Tiedosta tukea akuuttiin selkäkipuun -projekti

Neuvonta on vaikuttavaa akuutin ja subakuutin selkäkivun hoidossa

Neuvonta on osoitettu vaikuttavaksi akuutissa ja subakuutissa epäspesifissä selkäkivussa, silloin kun se toteutetaan yksilöllisesti ja kestoltaan 2,5 tunnin mittaisena (1). Subakuutissa selkäkivussa lääkärin ja fysioterapeutin yhdessä antaman neuvonnan ja opastuksen on todettu vähentävän asiakkaan päivittäin haittaavaa selkäkipua ja sairauslomapäivien lukumäärää sekä nopeuttavan työhönpaluuta. Myös selkäkivun aiheuttamat kustannukset olivat pienemmät neuvontaa saaneella ryhmällä kuin tavanomaista hoitoa saaneilla. Neuvonnan vaikutukset näkyivät vielä vuoden seurannassa(2,3). Akuutissa selkäkivussa riittää aktiivisuuteen ohjaava neuvonta eikä harjoittelun, esimerkiksi venyttelyn tai selkä- ja vatsalihasharjoitusten, yhdistäminen neuvontaan nopeuta selkäkivun paranemista (4). Myös Käypä hoito -suositus painottaa potilaan perusteellista informointia selkäkivun varhaisvaiheessa (5).

Epäspesifin alaselkäkivun varhaisvaiheessa lyhytkestoinen sairausloma ja kipulääke ovat joskus tarpeellisia. Kuitenkaan kipulääkitys ei riitä, vaan sen rinnalla tarvitaan neuvontaa, jossa paneudutaan selkäkivusta selviytymiseen, pelkojen ja huolien vähentämiseen sekä asiakkaan motivointiin palata mahdollisimman nopeasti arkisten askareiden pariin ja työhön. Osa asiakkaista tarvitsee neuvonnan lisäksi opastusta aktiivisuuteen ja vertaistukea. Työpaikalla saatu vertaistuki ja siihen yhdistetty ohjaus, joka sisältää työkuormitusta keventävää opastusta sekä asiakkaan käsityksiin ja uskomuksiin vaikuttavaa neuvontaa, vähentää selkäkipuun liittyvän sairausloman tarvetta, edistää akuutista selkäkivusta toipumista ja vähentää selkäkipuun liittyviä virheellisiä käsityksiä (6).

Selkäluotsin ja asiakkaan välinen neuvontakeskustelu

Lääkäri ohjasi vastaanotolleen tulleet akuuttia epäspesifiä alaselkäkipua sairastavat asiakkaat selkäluotsin vastaanotolle (kuva «»1). Mikäli asiakas tarvitsi työfysioterapeutin kiireellisen arvion tilanteesta ja siihen liittyen työpaikkakäynnin, lääkäri lähetti hänet työfysioterapeutille, mutta voi lähettää hänet myös selkäluotsin vastaanotolle.

Neuvonnassa oli oleellista saada asiakas itse kertomaan ja pohtimaan selkäkipuaan ja siihen yhteydessä olevia asioita. Selkäluotsi kuunteli asiakkaan kipukokemusta ja korosti epäspesifin selkäkivun hyvälaatuisuutta ja hyvää paranemisennustetta. Kivun arvioinnissa selkäluotsi käytti kipupiirrosta, VAS-kipujanaa ja Oswestry Indeksiä. Keskustelun aikana asiakkaalla oli mahdollisuus esittää kysymyksiä selkäluotsille. Selkäluotsi ja asiakas keskustelivat millaisilla asioilla tämä sai ajatuksensa pois selkäkivusta ja miten hän rentoutui. Selkäluotsi pyrki motivoimaan asiakasta hoitamaan arkipäivän askareitaan, välttämään vuodelepoa ja palaamaan mahdollisimman nopeasti työhön. Keskustelussa mahdollisesti ilmi tulleista fyysiseen työkuormitukseen liittyvistä ongelmista selkäluotsi informoi työfysioterapeuttia.

Neuvontakeskustelu kesti 60–90 minuuttia. Sen lopussa selkäluotsi ja asiakas keskustelivat jatko-ohjauksen tarpeesta. Mikäli niitä ilmeni, selkäluotsi motivoi asiakasta osallistumaan ensitietokurssille.

Ensitietokurssi aktivoi ja mahdollisti vertaistuen

Ensitietokurssi alkoi 2–8 viikon kuluttua neuvontakeskustelusta ja käsitti neljä pienryhmätapaamista 1–4 viikon välein; selkäluotsin, selkäneuvojan ja psykologin keskusteluryhmät sekä kuntosaliharjoittelu. Selkäluotsin ryhmässä keskusteltiin työhön palaamisesta ja siinä selviytymisestä selkäkivusta huolimatta. Keskustelun jälkeen ryhmäläiset tekivät selkäluotsin ohjaamia vatsa- ja selkälihasharjoitteita.

Suomen Selkäliiton selkäneuvoja ohjasi vertaistukeen perustuvaa keskusteluryhmää. Siihen osallistuivat ne asiakkaat, jotka kaipasivat lisätietoa selkään liittyvistä asioista ja vertaistukea. Ensitietokurssin yhtenä osana oli psykologin ohjaama ryhmäkeskustelu. Sen tavoitteena oli, että osallistujat ymmärtävät selkäkivun kanssa toimeen tulemiseen vaikuttavan myös tunteiden, ajatusten, käsitysten ja uskomusten. Kuntosaliharjoittelu toteutettiin Turun Työterveystalon työfysioterapian kuntosalilla. Harjoittelu alkoi 5–10 minuutin lämmittelyllä. Sen jälkeen osallistujat tekivät harjoitteita selkäharjoituslaitteilla (vatsa-, selkä-, kylki- ja kiertoharjoituslaite). Harjoittelun määrä, kesto ja tauotus vaihtelivat yksilöllisesti asiakkaan kunnon mukaan.

Seuranta

Selkäluotsi otti asiakkaaseen yhteyttä puhelimitse kahden kuukauden kuluttua neuvontakeskustelusta. Puhelinhaastattelussa hän kartoitti asiakkaan senhetkisen selkäkivun, selkäoireiluun mahdollisesti liittyvän sairausloman keston, neuvonnan tarpeen ja asiakastyytyväisyyden. Selkäluotsi lähetti asiakkaalle kirjallisen kyselyn kuuden kuukauden kuluttua neuvonnasta. Sillä selvitettiin selkäkipuun mahdollisesti liittyvä sairausloman kesto ja selkäkivun luonne viimeksi kuluneen kuuden kuukauden aikana sekä kerättiin kirjallista asiakaspalautetta.

Tiedon tarvetta ja selviytymiskeinoja

Selkäluotsin vastaanotolla kävi 171 asiakasta, 148 naista ja 23 miestä. Asiakkaat olivat 20–63-vuotiaita (keski-ikä 47 vuotta) ja valtaosa heistä työskenteli sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammateissa. Projektin päättymisen vuoksi seurantoja ei ehditty tehdä kaikille projektiin osallistuneille. Kahden kuukauden puhelinseuranta tehtiin 144 asiakkaalle ja kuuden kuukauden kyselyn palautti 133 asiakasta.

Akuuttiin selkäkivun aikana asiakkaat kokivat tarvitsevansa tietoa selkäkivun lievittymisestä, sairausloman kestosta, kivun luonteesta, kivun voimakkuuden ja sen haitallisuuden välisestä yhteydestä sekä kipulääkityksen tarpeellisuudesta. Ahdistuneimpia olivat asiakkaat, joilla oli voimakkaan alaselkäkivun lisäksi kipua alavatsalla, lantion sisällä ja rintarangassa.

Tyypillinen asiakkaiden huolenaihe oli työpaikan sijaisjärjestelyt oman sairausloman aikana. Työviihtyvyys ja hyvä työilmapiiri olivat asiakkaille tärkeitä asioita ja tukivat nopeaa työhönpaluuta. Ne asiakkaat, jotka kuulivat epäileviä vihjailuja kivun aitoudesta tai sairausloman tarpeellisuudesta kokivat saaneensa riittämättömästi tukea. Työorganisaatiossa meneillään olevat muutokset ja siihen liittyvä epätietoisuus lisäsivät asiakkaan ahdistusta.

Positiiviset ajatukset ja perheen antama konkreettinen apu olivat tärkeitä selviytymiskeinoja. Selviytymistä edistivät myös asiakkaan aiemmista selkäkipujaksoista saamat positiiviset selviytymiskokemukset ja usko siihen, että niin käy nytkin.

Suurin osa asiakkaista kertoi kevyen liikkeellä olemisen ja kävelyn helpottavan oireilua. Kuitenkaan monet eivät mieltäneet tällaista toimintaansa itsehoidoksi, vaan niiksi miellettiin voimistelu- tai venyttelyliikkeet ja reipas liikunta. Akuutin kipuvaiheen aikana asiakkaat olivat epävarmoja siitä, millainen liikunta edistää selkäkivusta toipumista. Ajatusten tietoinen siirtäminen pois selkäkivusta oli monelle asiakkaalle uusi asia fysioterapeutin esittämänä. Asiakkaat kertoivat, että työ vie ajatukset pois selkäkivusta, mutta he korostivat, että selkäkipu muistuttaa silti olemassaolostaan.

Kipu lievittyi

Kipu lievittyi eniten alle 50-vuotiailla ja siitä aiheutuva haitta pieneni eniten alle 40-vuotiailla. Vähiten kivun haittaavuus pieneni 50–59-vuotiailla (kuva «»2). Osa asiakkaista ei ollut sairauslomalla neuvontakeskustelun ja kuuden kuukauden seurannan välisenä aikana. Asiakkaiden sairausloman kesto vaihteli paljon, mutta suurin osa oli sairauslomalla kolme viikkoa tai sitä vähemmän. Alle 40-vuotiailla asiakkailla sairausloman kesto ei ollut lyhyempi kuin yli 50-vuotiailla. Lyhimmät sairauslomat olivat 60–63-vuotiailla. Hermojuuren toimintahäiriö ja siihen liittyvä iskiasoire pitkitti sairauslomaa 14 henkilöllä ja paikallinen hankalaoireinen selkäkipu neljällä henkilöllä (kuva «»2).

Asiakkaat tyytyväisiä

Projektiin osallistuneiden asiakkaiden suullinen ja kirjallinen palaute oli pääosin positiivista. Nuoret asiakkaat olivat tyytyväisiä tietoon, tukeen ja nopeaan reagointiin. Yli 40-vuotiaat olivat tyytyväisiä keskusteluihin ja niiden sisältöön sekä ensitietokurssilla saamiinsa voimisteluohjeisiin ja vertaistukeen. Heistä osalla oli selkeä ohjatun liikunnan tarve. Yksilöllisen tuen ja jatko-ohjauksen tarve tuli selkeästi esille 50–59-vuotiaiden ryhmässä.

Pohdintaa ja johtopäätöksiä

Vuorovaikutuksellisen keskustelun aikana selkäluotsi kuunteli asiakkaan ajatuksia ja huolenaiheita selkäkipuun liittyvistä asioista, tuki asiakkaan omia ratkaisuyrityksiä ja neuvoi häntä tarvittaessa sekä motivoi aktiivisuuteen. Asiakkaan selkäkipuun liittyviin pelkoihin ja käsityksiin, käyttäytymiseen sekä selviytymistä edistäviin tekijöihin kannattaa vaikuttaa terveyshuollossa annetulla neuvonnalla (1).

Tässä projektissa 60–90 minuuttia kestävä neuvonta osoittautui riittäväksi akuutin epäspesifin selkäkivun hoidossa. Ne asiakkaat, jotka osallistuivat ensitietokurssille, saivat neuvontaa yli 2,5 tuntia.

Huolestuttavaa on se, että akuuttivaiheessa nuoret kokivat kivun voimakkaasti ja työstä selviytymistä haittaavana. Nuorilla sairausloman kesto ei ollut lyhyempi verrattuna vanhempien asiakkaiden ryhmään (kuva «»2). Erityisesti akuuttiin selkäkipuun sairastuneet nuoret työntekijät tarvitsevat neuvontaa ja ohjausta aktiivisuuteen, jotta heidän toimintakykynsä säilyy, tai kohenee tulevien työvuosien varalle.

Asiakkaiden kokema kipu, sen voimakkuus ja siitä aiheutuva haitta lievittyivät kuuden kuukauden seurannan aikana. Tämän syynä oli selkäkivun luonnollisen paranemistaipumus ja asiakkaan neuvonnassa saama tieto ja tuki. Asiantunteva neuvonta ohjaa asiakasta toimimaan akuutin kipuvaiheen aikana selkäkivun rauhoittumista edistävällä tavalla ja antaa hänelle tietoa selkäkipua lievittävistä itsehoitokeinoista. Asiakkaan kokema hallinnan tunteen lisääntyminen lievittää koettua kipua ja edistää selkäkivusta tervehtymistä. Tässä projektissa käytetyn toimintamallin avulla voidaan vähentää akuuttiin selkäkipuun liittyviä huolia ja pelkoja, lisätä asiakastyytyväisyyttä sekä tukea henkilön aktiivisuutta ja nopeaa työhönpaluuta. Vaikka kustannusanalyysia ei tähän tutkimukseen liitetty on todennäköistä, että panostamalla akuuttivaiheen ohjaukseen saavutetaan myös muun muassa nopean työhön paluun kautta myös taloudellisia säästöjä. Kustannusanalyysin liittäminen ja tarkkojen sairauspissaolotietojen analysointi toisi tältä osin lisätietoa selkäluotsin toiminnasta.