Työterveyslääkäri harrastaa

Lääkärimatrikkelissa olen maininnut harrastuksikseni mehiläishoidon, metsänhoidon ja metsästyksen. Uutena harrastuksena listaan voi lisätä ikonimaalauksen. Aloitin sen viime syksynä.

Kaksi vuotta sitten tutustuin slow life -filosofiaan, jossa pyritään välttämään fast foodia ja hektistä elämäntyyliä. Se tuntui heti omalta. Ikonimaalaus sopii erinomaisesti tällaiseen elämäntyyliin. Ikonia maalatessa ei ole minnekään kiire, kuvan voi antaa rakentua pikku hiljaa, kerros kerrokselta, ja värien voi antaa ilmaantua ja hakeutua omille paikoilleen niin kuin niille itselleen parhaiten sopii. Odottelijan osa on ikonimaalarin osa, ja odotellessa on aikaa mietiskellä ja rauhoittua. Minulle tuosta odottelusta ja rauhoittumisesta on tullut pakopaikka, jonne voin piiloutua työnantajan, potilaiden, yritysasiakkaiden, työkavereiden, KELA:n, vakuutusyhtiöiden ja muiden instituutioiden ja yhteiskunnan vaatimusten ja odotusten tulvalta ja keskittyä vain itseen ja omaan tekemiseen. Maalaushetkistä on tullut minulle virkistäviä ja tärkeitä TYKY-hetkiä.

Ikonimaalauksessa tarvittavia tietoja ja taitoja opiskelin koko viime talven työväenopiston kurssilla. Kurssi osoittautui slow life -henkiseksi. Opiskelu oli rauhallista yhdessäoloa ja yhdessä tekemistä samanhenkisten, samalla tavalla ajattelevien ja väreillä ja muodoilla kommunikoivien ihmisten kanssa. Yhdessä teimme matkoja ikonien vuosisatoja ja vuosituhansia vanhaan värimaailmaan ja muotokieleen ja tutustuimme maalaamiemme ikonien teologiaan. Tässä kurssiyhteisössä ja sen yhteisöllisyydestä kehkeytyi ilmapiiri jossa oli hyvä maalata, etsiä ja erehtyä – ja onnistua. Sain maalatuksi ikonin.

Maalamani ikonin nimi on Heltymyksen Jumalanäiti. Jumalanäidillä – tai Neitsyt Marialla, kuten me luterilaiset häntä nimitämme, on keskeinen merkitys ortodoksisessa uskossa ja uskonnossa ja häntä esittävät ikonit ovat erittäin suosittuja ortodoksien keskuudessa. Perimätiedon mukaan ensimmäisen Jumalanäiti-ikonin maalasi apostoli ja evankelista Luukas – peruskoulutukseltaan lääkäri hänkin. Yleensä kuvassa on sekä äiti että lapsi. Minun maalamani ikoni-tyyppi on yksi niistä harvoista Jumalanäitiä esittävistä ikonityypeistä, joissa Kristus-lapsi ei ole mukana. Ensimmäinen kirjallinen merkintä tästä ikonista on vuodelta 1337 Novgorodin Pyhän Kolminaisuuden kirkosta. Paremmin se kuitenkin tunnetaan pyhittäjämunkki Serafim Sarovilaisen ikonina. Hän kutsui ikoniaan ilojen iloksi. Minulle sen maalaaminen tuotti iloa.