Pelastushenkilöstön työterveyshuollon nykytila ja kehittämistarpeet

Työterveyshuollon merkitys pelastuslaitoksissa

Työterveyshuollon merkitys pelastuslaitoksen toiminnan tukena on viime aikoina korostunut huomattavasti. Pelastushenkilöstön ikääntymisen myötä terveyden ja toimintakyvyn heikentymisen aiheuttamien ongelmien ratkaiseminen on jokapäiväistä toimintaa. Vuonna 2008 vanhuuseläkkeelle jäämisen keski-ikä oli pelastusalalla 59 vuotta, ja työkyvyttömyyseläkkeelle jäätiin keskimäärin 52-vuotiaana. Tuki- ja liikuntaelin sairaudet, vammat ja myrkytykset, mielenterveyden häiriöt ja verenkiertoelinten sairaudet ovat yleisimpiä työkyvyttömyyseläkkeen syitä pelastusalalla. Erityisesti tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ovat viime vuosina lisääntyneet.

Tutkimuksen aineisto

Työterveyslaitos toteutti vuosina 2009–2010 tutkimuksen "Turvallisuusjohtaminen ja työterveyshuoltotoiminta pelastuslaitoksissa". Tutkimus toteutettiin kysely- ja haastattelututkimuksena pelastuslaitoksissa sekä niiden työterveyshuolloissa. Pelastuslaitosten työturvallisuushenkilöille suunnattuun internet-kyselyyn osallistui 86 pelastuslaitosten työntekijää, mikä vastasi 50 % otoksesta. Työterveyshuollon kysely välitettiin alueellisten pelastuslaitosten työterveyshuollosta vastaaville työterveyslääkäreille ja -hoitajille. Työterveyshuollon kyselyyn vastasi 20 työterveyshuollon edustajaa, mikä vastasi 48 % otoksesta. Seitsemältä alueelliselta pelastuslaitokselta ei saatu työterveyshuollon vastauksia. Valtaosa (70 %) kyselyyn vastanneista työterveyshuollon edustajista oli työterveyshoitajia. Työterveyslääkäreitä vastaajista oli kuusi.

Haastatteluissa kartoitettiin työterveys- ja työturvallisuustoiminnan hyviä käytäntöjä ja toimintatapoja. Haastateltavina (n=9) olivat kolmen alueellisen pelastuslaitoksen työsuojelupäälliköt, työterveyshuollon yhteyshenkilöt sekä työterveyslääkäri tai -hoitaja. Työterveyslääkäreitä haastateltavista oli yksi ja hoitajia kaksi.

Työterveyshuollon järjestäminen pelastuslaitoksissa

Työterveyshuoltopalveluiden järjestämistapa alueellisissa pelastuslaitoksissa vaihtelee paljon. Työterveyshuolto on järjestetty joko kunnan terveyskeskuksessa tai työterveyshuollossa, yksityisellä terveysasemalla tai edellisten yhdistelmänä. Luonnollisesti myös työterveyshuoltohenkilöstön määrä vaihtelee alueitten koon mukaan. Erityisesti harvaan asutuilla alueilla pelastuslaitosten työterveyshuoltopalveluita tuottavat useat erilliset yksiköt, mikä tekee työterveyshuollon sisäisen sekä työterveyshuollon ja pelastuslaitoksen välisen yhteistyön haasteelliseksi.

Kaikki kyselyyn osallistuneet työterveyshuollon edustajat totesivat alueellisten pelastuslaitosten työterveyshuoltosopimukseen sisältyvän kattavasti lakisääteisen toiminnan ohella sairaanhoidon sekä työterveyspsykologin palvelut.

Työterveyshuollon moninainen rooli pelastushenkilöstön tukena

Pelastusalan työ sisältää monenlaisia riskitekijöitä ja altisteita sekä vaatii henkilöstöltään hyvää toimintakykyä, joten terveystarkastuksilla on suuri merkitys. Työterveyshuollolla tulee olla pelastushenkilöstön työssä selviytymiseen vaikuttavista tekijöistä ja työn kuormitustekijöistä ajankohtainen tietämys muun muassa terveystarkastusten yhteydessä annettavan tietojen annon ja neuvonnan perustaksi.

Työterveyshuollon tehtävänä on tukea esimiestä työssä selviytymiseen liittyvissä ongelmissa. Työterveyshuollon on lisäksi hyvä olla aktiivisesti mukana pelastuslaitoksen sairauspoissaolokäytännöissä ja tukea työntekijäin työhön paluuta. Esimerkiksi operatiivista työtä tekevän, tuki- ja liikuntaelinoireisen pelastajan työhön paluun ajankohta ja tapa (esimerkiksi kevennetty työ) on harkittava tarkkaan. Näistä kaikista menettelytavoista tulee sopia ja laatia aikataulut työterveyshuollon toimintasuunnitelmassa.

Työterveyshuollon tuki työhyvinvoinnin edistämisessä

Tutkimuksessa selvitettiin työterveyshuollon onnistumista pelastushenkilöstön työhyvinvoinnin edistämisessä sekä työntekijöiden työssä jaksamisen tukemisessa. Työterveyshuoltohenkilöstön näkemys onnistumisestaan oli selvästi myönteisempi kuin työturvallisuushenkilöstöllä. Suurimmat näkemyserot olivat ikääntyneiden työntekijöiden työssä jaksamisen tukemisessa sekä masennusriskissä olevien työntekijöiden tunnistamisessa. Myös työkyvyttömyyden uhan tunnistamisessa näkemyserot olivat suuret. (kuva «»1)

Työturvallisuushenkilöstön ja työterveyshuollon näkemysten erot toimintojen onnistumisesta olivat yllättävän suuria, mutta toisaalta ymmärrettäviä. Onko niin, että lyhyillä terveystarkastuskäynneillä ei ehditä havaita varhaisia työssä jaksamisen ongelmia, kuten alkavaa masennusta, vaan ne havaitaan työvuorossa. Työtovereilla tai esimiehillä ei kuitenkaan ole itsellään toimintatapoja puuttua asiaan tai puuttumisen ei koeta kuuluvan pelastuslaitoksen kulttuuriin. Näkemyserot työterveyshuollon onnistumisessa eri toiminnoissa voivat selittyä myös niihin liittyvillä erilaisilla odotuksilla. Pelastuslaitoksessa saatetaan esimerkiksi odottaa työkyvyttömyyseläkeprosessin käynnistämistä, eikä haluta miettiä, olisiko vajaakuntoisella pelastajalla vielä jäljellä olevaa työkykyä osaan pelastuslaitoksen tehtäviin. Näiden ongelmien ratkomisessa auttaa jatkuva ja luottamuksellinen yhteistyö työterveyshuollon ja pelastuslaitoksen välillä.

Työturvallisuushenkilöstöltä tiedusteltiin, miten työterveyshuolto tukee pelastushenkilöstön hyvinvointia erilaisissa tilanteissa. Parhaiten työterveyshuolto on vastaajien mielestä onnistunut työntekijöiden ohjaamisessa kuntoutustoimenpiteiden piirin, neuvonnassa sairauden hoidon yhteydessä ja sairauslomien pitkittymisen ehkäisyssä sekä tutkimusten käynnistämisessä ammattitautia tai työperäistä sairautta epäiltäessä. Huomionarvioista on, että ainoastaan kuntoutukseen ohjaamisen osalta puolet vastaajista oli tyytyväisiä. Kaikkien muiden toimintojen osalta erittäin tai melko tyytyväisten osuus jäi alle puoleen vastaajista. Työterveyshuoltohenkilöstön näkemys onnistumisestaan oli huomattavasti myönteisempi. (kuva «»2)

Millä keinoilla eteenpäin?

Vastaajilta tiedusteltiin, mitä keinoja he pitävät tärkeinä pelastustyöntekijöiden työkykyongelmien varhaisessa välittämisessä (kuva «»3). Sekä työturvallisuus- että työterveyshuoltohenkilöstö näkivät tärkeiksi työyhteisön toimivuuden kehittämisen, esimieheltä saatava tuen, tiiviin yhteistyö työterveyshuoltoon sekä työhön paluun tuen. Työturvallisuushenkilöstö nimesi muita keinoja selvästi vähemmän tärkeiksi osasairausloman ja työaikajärjestelyt, työterveyshuoltohenkilöstö puolestaan työtyytyväisyys- ja ilmapiirikyselyt.

Kehittämiskohteet ja tyytyväisyys työterveyshuollon toimintaan

Työterveyshuollolta toivottiin nykyistä aktiivisempaa roolia sekä painopisteen suuntaamista ennaltaehkäisevään työterveyshuoltoon.

"Jollakin tavoin aktiivisempaa esilletuloa kaipaisin. Nyt tiedetään työterveyshuollon olevan olemassa, jos tulee jotain ongelmia. (Ja sairauksien hoidossa ja tutkimisessa hoitavat hommansa hyvin). Ennakointiin ja työssä jaksamiseen tarvittaisiin paljon tukea. Etenkin nyt kun työyhteisössä kriisi päällä, ei työterveyshuolto ole ollut näkyvässä roolissa ollenkaan." (kysely, avoin vastaus)

Kehitettävää nähtiin myös työterveyshuoltohenkilöstön saatavuudessa. Erityisesti lääkärien vaihtuvuus nähtiin ongelmallisena:

"Lääkäri vaihtuu koko ajan ja välillä ei ole lääkäriä ollenkaan, ja välillä on lääkäri, jota ilman olisi parempi." (kysely, avoin vastaus)

On tärkeää, että työterveyshuoltoa toteuttaa riittävä määrä osaavaa ja pelastusalan erityispiirteet tuntevaa työterveyshuoltohenkilöstöä.

Vaikka työturvallisuushenkilöstö näki kehittämisen tarvetta työterveyshuollon toiminnassa, olivat he suurelta osin tyytyväisiä saamiinsa palveluihin. Liki puolet vastaajista oli sitä mieltä, että työterveyshuoltotoiminta vastaa työpaikan todettuja tarpeita ja tehtyä suunnitelmaa. Samaten lähes puolet vastaajista arvioi työterveyshuollon toiminnan kiitettäväksi tai hyväksi.

Ovat todella paneutuneet pelastustyön luonteeseen ja mitä vaatimuksia se asettaa. Työterveyshuollosta saa hyviä neuvoja terveyden ja kunnon ylläpitämiseen, se on paljon itsestä kiinni." (kysely, avoin vastaus)

Työterveyshuollon haastatteluissa tuotiin esille se, että pelastuslaitoksen henkilöstöllä on usein ylimitoitettuja odotuksia työterveyshuollon mahdollisuuksista vaikuttaa pelastajien tilanteeseen, ja samalla unohdetaan pelastuslaitoksen johdon ja esimiesten keskeinen rooli pelastajien työhön, työympäristöön ja terveyteen vaikuttavissa asioissa.

Lopuksi

Työterveyshuoltotoiminnan taso vaihtelee pelastuslaitoksittain. Osassa pelastuslaitoksista on olemassa hyviä työterveyden edistämisen toimintatapoja ja työterveyshuoltotoiminta on hyvin organisoitu. Toisaalta tutkimus osoitti pelastuslaitoksilla ja työterveyshuolloilla olevan varsin suuria näkemyseroja työterveyshuoltopalvelujen sisällöstä ja laadusta. Tilanteen parantamiseksi on olennaista jatkuva ja säännöllinen yhteistyö sekä avoin tiedottaminen pelastuslaitoksen ja työterveyshuollon välillä. Yhteinen käsitys ja tuntemus pelastushenkilöstön terveydestä ja työkyvystä sekä niiden ylläpitämisen ja edistämisen keinoista mahdollistavat pelastushenkilöstön työkykyisyyden säilymisen mahdollisimman pitkään.