Henkisen kuormituksen mittaaminen työpaikalla – käyttäjäkokemuksia kyselyistä

1. Työn integroidun kokonaiskuormituksen arviointimenetelmä: TIKKA

Työn integroidun kokonaiskuormituksen arviointimenetelmä eli TIKKA-menetelmä on Työterveyslaitoksen moniammatillisen asiantuntijaryhmän kehittämä. Se on työtehtävää tai työkokonaisuutta arvioiva menetelmä, jolla voidaan tunnistaa työn ja työympäristön tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa fyysisiä ja/tai henkisiä terveyden häiriöitä, tapaturmia, ammattitauteja tai muita haittoja. Se muodostuu viidestä osasta 1) työn fyysisistä 2) työturvallisuuteen liittyvistä 3) työn psyykkisistä 4) työn sosiaalisista ja 5) työaikoihin liittyvistä kuormitustekijöistä. Se on tarkoitettu ensisijaisesti työterveyshuoltojen ja työsuojelun käyttöön sekä asiantuntijoille, jotka arvioivat työkuormitusta työpaikoilla. Kerätyt tiedot säilytetään samoin kuin terveydenhuollon asiakirjat. Menetelmä soveltuu ainoastaan ryhmille.

Psykologi Tiina Ekman Mehiläisestä kertoo käyttävänsä TIKKAa yhtenä perusmenetelmistä tehtäessä työn kuormittavuuden arviointia tai selvitettäessä sitä, mihin työyhteisön hyvinvointiongelmat voivat liittyä.

Tikka on Tiina Ekmanin ja muiden työterveyspsykologien käytössä pääasiassa suunnatuissa työpaikkaselvityksissä, joten sen moniammatillinen näkökulma on vielä aika "ohut". Mutta varsinkin suunnatun työpaikkaselvityksen menetelmänä se on hyvin käyttökelpoinen.

TIKKA on menetelmänä helppo ja selkeä. Systemaattinen rakenne auttaa sen käytössä ja oppimisessa. Samasta asiasta nousee kuitenkin myös sen käytön haaste, kuvailee Tiina Ekman. TIKKA-käsikirja antaa varsinkin psyykkisistä ja sosiaalisista kuormitustekijöistä "keittokirjamaisen" tulkinnan, joka saattaa viedä tutkimuksen tekijää harhateille. On olennaista perusteellisesti pohtia saatua tietoa ja sen hyödyntämistä suhteessa yrityksestä saatuun muuhun tietoon. Työn ja työprosessin tuntemus on tärkeää. TIKKA soveltuu kuitenkin hyvin monenlaisten työyhteisöjen ja työtehtävien arviointiin. Psyykkiset ja sosiaaliset tekijät, jotka TIKKAan on sisällytetty, on hyvin valittu tutkimustietoon perustuen, ja ne ovat olennaisia tekijöitä työn sisällöstä riippumatta.

Haastatteluun pohjautuva menetelmä on haasteellinen toteuttaa, ja vaatii arvioinnin tekijältä tarkkuutta ja objektiivista analyysiä, siksi suosittelen että Tikan psyko-sosiaalisia osioita käyttää vain psyykkisiin ja sosiaalisiin tekijöihin perehtynyt ammattilainen, jolla on myös haastattelukokemusta, painottaa Ekman. Haastattelijan ja haastateltavan välille syntyy herkästi luottamuksellinen suhde, ja se voi vääristää tiedon objektiivista tulkintaa.

Tässä kuten muissakin tiedonkeruumenetelmissä on haasteena se, miten saatua tietoa yrityksessä hyödynnetään, ja meidän kokemuksemme mukaan on olennaista että yrityksen esimiehet ja johto sitoutuvat jo suunnitteluvaiheessa selvitykseen, jotta tarvittavia muutoksia voidaan jatkossa toteuttaa. Hyvä yhteistyö ja suunnittelu on siis a ja o.

2. QPSNordic: pohjoismainen työn psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden yleiskysely

Tutkija Anna-Liisa Elo Työterveyslaitokselta kertoo, QPSNordic kehitettiin kysely-palautemenetelmäksi työyhteisöjen kehittämisen tueksi (intervention käynnistys ja vaikutusten seuranta). Se ei ole erityisesti kuormituksen mittari vaan laajempi psykososiaalisten työolojen kartoitusmenetelmä ja tarkoitettu ryhmä- ja organisaatiotason interventioihin ja tutkimuksiin. Mitään tuloksia ei saa esittää yksilötasolla ja on olennaista, että tutkimus ja interventiot toteutetaan niin, ettei yksilöiden leimaaminen tai syrjiminen ole mahdollista.

QPSNordic, koostuu 129 monivalintakysymyksestä, jotka käsittelevät seuraavia työn psyykkisiä ja sosiaalisia osa-alueita: työn vaatimukset, vaikutusmahdollisuudet, työn ennustettavuus ja hallinta, sosiaaliset suhteet, johtajuus, organisaatiokulttuuri, perheen ja työn välinen suhde, työn merkitys ja organisaatioon sitoutuminen ja työmotiivit. QPSNordicin täydentäminen joidenkin vastaajien haastattelulla vahvistaa tulkintojen validiteettia ja tarjoaa esimerkkejä sekä vuorovaikutusprosessia tukevaa, kuvaavaa tietoa.

QPSNordic 34+ on kyselyn lyhytversio, johon on poimittu kysymyksiä kaikilta pitkän kyselyn osa-alueilta.

QPSNordic34+ kyselyä työssään käyttävä työpsykologi Janne Riste Keskolta pitää kyselyn yhtenä etuna sen lyhyyttä. Käytännössä pitkät kyselyt eivät yleensä anna suhteessa enempää käyttötietoa kuin suppea, sopivista kysymyksistä koostettu kysely, toteaa Riste. Työterveyshuollossa tällainen kysely antaa riittävän tarkkaa numeraalista tietoa. Riste toteaa, että kaikkien kyselyiden haasteena on niiden tulkinta. Hyvä tulkinta tehdään yhdessä asiakkaan kanssa. Toisin sanoen kyselyillä pitää olla vuorovaikutuksellinen palaute, jossa luodaan yhteistä näkemystä tutkimuskohteesta (so. työn ja työolojen psykososiaaliset tekijät). QPSNordicin etuna on olemassa olevat viitearvot. Keskiarvoja on helpompi asemoida ja tulkita. QPSNordicin etuja ovat hyvät ja toimivat kysymykset monenlaisille kohderyhmille. Kyselyjen kysymykset kun eivät aina "toimi". Esim. BBI-15:n käyttö muussa kuin "asiakaspalvelutyössä" vinouttaa tuloksia ja tulkintaa

3. Työn imu -menetelmä: työn myönteisten kokemusten mittari yhteisölle ja yksilölle

Työn imu -menetelmän Suomeen validoinut vanhempi tutkija Jari Hakanen kertoo käsitteen työn imu tarkoittavan myönteistä työssä koettua tunne- ja motivaatiotäyttymyksen tilaa, jota luonnehtivat tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen. Se ei ole 'flown' kaltainen hetkellinen ja spesifi 'huippukokemus' vaan pysyvämpi ja kaikkialle levittyvä tila, joka ei kohdistu mihinkään yhteen tiettyyn asiaan, tapahtumaan, yksilöön tai käyttäytymiseen. Tarmokkuus on kokemusta energisyydestä, halua panostaa työhön, sinnikkyyttä ja ponnistelun halua myös vastoinkäymisiä kohdatessa. Omistautuminen on kokemuksia merkityksellisyydestä, innokkuudesta, inspiraatiosta, ylpeydestä ja haasteellisuudesta työssä. Uppoutumista luonnehtii syvä keskittyneisyyden tila, paneutuneisuus työhön ja näistä koettu nautinto. Aika kuluu kuin huomaamatta ja irrottautuminen voi tuntua vaikealta.

Työn imu -menetelmä (Utrecht Work Engagement Scale; Schaufeli ym., 2002) on alun perin kehitetty Hollannissa ja validoitu useissa tutkimusaineistoissa myös Suomessa (Hakanen, 2002ab; Hakanen, 2009; Seppälä ym., 2009). Yhdeksällä (alunperin 17:llä) väittämällä arvioidaan tarmokkuuden, omistautumisen ja uppoutumisen kokemuksia työssä viimeksi kuluneen vuoden aikana. Vastausten vaihteluväli on nollasta ('en koskaan') kuuteen ('päivittäin'), joista lasketaan keskiarvot. Menetelmän suomalaisessa käsikirjassa (ks. alla) on esitelty työn imun viitearvot suomalaiselle työväestölle ja useille ammattiryhmille Työterveyslaitoksen tutkimusaineistojen (N = 16 335) pohjalta. Lisäksi käsikirjassa on esitetty normiarvot korkealle, keskimääräistä korkeammalle, kohtuulliselle, matalalle ja hyvin matalalle työn imun tasolle.

Jari Hakanen kertoo, Työn imu -menetelmä on kehitetty tutkimuskäyttöön ja se soveltuu kaiken tyyppisille työyhteisöille ja kaikille ammattiryhmille ja aloille, esimerkiksi osana ilmapiiri- ja hyvinvointikartoituksia. Joissakin työterveyshuolloissa menetelmää on sovellettu myös yksilölähtöisesti yksilöllisen työssä koetun energisyyden ja motivationaalisen hyvinvoinnin osoittimena. Väittämät koskevat työssä koettuja hyvinvoinnin kokemuksia. Työn imu on tutkimustemme perusteella myönteisessä yhteydessä muun muassa terveyteen, hyvään unen laatuun, työssä suoriutumiseen ja aloitteellisuuteen, työpaikkaan sitoutumiseen, myönteisiin työn ja perhe-elämän välisiin keskinäisiin yhteyksiin sekä onnellisuuteen, toteaa Hakanen.

Työn imu -menetelmä ja sitä koskeva käsikirja on ladattavissa ilmaiseksi Työterveyslaitoksen verkkosivuilta: http://www.ttl.fi/fi/verkkokirjat/tyon_imun_arviointimenetelma/Sivut/default.aspx). Menetelmän käytölle on kaksi ehtoa: Se on tarkoitettu ei-kaupalliseen käyttöön, joten ei siis ole luvallista laskuttaa esimerkiksi työn imu -kyselylomakkeista. Lisäksi menetelmän käyttäjä lupautuu jakamaan työn imun osalta keräämäänsä raakatutkimusaineistoa menetelmän kehittäjien kanssa. Käytöstä ja käyttöehdoista löytyy tarkempaa tietoa em. käsikirjasta.

Kuva 1. Eräiden henkisen kuormituksen mittareiden vertailua.