Järvenpään työterveyshuollon kokemuksia pilottihankkeesta

Lähdimme mukaan tutkimushankkeeseen avoimin mielin, koska työssäkäyviä uupuneita on aina käynyt vastaanotoillamme, mutta selkeä toimintamalli heidän kohdallaan on puuttunut. Olemme hoitaneet potilaat tapauskohtaisesti, lopputulosta emme ole kontrolloineet. Emme myöskään ole luottaneet omaan ammattitaitoomme.

Toivoimme pilotin tuovan selkeyttä, järjestelmällisyyttä ja tehoa masennuspotilaiden löytämiseen, diagnosointiin ja hoitoon. Muina toiveina oli uuden oppiminen, kokonaistilanteen parempi hallinta ja kyky auttavat asiakasta nopeammin.

Pelkäsimme, että potilas- ja työmäärä lisääntyy kohtuuttomasti ja ettei työnantaja hyväksy kustannuksia. Ajattelimme myös, ettei työterveyshuollon ammattitaito riitä emmekä osaa hoitaa oikein. Epäilimme etteivät asiakkaamme saa riittävästi apua ja ovat tyytymättömiä, kun eivät pääse varsinaisen psykiatrisen hoidon piiriin. Kuvittelimme, ettei kiinnostuksemme riitä ja että panos-tuotossuhde olisi huono.

Kokemuksia strukturoidun mallin käytöstä

Koimme, että malli oli toimiva ja selkeä. Hoitajan aikaa meni vastaanottotilanteisiin melko paljon ja rajaaminen tuntui vaikealta. Se olisi onnistunut kokeneemmalta ehkä paremmin. Työterveyslaitoksen lääkäreiltä saadut ohjeet, neuvot ja tuki auttoivat työskentelyssä ja antoivat varmuutta. BDI:tä olisimme voineet tehdä järjestelmällisemmin. Myös yhteistyötä esimiesten kanssa olisi voinut olla vieläkin enemmän.

Lääkärin aika riitti yllättävän hyvin. Pienessä yksikössämme yhteistyö sujui hyvin, myös erikoissairaanhoidon kanssa. Strukturoitu toimintatapa auttoi hoitolinjojen valinnassa ja potilasseurannassa. Kun asiat tehdään sovitun mallin mukaan, ne on helpompi hallita ja oppia. Olisimme voineet olla järjestelmällisempiä ainakin aluksi, mutta toisaalta teimme kliinistä työtä, emme tutkimustyötä.

Strukturoitu malli koettiin hyvänä. Prosessiin liittyvien lomakkeiden käyttö on lisääntynyt käytännön vakiinnuttua. Alussa haasteena ja epävarmuutta lisäävänä tekijänä oli niiden valinta ja sopivuuden arvio kussakin tilanteessa.

Mitä opimme

Opimme, että masennuspotilaita voi – ja kannattaa – hoitaa työterveyshuollossa. Joskus se riittää, joskus tarvitaan lisätoimia.

Opimme hallitsemaan paremmin masennuspotilaiden hoitoa ja huomasimme, että suhteellisen pienellä panostuksella saadaan suuri parannus aikaan. Masennuspotilas ei ole enää "vaikea". Meillä on selkeä hoitopolku, jota lähdemme seuraamaan huomatessamme asiakkaan olevan masennuksen vuoksi avun tarpeessa. Hoidon arviointi helpottui, konsultaatiot ja yhteistyö erikoissairaanhoidon kanssa paranivat.

Opimme mallin hyödyllisyyden. Asiakkaille oli helppo kertoa toimintatavastamme: "meillä tehdään näin". Nyt tuntuu hyvältä ja vähitellen olemme kouluttaneet koko työryhmän osallistuman masennuspotilaan hoitoprosessiin.