Kerättären kynästä - On toimintakykyä - ja toimintakykyä
Toimin usean TE-toimiston asiantuntijalääkärinä Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Kokeneilla vajaakuntoisten työvoimaneuvojilla sitä riittää monenlaista kysyttävää, kun he pohtivat kunkin asiakkaansa työllistymisen tukitarpeita. Tässä erään tiistai-aamun keskustelua:
– Kuule Raija. Mitähän minun pitäisi ajatella yhdestä asiakkaasta, joka kävi laajan työkykyarvion kuntoutuslaitoksessa ja sieltä sanottiin, että pitäisi löytää hänelle sellaista työtä, jossa ei tarvitse käyttää käsiä.
– Niin että mitä sanottiin? äimistelin.
– Että on työkykyinen sellaiseen työhön, jossa ei tarvitse käyttää käsiä. Minä kun en ole keksinyt hänelle vielä semmoista työtä, jota tehdään jaloilla, virkailija jatkoi.
Lähempi selvittäminen osoitti, että asiakas kärsi yläraajojen pitkäaikaisesta kiputilasta, johon eivät olleet mitkään hoidot tepsineet. Työkyvyttömyyseläkettä ei oltu haettu, kun ei ollut esittää riittävän vaikeaa sairautta, joka selittäisi oireiston. Asiakas oli itse TE-toimistossa asioidessaan ollut jo pitkään sitä mieltä, ettei hän pysty tekemään mitään käsillään. Ja nyt oli työkykyarviossa päädytty samaan.
Mitä tästä nyt pitäisi ajatella?
Jos ei pysty tekemään mitään käsillään, kuinka tämä ihminen pystyy asumaan yksinään? Kuinka käymään kaupassa, laittamaan ruokaa, peseytymään ja käymään vessassa? Oikeastaan hänen pitäisi asua invalidien palvelutalossa, jossa saa huolenpidon kaikkeen muuhun paitsi kävelemiseen. Koska asiakas oli yksin asuva, ei kaikki tuntunut ihan nyt täsmäävän.
Alkoi haista siltä, että tehty toimintakyvyn arvio oli perustunut pelkästään potilaan omaan kertomaan ja sen pohjalta tehtyihin lääketieteellisiin, somaattisiin tutkimuksiin. Tässä tapauksessa jo TE-toimiston virkailijalla oli taustatietoa asiakkaan aikaisemmista työssä selviytymisistä ja selviytymättömyyksistä eri työllistymisyritysten yhteyksistä, jotka jo asiakasta näkemättä johdattivat epäilyksen psyykkisen tilan haurauteen.
Kyky toimia sosiaalisessa lähiverkostossa ja osallistua yhteisöiden toimintaan normien ohjaamalla tavalla paljastavat toimintakyvystä usein enemmän kuin mitä vastaanottotilanteessa asiakkaan kautta saadaan selville. Jos ammattikoulutus toistuvasti keskeytyy tai jos työsuhteet keskeytyvät koeaikana toistuvasti, pitäisi meidän mieluummin hidastaa tahtia ja katsoa kauempaa, kuin syöksyä ensimmäiseen mahdolliseen selitykseen ja lääketieteellisiin lisätutkimuksiin.
Työterveyshuollolla on etuoikeus ja velvollisuus nähdä toimintakyky myös työpaikan näkövinkkelistä. Työkykyinen on se, joka pystyy tekemään työtä tai opiskelemaan eikä sen selvittämisessä ensisijaista ole mitkään indeksit tai terveysparametrit. Jos taas ongelmia työssä selviytymisessä tulee esille, pieniäkin, on usein syytä tutkia kokonaistoimintakykyä, johon kuuluu myös osallistuminen ja pärjääminen muilla elämänalueilla. Sen jälkeen pitäisi vielä osata tulkita tätä toimintakykyä suhteessa tämän päivän työmarkkinoihin.
Työvoimatoimistojen näkökulmasta katsottuna kollegoilla näyttää olevan ruusunpunaiset kuvitelmat työmarkkinoiden mahdollisuuksista työllistää vajaakuntoinen. Ikään kuin joku yrittäjä tai globaali organisaatio olisi juuri päättänyt palkata jonkun henkilön, "jolla ei ole niin väliä, toimivatko kädet". Työmarkkinoilla on olemassa vain töitä, joissa tulosta vaaditaan, vaikka 4 tuntia päivässä tehden. Kun lääkäri miettii suosituksia työvoimatoimistoa varten, voisi samalla kysyä itseltään: "Ottaisinko tämän henkilön töihin omaan yritykseeni?"
Jos vastaus on ei, lääkäreinä meidän tehtävämme on pyrkiä hoito- ja kuntoutustoimin kohentamaan asiakkaan toimintakykyä, jotta avoimille työmarkkinoille olisi ehkä vielä mahdollisuuksia. Ja jos nämä toimenpiteet eivät riitä, meillä on työkyvyttömyyseläkejärjestelmä.
Tällä asiakkaalla oli vakava toimintakykyhaitta. Jaloilla tehtävää työtä ei asiakkaalle edelleenkään löytynyt vaan lähdettiin selvittämään, mistä näin heikko toimintakyky oikeasti johtuu ja voiko sitä jotenkin kohentaa. Ennuste toimintakyvyn palauttamisen suhteen on heikko, mutta jotenkin tuntuu oikealta, ettei tämän asiakkaan ongelma ole enää pelkästään työvoimavirkailijan harteilla. Yhdessä ollaan kuitenkin enemmän.