Eläkkeelle vai kuntoutukseen
Tapaus LA – Varhainen reagointi ongelmiin
LA on 24-vuotias nainen, joka on toiminut pääkaupunkiseudulla kahvilahuoltamon vastaavana 4,5 vuotta catering-alan tutkinnon suorittamisesta alkaen. Hän tekee 6-tuntisia työpäiviä kolmivuorotyössä. Työ on seisomatyötä, johon sisältyy myös nostamista ja kantamista ja myymälän siivousta. Ennen nykyistä työsuhdetta hänellä on ollut lyhyitä työjaksoja yhteensä 3,5 kk. Pohjakoulutuksena on peruskoulu.
LA:n ongelmana on jalkojen väsyminen ja diffuusit polvikivut, joiden vuoksi hänellä on ollut runsaasti lyhyitä sairauspoissaoloja. Ortopedin tutkimuksissa hänellä on todettu latuskajalat, joihin tukipohjallisista on ollut apua. Nilkoissa on ulkoinen deformiteetti, jonka syynä ovat röntgenkuvassa todetut ylimääräiset isot veneluut. Muuten nilkkojen ja jalkaterien röntgenlöydös on normaali. Molemmissa polvissa on ajoittaista kipua. Polvissa on yliliikkuvuutta, joka on ilmeisesti perinnöllistä. Muuten polvien status on normaali. Myös polvien röntgenlöydös on normaali. Pituus 168cm, paino 75kg, painoindeksi 26.5.
Jalat rasittuvat nimenomaan seisomatyössä. Vapaa-ajalla harrastaa liikuntaa, pallopelejä ja pitkiä kävelymatkoja. Ortopedin arvion mukaan mitään kirurgisesti hoidettavaa ei ole. Jalat väsyvät vähän tavallista herkemmin. Hoidoksi hän suosittelee hyvän lihaskunnon ylläpitämistä, painonhallintaa ja mahdollisimman vaihtelevaa työtä. Sillä perusteella työterveyslääkäri arvioi, että kouluttautuminen uuteen ammattiin on tarpeen, mitä haetaan työeläkekuntoutuksena.
Vakuutuslääketieteellinen arviointi
Kuntoutushakemus hylättiin. LA:lla on rakenteellinen heikkous, mutta ei diagnosoitu mitään sellaista sairautta, jonka perusteella hänelle tulisi myönnettäväksi työkyvyttömyyseläkettä.
Tapaus on hyvä esimerkki siitä, mikä ero on "työkyvyttömyyden uhan" asteella työterveyshuollossa ja työeläkekuntoutuksessa. Ravintola-alalla on paljon seisomatyötä, minkä vuoksi alan vaihtaminen voi olla tarpeen. Koska on kyse näin nuoresta henkilöstä, joka on vielä sopivassa "kouluttautumisiässä", on perusteltua ja järkevää, että työterveyslääkäri ottaa asian esille. Työeläkekuntoutuksen edellyttämää työkyvyttömyyseläkkeen uhkaa hänellä ei kuitenkaan ole.
Työeläkekuntoutus edellyttää myös, että hakijalla on ammatti ja hän on vakiintuneesti työelämässä. LA:lla on ammattikoulutus, mutta työelämässä olovaatimus täyttyy juuri ja juuri. Hylkäämisperuste LA:n kohdalla on kuitenkin lääketieteellinen.
Faktat
Työeläkejärjestelmän ammatillista kuntoutusta myönnetään alle 63-vuotiaalle työntekijälle ja yrittäjälle työkyvyttömyyden estämiseksi tai työ- ja ansiokyvyn parantamiseksi, jos
- asianmukaisesti todettu sairaus, vika tai vamma todennäköisesti aiheuttaa sellaisen uhkan, että hän tulee työkyvyttömäksi työeläkelaeissa tarkoitetulla tavalla
- työntekijällä tai yrittäjällä on työskentelystä saatuja ansioita vähintään rajamäärä (30 939,22 vuoden 2010 tasossa), hakemusta edeltäneen viiden kalenterivuoden ajalta
- työntekijällä tai yrittäjällä ei ole oikeutta kuntoutukseen tapaturmavakuutuksen tai liikennevakuutuksen kuntoutusta koskevien säännösten perusteella.
Työkyvyttömyyden uhkalla tarkoitetaan tilannetta, jossa on todennäköistä, että työntekijälle tai yrittäjälle lähivuosina ilman ammatillista kuntoutusta tulisi myönnettäväksi täysi tai osatyökyvyttömyyseläke, vaikka hoidon ja lääkinnällisen kuntoutuksen toimenpiteet otetaan huomioon.
Kuntoutuksen tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa otetaan huomioon, lykkääkö ammatillinen kuntoutus eläkkeelle jäämistä. Lisäksi otetaan huomioon ikä, ammatti, aikaisempi toiminta, koulutus, vakiintuminen työelämään ja se johtaako haettu ammatillinen kuntoutus todennäköisesti terveydentilalle sopivassa työssä jatkamiseen tai työhön palaamiseen.
Vakiintuminen työelämään
Hakijalta edellytetään, että hän on ansainnut työeläketurvaa kohtuullisen pitkään. Häneltä ei edellytetä aukotonta työhistoriaa eikä kokonaistyössäolon ajalle ole asetettu mitään ehdotonta kestoa. Kussakin tapauksessa harkitaan aina erikseen, voidaanko hakijan katsoa olleen riittävän pitkään työelämässä.
TyEL:n 25 §:n perusteluissa todetaan, että nuoren henkilön osalta tarkastellaan, miten hän on ehtinyt kiinnittyä työelämään. Tällöin otetaan huomioon se, moneltako vuodelta hänelle on ennättänyt karttua työeläkettä työnteon perusteella. Esimerkiksi alle 30-vuotiaalla ammattikoulutuksen saaneella henkilöllä ainakin noin viiden vuoden aika riittää osoittamaan, että hän on vakiintuneesti työmarkkinoilla. Jos työskentely ja siitä saadut ansiot ovat vuosittain kovin vähäiset, harkittavaksi tulee aina tapauskohtaisesti se, kuinka pitkästä työurasta on kyse ja minkä tasoisen eläkekarttuman henkilö on ehtinyt ansaita ja tuoko ammatillisen kuntoutuksen tukeminen eläkemenon säästöä.
Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma
Ylilääkäri Jukka Kivekäs,
Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma