Hyvä hapenottokyky ennustaa pitkää työuraa

Huono fyysinen kunto – huono työkyky ja tulevaisuus?

Olin jo vuonna 2006 kuuntelemassa kollega Minna Karpansalon mielenkiintoista väitöstä: Predictors of Early Retirement. Kyseisessä väitöstutkimuksessa oli tutkimusjoukkona lähes kaksi tuhatta 42–60-vuotiasta itäsuomalaista miestä, joiden seuranta-aika oli peräti 16 vuotta. Tutkimuksen alussa heille oli tehty kysely, jossa selvitettiin työn fyysistä kuormittavuutta, psykologisia tekijöitä ja koettua terveyttä. Maksimaalisella polkupyöräergometrillä selvitettiin hapenottokyky. Eläköitymistiedot selvitettiin kattavasti KELA:n ja Eläketurvakeskuksen kautta.

Seurannan aikana 49 prosenttia joutui työkyvyttömyyseläkkeelle, 19 % työttömyyseläkkeelle. Vain 16 % miehistä päätyi normaalijärjestyksessä vanhuuseläkkeelle. Työkyvyttömyyseläkkeiden pääasialliset syyt olivat tuki- ja liikuntaelinsairaudet (40 %), sydän- ja verisuonisairaudet (27 %), mielenterveyden häiriöt (14 %) ja muut syyt (19 %).

Tässä väitöskirjatutkimuksessa työkyvyttömyyseläkkeelle joutumisen riski oli vahvasti yhteydessä huonoon maksimaaliseen hapenottokykyyn (käytännössä siis huonoon kuntoon), fyysisesti raskaaseen työhön, korkeisiin depressiopisteisiin ja huonoksi koettuun terveyteen. Matala hapenottokyky edelleen lisäsi työkyvyttömyyseläkeriskiä niillä, joiden työ oli fyysisesti kuormittavaa tai joiden depressiopistemäärä oli korkea. Hyvä maksimaalinen hapenottokyky puolestaan näytti suojaavan ennenaikaiselta eläköitymiseltä fyysisesti raskaassa työssä.

Sain tästä tutkimuksesta itselleni vahvaa lisäuskoa fyysistä kuntoa huonontavien tekijöiden (mm. tupakka, ylipaino, mistä tahansa syystä johtuva liikkumattomuus) vastaiseen työhön ja uskoa hyvän fyysisen kunnon positiivisiin ja monipuolisiin, myös ei-fyysisiin heijastevaikutuksiin.

Hätkähdyttävä TwinKela-tutkimus

Kuudes heinäkuuta 2010 KELA julkaisi verkkosivuillaan tiedotteen mielenkiintoisesta, lähes hätkähdyttävästä suomalaisilla kaksosilla tehdystä tutkimustuloksesta: jos kaksosista toinen tupakoi, on tällä tupakoijalla vähintään 22-kertainen riski siirtyä keuhkoahtaumataudin takia työkyvyttömyyseläkkeelle! Tutkimuksen referaatti löytyy KELA:n sivuilta kohdasta "Ajankohtaista".

Tutkimusaineisto käsitti noin 24 000 suomalaista kaksosta, joita seurattiin peräti 30 vuotta (1975–2004). Verrattaessa identtisiä kaksospareja, joissa toinen kaksosista oli siirtynyt työkyvyttömyyseläkkeelle keuhkoahtaumataudin takia havaittiin, että säännöllisesti tupakoivilla riski siirtyä keuhkoahtaumataudin takia työkyvyttömyyseläkkeelle oli peräti 22-kertainen verrattuna tupakoimattomiin kaksosiin. Pitkään tupakoineilla riski työkyvyttömyyseläkkeeseen oli vielä suurempi eli 27-kertainen. Tällöin poltettu tupakkamäärä on vähintään 20 savuketta päivässä 12 vuoden ajan – eli ei mitenkään poikkeavan runsaasti.

Artikkeli toteaa, että työkyvyttömyysriskin nousemisen lisäksi keuhkoahtaumatauti heikentää merkittävästi toimintakykyä ja elämänlaatua ja noussee kolmanneksi yleisimmäksi kuolinsyyksi maailmassa vuoteen 2020 mennessä. Jo nyt se aiheuttaa merkittäviä kustannuksia terveydenhuollolle ja yhteiskunnalle. Nuorten tupakoinnin ennaltaehkäisy ja työikäisillä tupakoinnin lopettamiseen kannustaminen on pidettävä mielessä myös silloin, kun pohditaan keinoja pidentää työuria. Tupakoimattomuus on ehdottomasti tärkein keuhkoahtaumaa ehkäisevä ja taudin etenemistä hidastava tekijä.

Vastaavaa laajaa seurantatutkimusta ei ole aiheesta aiemmin tehty. Kyse on sekä kansanterveyden että kansantalouden kannalta merkittävästä ongelmasta.

Riskin suuruudesta

Työperäisissä sairauksissa altisteen sairastumisriskiä lisäävä vaikutus on yleensä luokkaa kaksinkertainen – tupakan työkyvyttömyysriskikerroin COPD:n vuoksi on 22–27! Lisäksi monella on työssä altisteita, jotka pahentavat ja lisäävät tupakan vaikutuksia. Esimerkiksi keuhkosyövän suhteen sementtipölyn kvartsi lisää riskin noin kaksinkertaiseksi, pelätty asbesti viisinkertaiseksi, palokaasut noin kaksinkertaiseksi.

Mitä tästä tutkimuksesta opin? Tupakoimattomuuden edistäminen lienee yksi tärkeimmistä yksittäisistä työuria pidentävistä keinoista ja sen eteen on tehtävä vielä kovasti töitä. Ja onneksi yhteiskunnassamme on tämän suuntaista toimintaa laajalti käynnissä. Joko Sinä toimit aktiivisesti sen eteen?

Mitä teen käytännössä?

Kysyn lähes kaikilta tupakoinnista. Kirjaan riippuvuusdiagnoosin kaikille tupakoijille. Lasken eri riskitekijät yhteen eli personoin lopettamisviestini juuri kyseisen potilaan tilanteeseen sopivaksi – myös perhetilanteen ja työtehtävät huomioiden – eli tarjoan motivaatiota ja tukea tupakoinnin lopettamiseen. Kerron siitä hyvästä, mitä tupakoimattomuudesta seuraa.

Fyysisen kunnon selvittämisessä käytän useimmiten yksinkertaisia kysymyksiä: onko kuntotestituloksia tiedossa, miten jaksaa porukassa, paljonko uskoisi pystyvänsä juoksemaan esim. Cooperissa, hengästyykö helposti. Polarin sykevälivariaatioon perustuva kuntotestaus on tosi helppo ja luotettavaltakin vaikuttava mittari, sen usein saa järjestymään helposti. Toki kävelytesti tai ergometritesti on mahdollista tehdä. Useille tarjoan niin tupakan vieroitusoireiden hoitoon kuin mielihyvän uudeksi lähteeksi positiivista riippuvuutta, liikuntaa.

Olen opetellut mikrospirometrin käytön ja pidän sitä valmiina stetoskoopin vieressä. Mittaan FEV1%:n lähes kaikilta tupakoitsijoilta, usein verenpaineenkin. Näillä yksinkertaisilla välineillä: kohdennetuilla kysymyksillä, verenpainemittarilla ja mikrospirometrilla voin seuloa, seurata ja motivoida seurantakäynneilläkin potilasta helposti.