelun tulee ohjautua asiakaslähtöisesti organisaatiolähtöisen toimintatavan sijaan. Aineistosta nousi esille terveydenhuollon laaja rooli ja se, että työttömien asioiden hoitaminen on yksi pieni osa laajaa vastaanottotoimintaa. Vaikka halua ja tahtoa olisi hoitaa asiaa eteenpäin, ei siihen löydy välttämättä tarvittavaa aikaresurssia. Työttömän työelämävalmiuksia tukevassa toiminnassa terveydenhuolto palvelee moniammatillisessa sektorirajat ylittyvässä yhteistyössä. Moniammatillisessa työskentelyssä pidettiin tärkeänä, että toiminnan fokuksessa on asiakas.

Työttömien työelämävalmiuksia tukevan verkoston kehittäminen vaatii resursointia. Normaalin perustyön lisäksi aikaa pitäisi olla kehittämiselle. Kaikilla paikkakunnilla kehittämiseen oli palkattu ylimääräinen henkilö kehittämiseen varatuilla määrärahoilla. Kaikilla paikkakunnilla henkilö työskentelee tai on työskennellyt ulkopuolisella rahoituksella. Jyväskylässä palvelut on juurrutettu normaaliin perusterveydenhuollon vastaanottotyöhön kehittämishankkeen kautta. Myös Oulussa ja Vammalassa on juurruttamistyö menossa. Työttömän työelämää tukevan verkoston rakentaminen on haasteellista, mutta mielekästä. Haastatteluissa tuli esille, että kehittämiseen tarvitaan kehittämisapua ja koulutusta. Henkilökunta, joka toteuttaa palveluja, on motivoitunutta. Työttömillä on paljon terveysongelmia, joista suurta osaa voidaan hoitaa verkostomaisen työskentelyn avulla.

Uudistuva terveydenhuoltolaki velvoittaa kunnan, yhteistoiminta-alueen tai terveyspiirin järjestämään myös työterveyshuollon ulkopuolella olevien terveysneuvonnan ja terveystarkastukset. Kansalaisten tasa-arvon kannalta ei ole oikeudenmukaista, että työterveyshuollon ulkopuolella olevien henkilöiden palveluihin ei sisälly tarvittaessa työterveyshuollon tieto-taidon hyödyntämistä. Nykyinen palvelujärjestelmä työterveyshuollon osalta suosii työssä olevia ja on näin ollen epätasa-arvoinen.

Työterveyshuollollisen osaamisen kytkeminen työttömien terveyspalveluihin on tärkeää, koska työterveyshuollossa on erityisosaamista työelämäasioista. Tarve korostuu erityisesti työttömyyden kasvaessa.

Kuva 1. Organisaatioiden yhteistyö työttömien/työttömäksi jäävien henkilöiden työkyvyn ja terveyden edistämiseksi

Kuva 2. Työterveysneuvonta-toimintamalli