Miten työssä menee?

Yksi tavallisimmista seulontamenetelmistä työterveyshuollossa on kysyä asiakkaalta, miten työssä menee tai mitä työpaikalle kuuluu. Teemme tätä aina terveystarkastusten yhteydessä, mutta monesti myös sairaanhoitokäynneillä.

Miten meidän pitäisi tulkita näin saamiamme vastauksia? Ja mihin mahdollisiin jatkotoimenpiteisiin ne johtavat? Kirjaammeko vain tiedon sairauskertomukseen? Vai käynnistämmekö laajan moniammatillisen selvittelyn heti, kun asiakkaamme tuo ilmi työhyvinvoinnin ongelmia? Vai onko kuulumisten kysyminen vain osa hyväkäytöksistä keskustelua? Ja kannattaako työstä yleensäkään paljoa kysellä ainakaan kiireisellä sairausvastaanotolla: jos potilas tuokin esiin työssä jaksamisen ongelmia, miten selviämme kaikista hänen huolistaan 20 minuutissa?

Koko ajan puhutaan varhaisen tuen ja puuttumisen tarpeesta, mutta toisaalta hyvin monilla asiakkaistamme on ainakin jonkinasteisia kuormitustekijöitä työssään. Milloin on eettistä puuttua asioihin ja mikä on oikea tapa siihen?

Tilanteen haasteellisuutta lisää vielä se, että yksittäisiltä työntekijöiltä saamamme viestit voivat vinouttaa käsitystämme työpaikan kokonaistilanteesta: työhyvinvoinnin ongelmia voi olla vaikka neljällä työntekijällä, mutta neljäkymmentä voi hyvin. Miten lähestymme asiassa työnantajien edustajia, jos käsityksemme työpaikan tilanteesta perustuu vain muutaman työntekijän kertomaan? Herkästi voimme alkaa ajatella, että onpa karmea työpaikka - niin ammattilaisia kuin olemmekin – jos perustamme johtopäätöksemme vain muutamaan tarinaan. Jotta pääsisimme selville tilanteesta niin kuin asiantuntijan rooliin kuuluu, meidän olisi varmaankin tehtävä melko perusteellinen työpaikkaselvitys. Mutta miten se käytännössä onnistuu kaikissa näissä tapauksissa?

Milloin kuormitus sitten on sellaista, että siihen on yleensäkään puututtava työterveyshuollossa? Työelämässä muutos ja toiminnan tehostaminen on normaalia arkipäivää useimmilla työpaikoilla. Tällöin melko väistämättä tulee välillä tilanteita, että jotakuta työntekijää harmittaa. Miten osaamme seuloa näiden harmistumisten joukosta ne, jotka ovat todellisia riskejä tulevaisuuden työkyvylle ja työhyvinvoinnille?

Varhainen työkykyongelmiin puuttuminen voi estää ongelmien pahenemista. Tämä toiminta taitaa olla professiomme aivan keskeisintä ydintä. Sitä varten meillä pitäisi olla riittävän hyvät menetelmät ongelmien havaitsemiseen ja arvioimiseen sekä etukäteen suunnitellut toimintatavat niin omassa työterveystiimissä kuin yhteistyössä asiakastyöpaikkojen kanssa. Miten sen teemme?